Muita nuoria joilla iäkkäät vanhemmat? Ahdistaa.

Hei!

Onko palstalla muita nuoria joilla iäkkäät vanhemmat?

Olen 22v ja isäni 67, äiti 64.
Isällä sairauksia(sepelvaltimotauti ja nyt epäillään neurologista sairauttakin), äiti kohtalaisen terve. Isä on lääkkeiden takia tosi väsynyt ja muutamassa vuodessa vanhentunut paljon.

Minua on alkanut ahdistaa hirveästi ajatus siitä että olen vasta näin nuori ja pitäisi nauttia omasta nuoruudestani, mutta en voi koska koen että pitää olla nyt vanhempien kanssa kun he vielä elävät. Pelottaa voiko isä esim. parin vuoden päästä asua enää kotona vai makaako hoitokodissa, onko edes elossa? Säälittää kun molemmat ovat elämänsä raataneet ja nytkö ansaitut eläkepäivät jäävätkin lyhyeksi ja pyörivät isän sairastelun ympärillä

Välillä olen jopa katkera ystäville joiden vanhemmilla juhlittu tyyliin vasta nelikymppisiä. Miksi minun pitää olla jo tässä iässä valmistautuneena vanhempien vanhuuteen ja menettämiseen.. Toki kuka vaan voi lähteä täältä milloin vaan.

Tuntuu etten halua edes elää jos tuollainen kurjuus odottaa minuakin tulevaisuudessa ja saan itsekin samat sairaudet. Pitäisikö tässä nyt hirveällä kiireellä löytää mieskin ja tehdä lapsia että ehtisivät nähdä isovanhempansa?

Vertaistukea kaipaisin kovasti. Nämä ajatukset valtaa pään ja saan kamalia ahdistuskohtauksia useita kertoja päivässä. Elämä on yhtä synkkyyttä.

 

Mulla isä kuoli, kun olin 20 ja äiti muutamaa vuotta myöhemmin, iäkkäitä olivat.

Kuolema on osa elämää, myös niin, että sinun tehtäväsi on nyt elää omaa elämääsi ja nauttia siitä. Toki olla vanhempienkin kanssa ja tukea heitä, mutta varmasti vanhempasikin ovat onnellisempia, kun näkevät sinun olevan onnellinen.

On turha surra etukäteen vanhempien tai omia sairauksia tai kuolemaa, koska kuten sanot, kuka tahansa voi sairastua ja kuollakin. Ja myös vanhempasi voivat elää vielä pitkäänkin, mistä sitä tietää.

Ihan hassuja myös tuollaiset ajatukset, että pitää löytää mies ja tehdä lapsia, jotta ehtisivät nähdä isovanhempansa. Elämä menee niinkuin menee, ei tällaisia voi määräänsä enempää suunnitella.

Joten nyt katkeruus ja tuollainen etukäteen sureminen pois! Nauti nuoruudestasi, sitä vanhempasi ihan varmasti haluavat.

 

Allekirjoitan täysin edellisen kommentoijan sanat, omasta kokemuksesta.

Sitä paitsi et voi koskaan tietää, milloin lähtö tulee, nuorempana vai vanhempana.

Elät omaa elämääsi ja olet mukana myös vanhempiesi elämässä, tilanteen mukaan.

Omani sain pitää noin yli nelikymppiseksi (siis minä olin) asti, vaikka ikäeroa meillä oli noin 40 v.

 

Mun kirjoitus otettiin pois! Olemme saman ikäisiä, täysin lääkkeettömiä ja terveitä, niin eipä kelvannut. Mut tulipa selväksi taas kerran! Sinustako joku haluaa nyt uuden hoidettavan? Pelottavaa!

 

Onko aloittaja harkinnut ammattiapua? Ahdistus on kyllä niin inhottava tunne että sen kanssa ei kannata kärvistellä turhaan. Ahdistus kun ei sun vanhempaa paranna tai mitään muutakaan asiaa niin silloin siitä kannattaa hankkiutua eroon.

 

No kyllähän tuollainen mietityttää. Etenkin jos on ainut lapsi. Ja mietityttää se varmasti vanhempiakin.

Mutta turhaahan se on. Elämästä ei koskaan tiedä, miten se menee ja milloin päättyy.
Mutta tottakai itse voi tietoisesti suunnata siihen, että vähän nuorempana itse tekee lapset.

 

MÄ sanoin!!! mäoon kaveri äiti jamä oon sanonu et ogel tulee kun mummo äiti ei pysy mihinkää. Munkaa voi tehä kaikee kun oon aika sma ollu aina ja enoo vanhus

 

Täällä. Olen 20v, isä 64v ja äiti 62v. Aika paljon huolta joutuu kantamaan... Kumpikaan heistä ei ole terve. Toisella on varmaan vähintään 10 eri sairautta ja saanut sairaskohtauksia useasti. Aika rankkaahan tämä on.

 

Missä ovat tästä ketjusta ne äidit, jotka hehkuttavat, kuinka ihanaa on saada esikoinen nelikymppisenä?

