Meillä on poika ollut koko ikänsä huonosyömäinen. Jo tissivaiheessa lakkoili ajoittain. Kasvupyrähdyksen hiukan hellittäessä on muutamia päiviä, ettei ruoka juuri maita. Jos on jotain uutta opittavaa, sairastaa, ollaan kylässä/meillä vieraita tai tulee hampaita tiedossa on varmaa syömättömyyttä. Tähän asti on kuitenkin aina joku ateria päivässä mennyt hyvin. Nyt on ollut nuhaa ja pari päivää oikeastaan ei ole syönyt käytännössä mitään. Maito vain maistuu, mikä tietysti on hyvä asia. Poika ei juuri osoita halua syödä itse kuin sormiruokia. Nirso ei ole, vaan syö kaikkea kun syö ja ennakkoluulottomasti kaikkea maistelee. Mulla äitinä vaan helposti pinna palaa ainaisen syömistappelemisen kanssa ja huolettaakin saako poika tarpeeksi ravintoa. Hyvin on tähän asti kasvanut kaikesta huolimatta.
Kertokaa hyvät ihmiset kokemuksianne vastaavista tilanteista. Onko teillä joitain konsteja ja kikkoja saada lapsi syömään? Vai ajatteletteko, että syö sitten kun on nälkä? Itse syyllistyin lapsen ollessa pienempi siihen, että sallin pöytään leluja yms, joita nyt syvästi kadun. Hän vaatisi koko ajan jotain kikkailuja, että suostuisi syömään. Se on tosi rasittaavaa, kun niistä pyritään nyt eroon. Nyt olen vaan ottanut sen linjan, että jos ei maistu, syökööm sitten kun maistuu. Hirvittää vaan odotella, miten kauan siihen menee, että poika tosiaan alkaa syödä.
Kertokaa hyvät ihmiset kokemuksianne vastaavista tilanteista. Onko teillä joitain konsteja ja kikkoja saada lapsi syömään? Vai ajatteletteko, että syö sitten kun on nälkä? Itse syyllistyin lapsen ollessa pienempi siihen, että sallin pöytään leluja yms, joita nyt syvästi kadun. Hän vaatisi koko ajan jotain kikkailuja, että suostuisi syömään. Se on tosi rasittaavaa, kun niistä pyritään nyt eroon. Nyt olen vaan ottanut sen linjan, että jos ei maistu, syökööm sitten kun maistuu. Hirvittää vaan odotella, miten kauan siihen menee, että poika tosiaan alkaa syödä.