muita pelkkiä äitipuolia
- Viestiketjun aloittaja MaSaHa
- Ensimmäinen viesti
Mulla ei lapsia, tosin raskaana viikolla 9. Miehellä kaks lasta edellisestä, 8v ja 6v. Yhdessä oltu 5 ja puol vuotta. En tuntenut miestäni ennen heidän eroa joten en ole aiheuttanut sitä. Siltikään mieheni exän kans ei minkäänlaisia välejä. Päivää ollaan eka tapaamisella sanottu. Ja nyt en oo neljään vuoteen sitä nähnyt eikä kyllä haittaakaan. Lapset ovat suht.säännöllisesti meillä. Mut isä ei niitä edes heidän kotoaan saa hakea vaan aina heidän mummolasta. Sairasta, tiedän mutta JOTKUT exät on..
PikkuinenMyy
Mulla ei omia lapsia ja miehellä on kaksi. Me vasta ihan alkutaipaleella ja lapsia en siis ole vielä tavannut. Lapset 2v. ja 4v. Itseäni tässä juuri mietityttää lasten suhtautuminen. Ollaan puhuttu mieheni kanssa asiasta ja uskon, että kaikki menee hyvin. Silti kuitenkin mietityttää yhteisen elämän rakentaminen! Rakastan miestäni ja tiedän, että lapset hänelle tärkeintä maailmassa. Kokemuksia kaipailisin kuinka muilla samassa tilanteesa olevilla on sujunut?
saman kokenut
Hei PikkuinenMyy!
Minäkin tapasin mun mieheni, kun hänellä oli 2- ja 4-vuotiaat lapset. Mieheni oli eronnut, samoin minä ja rakastuimme ihan hirveesti
toisiimme.
Tapasin hänen lapsensa ekaa kertaa vasta noin 4-5 kk meidän ensitapaamisestamme. Mies oli tapaillut lapsia yksinään käymällä exänsä kodissa. Vastahakoisesti hän sinne lähti, mutta exä ei ensin antanut lasten tavata minua.
No, pakkohan se lopulta oli. Nyt olemme olleet naimisissa 9 vuotta ja yhdessä yli 10, ja yhteisiä lapsia emme ole hankkineet emmekä hanki.
Hyvä olla näin!
Miehen lapset ovat jo isoja teinejä, 15 ja 13-vuotiaita. Minulla on hyvä suhde heihin, mutta ei äitimäinen. Kun lapset olivat pieniä, hoidin heitä, pesin vaatteita, laitoin ruokaa, autoin pukeutumisessa, peseytymisessä, leikin jne. Mieheni kokoajan mukana.
Nyt olemme enemmänkin kuin 3 ystävätärtä, minä tosin paljon vanhempi sellainen
Välit on OK, mutta kuten sanoin, lapsilla on jo yksi äiti. En ole pyrkinyt äidin paikalle vaan olen isän vaimo ja välitän ja huolehdin mieheni lapsista kun he meillä käyvät. Aiemmin tapaamiset olivat säännöllisesti joka toinen viikonlopu, nykyään harvemmin. teineillä kun tuppaa olemaan kiinnostuksen kohteet omien ystävien kanssa menoissa. mutta näinpä jää miehelleni ja minulle paljon yhteistä aikaa.
Onnea taipaleellesi!
Minäkin tapasin mun mieheni, kun hänellä oli 2- ja 4-vuotiaat lapset. Mieheni oli eronnut, samoin minä ja rakastuimme ihan hirveesti
toisiimme.
Tapasin hänen lapsensa ekaa kertaa vasta noin 4-5 kk meidän ensitapaamisestamme. Mies oli tapaillut lapsia yksinään käymällä exänsä kodissa. Vastahakoisesti hän sinne lähti, mutta exä ei ensin antanut lasten tavata minua.
No, pakkohan se lopulta oli. Nyt olemme olleet naimisissa 9 vuotta ja yhdessä yli 10, ja yhteisiä lapsia emme ole hankkineet emmekä hanki.
Hyvä olla näin!
Miehen lapset ovat jo isoja teinejä, 15 ja 13-vuotiaita. Minulla on hyvä suhde heihin, mutta ei äitimäinen. Kun lapset olivat pieniä, hoidin heitä, pesin vaatteita, laitoin ruokaa, autoin pukeutumisessa, peseytymisessä, leikin jne. Mieheni kokoajan mukana.
Nyt olemme enemmänkin kuin 3 ystävätärtä, minä tosin paljon vanhempi sellainen
Välit on OK, mutta kuten sanoin, lapsilla on jo yksi äiti. En ole pyrkinyt äidin paikalle vaan olen isän vaimo ja välitän ja huolehdin mieheni lapsista kun he meillä käyvät. Aiemmin tapaamiset olivat säännöllisesti joka toinen viikonlopu, nykyään harvemmin. teineillä kun tuppaa olemaan kiinnostuksen kohteet omien ystävien kanssa menoissa. mutta näinpä jää miehelleni ja minulle paljon yhteistä aikaa.
Onnea taipaleellesi!
On täällä!
Avomiehelläni on valloittava 2,5-vuotias tytär edellisestä suhteestaan. He erosivat lapsen ollessa vielä aivan vauva.
Miehelläni on hyvin riitaisat välit exäänsä, itselläni ei oikeastaan minkäänlaisia välejä. Enkä tiedä, pitäisikö ollakaan? Olisi kummallista yrittää olla väleissä hänen exänsä kanssa, kun he eivät edes keskenään tule toimeen. Olen saanut kyllä osani, mutta koskaan hän ei ole suoraan minulle mielipiteitään jakanut. Sellaiset täytyy jättää omaan arvoonsa.
Ihana nähdä (vauvakuumetta potevana), että täällä on naisia, jotka odottavat nyt lisäystä uusperheeseen. Musta olisi kiva kuullut, millaista on ollut? Miten miehen lapset/lapsi on suhtautunut asiaan? Entäpä exä?
Avomiehelläni on valloittava 2,5-vuotias tytär edellisestä suhteestaan. He erosivat lapsen ollessa vielä aivan vauva.
Miehelläni on hyvin riitaisat välit exäänsä, itselläni ei oikeastaan minkäänlaisia välejä. Enkä tiedä, pitäisikö ollakaan? Olisi kummallista yrittää olla väleissä hänen exänsä kanssa, kun he eivät edes keskenään tule toimeen. Olen saanut kyllä osani, mutta koskaan hän ei ole suoraan minulle mielipiteitään jakanut. Sellaiset täytyy jättää omaan arvoonsa.
Ihana nähdä (vauvakuumetta potevana), että täällä on naisia, jotka odottavat nyt lisäystä uusperheeseen. Musta olisi kiva kuullut, millaista on ollut? Miten miehen lapset/lapsi on suhtautunut asiaan? Entäpä exä?