 

Ikäväähän tuo on, kun joutuu kantamaan huolta vanhemmistaan. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Lapseni menettivät juuri 48 vuotiaan isänsä ja eivät ole ehtineet edes teini-ikäisiksi. Isän vanhemmat ovat kahdeksankymppisiä ja vielä elossa ja hyväkuntoisia. Sitä ei todellakaan voi tietää, missä järjestyksessä täältä kukin lähtee.

 

Missä ovat tästä ketjusta ne äidit, jotka hehkuttavat, kuinka ihanaa on saada esikoinen nelikymppisenä?

Lässytilää. Keskimäärin ihmiset elävät nykyään pidempään ja terveempinä. Joku voi kuolla toki nuorena ja joku keski-ikäisenä ja joku eläkkeelle päästyään, mutta keskimäärin eletään vanhemmiksi. Ja ennenkin iltatähtiä saatiin vielä yli nelikymppisenä, jopa viisikymppisenä, jos hedelmällisyyttä piisasi. Että ihan jokaista asiaa ei ehkä kannata alkaa murehtia.

Itse olisin ollut paljon huonompi äiti esim. vielä 26-vuotiaana, lyhytpinnainen ja innokas bilettämiseen. Nyt odotan toista lasta 39-vuotiaana, tulin taas kirjaimellisesti ekalla yrityksellä raskaaksi, menojalka ei voisi vähempää vipattaa vaan tavallinen perhe-elämä on oikein ihanaa ja olen todella pitkäpinnainen. Mummoni on 90 ja edelleen hyvin nuorekas, toinen mummoni kuoli 89-vuotiaana. Elämästä ei koskaan voi tietää. Kukaan, oli ikä mitä tahansa.

 

Missä ovat tästä ketjusta ne äidit, jotka hehkuttavat, kuinka ihanaa on saada esikoinen nelikymppisenä?

Hohoijaa. Teiniäiti taas vauhdissa.

Katso kun ihmsiä kuolee. 20,30,40,50,60,70,80,90 ja 100 vuotiaina. Toki nuorempinakin, mutta lähinnä nyt puhun vanhemmista joilla lapsia.

 

Missä ovat tästä ketjusta ne äidit, jotka hehkuttavat, kuinka ihanaa on saada esikoinen nelikymppisenä?

Useimmille se lapsen saaminen on ihanaa, oli minkä ikäinen tahansa.
Tottakai se kuuluisa keskitie on aina optimaalisin ratkaisu. Eli ei liian nuorena, eikä liian vanhana.

 

Missä ovat tästä ketjusta ne äidit, jotka hehkuttavat, kuinka ihanaa on saada esikoinen nelikymppisenä?

Äiti on saanut minut 41-vuotiaana ja on nyt 87. Vielä jaksaa touhuta lastenlapsien ja nyt jopa lastenlastenlapsien kanssa. (Siis sisarukseni ovat minua paljon vanhempia)

 

Täällä. Olen 20v, isä 64v ja äiti 62v. Aika paljon huolta joutuu kantamaan... Kumpikaan heistä ei ole terve. Toisella on varmaan vähintään 10 eri sairautta ja saanut sairaskohtauksia useasti. Aika rankkaahan tämä on.

http://lenawiksten.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/03/14/kaikkien-aikojen-bluffi-myytti-murtuu-–-murtuuko-thl

 

Jos jotain hyvää voi etsiä niin olet saanut nauttia vanhemmista jo 22v. Itse sain jo 13v käydä ensimmäisen kerran hyvästelemässä isääni teho-osastolla, eikä se jäänyt kerraksi. Sitä alituista kuolemanpelkoa sai elää 21v! Viimeiset 5v valui hukkaan puhekyvyn kadottua. Sitä oli todella vaikeaa seurata enkä usko, että muut ikäiseni kokivat asioita samoin kuin minä. Siksi itse sain lapseni alle 30v. Tsemppiä!

 

Älä nyt turhaan ahdistu. Hanki oma elämä, mutta älä hylkää heitä kokonaan. Pidä yhteyttä ja ole tarvittaessa tukena. Miehen ja lapset hankit, jos sinusta siltä tuntuu, et vanhempiesi takia.

Mistään ei voi olla varma. Suvussa on niin kuolleena syntyneitä kuin pienenä lapsena menehtyneitä ja toisaalta lähes 100 vuotta eläneitä.

 

Missä ovat tästä ketjusta ne äidit, jotka hehkuttavat, kuinka ihanaa on saada esikoinen nelikymppisenä?

Ehkäpä tämä on pelkkää biologiaa....
Jos tulee raskaaksi vielä helposti nelikymppisenä, voi olla ehkä terveempi kuin nuoremmat.
Terveellisemmät elämäntavat?
Ei ole vaihdevuodet vielä kuihduttamassa kehoa eikä kuolema edessä niin nopeasti.

 

Ihan turha miettiä että pitäisi äkkiä tehdä lapsia isovanhempia varten. Lapset tulevat kun tulevat. Itselläni on tilanne että hoidamme samaan aikaan vauvaa ja iäkkäitä vanhempia. Toivoin jo lapsena että vanhempani olisivat nuorempia. Menin naimisiin miehen kanssa jonka vanhemmat ovat vielä vanhempia. Nyt meillä on neljä kappaletta omia vanhempia ja vielä muutama näiden vielä huonokuntoisempia vanhempia hoidettavana. Olemme molemmat vielä ainoita lapsia eli apua vanhusten hoitamiseen emme saa edes sisaruksilta. Vauvan hoitoon on turha kuvitella saavansa mitään apua, kun isovanhemmat itse tarvitsevat hoitoa. Välillä mietin että olisi ollut helpompaa päinvastoin tehdä lapsi vasta myöhemmin, mutta eiköhän tätä hoitotaakkaa jatku niin pitkälle ettei sitten enää kykenisi tekemään lapsia kun alkaa helpottaa.

Vanhempamme ovat meidät lapsena ihan hyvin hoitaneet. Kokemukseni mukaan iäkkäämpi vanhempi onkin vielä lapsena ihan ok, mutta on rankkaa alkaa hoitamaan vanhempiaan jo parikymppisenä. Nykyisin vielä sairaanhoito on niin hyvää että varmasti joudumme hoitamaan näita huonokuntoisia vanhuksia kymmeniä vuosia eteenpäin. En siis missään nimessä toivo heidän kuolemaansa, mutta tilanne on vain mielettömän uuvuttava.

Ja koska joku kuitenkin ehdottaa, että vanhemmat pitäisi laittaa hoitolaitokseen, niin paikkaa ei olla edes huonokuntoisimmallekaan saatu. Vetoavat siihen että on pärjännyt kotona tähänkin asti. Ja kotona tosiaan pärjää siksi että me hoidamme kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Kotiapukin on ihan minimissä.

Kiitos ja anteeksi. Tulipas vuodatettua.

 

Statiinit pois pian niiltä vanhemmilta, ennen kuin sairastuvat pahemmin.

 

Ihan turha miettiä että pitäisi äkkiä tehdä lapsia isovanhempia varten. Lapset tulevat kun tulevat. Itselläni on tilanne että hoidamme samaan aikaan vauvaa ja iäkkäitä vanhempia. Toivoin jo lapsena että vanhempani olisivat nuorempia. Menin naimisiin miehen kanssa jonka vanhemmat ovat vielä vanhempia. Nyt meillä on neljä kappaletta omia vanhempia ja vielä muutama näiden vielä huonokuntoisempia vanhempia hoidettavana. Olemme molemmat vielä ainoita lapsia eli apua vanhusten hoitamiseen emme saa edes sisaruksilta. Vauvan hoitoon on turha kuvitella saavansa mitään apua, kun isovanhemmat itse tarvitsevat hoitoa. Välillä mietin että olisi ollut helpompaa päinvastoin tehdä lapsi vasta myöhemmin, mutta eiköhän tätä hoitotaakkaa jatku niin pitkälle ettei sitten enää kykenisi tekemään lapsia kun alkaa helpottaa.

Vanhempamme ovat meidät lapsena ihan hyvin hoitaneet. Kokemukseni mukaan iäkkäämpi vanhempi onkin vielä lapsena ihan ok, mutta on rankkaa alkaa hoitamaan vanhempiaan jo parikymppisenä. Nykyisin vielä sairaanhoito on niin hyvää että varmasti joudumme hoitamaan näita huonokuntoisia vanhuksia kymmeniä vuosia eteenpäin. En siis missään nimessä toivo heidän kuolemaansa, mutta tilanne on vain mielettömän uuvuttava.

Ja koska joku kuitenkin ehdottaa, että vanhemmat pitäisi laittaa hoitolaitokseen, niin paikkaa ei olla edes huonokuntoisimmallekaan saatu. Vetoavat siihen että on pärjännyt kotona tähänkin asti. Ja kotona tosiaan pärjää siksi että me hoidamme kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Kotiapukin on ihan minimissä.

Kiitos ja anteeksi. Tulipas vuodatettua.

Ihana vuodatus <3 Olen kokenut lähestuloon saman, ymmärrän hyvin. Silti en vaihtaisi elämääni.

Tsemppiä <3

 

Lapsuus oli jotenkin niin onnellista ja ihanaa aikaa. Ihan kamalaa ajatella elämää ilman vanhempia. Tuntuu ettei tulevaisuus tarjoa minulle enää mitään.

Ajattelin ennen jotenkin naiivisti enkä tajunnut että omat vanhemmat on jo aika iällään kun itse on parikymppinen. Toisen sairastelu on minut tässä kuitenkin nyt havahduttanut nykytilanteeseen. Miten tässä maailmassa pärjää ilman rakkaita vanhempia.

 

Statiinit pois pian niiltä vanhemmilta, ennen kuin sairastuvat pahemmin.

 

No mun mielestä 64- ja 67-vuotiaat ei ole vielä edes vanhoja. Omat vanhemmat yli 80-vuotiaita, ja vaikka on ollut sairauksia, niin vieläkin hyvässä vedossa.

 

No mun mielestä 64- ja 67-vuotiaat ei ole vielä edes vanhoja. Omat vanhemmat yli 80-vuotiaita, ja vaikka on ollut sairauksia, niin vieläkin hyvässä vedossa.