Muita liian (?) kilttejä taaperoita?

[äiti]

Olen tässä miettinyt, voiko lapsi olla liian kiltti kun on kyse 1.5-vuotiaasta? Meidän poika noin 1.5v ei ole koskaan käynyt kenenkään päälle, purrut, raapinut, vienyt edes lelua kädestä. Silti on hyvin temperamentinen ja itsepäinen ja kotona kyllä saa raivokohtauksia jos ei saa jotain mitä haluaa tai muuten vaan kiukkuilee kun on huono päivä. Mutta jos mennään esim. hiekkalaatikolle muiden lasten seuraan, poika on niin nätisti että äiti voisi ottaa lepotuolin ja lukea kirjaa. =) Koskaan ei ole tarvinnut kieltää poikaa jos ympärillä on muita lapsia, on kuin enkeli ja seurailee vaan mitä muut tekee ja itse touhuaa omiaan. Jos häneltä viedään lelu kädestä, ei reagoi siihen välttämättä mitenkään paitsi ihan väsyneenä saattaa älähtää mutta ei mene ottamaan takaisin tms. Silti on ihan sosiaalinen, sillä pitää siitä että näkee muita lapsia.

Itseä suorastaan raivostuttaa lapset, jotka käyvät poikani päälle kun toinen on niin kiltti muille. Joka kerta puistoreissuilla joudun komentamaan muiden lapsia jos heidän vanhempansa eivät huomaa lapsensa käytöstä, sillä en voi sietää sitä että jos pojallani on hienot leikit kesken hiekkalaatikossa niin heti viedään lelut käsistä tai jos sanon pojalle että menetkö hakemaan tuon ja tuon lelun, joku toinen kuulee sen ja kiitää kovempaa vauhtia hakemaan sen ensin ja poikani jää vain tuijottamaan. Haluaisin, että lapsi oppisi puolustautumaan, mutta en halua myöskään opettaa että toista taaperoa pitää alkaa heti töniä tai hakata lapiolla päähän. Se kun sattuu olemaan näiden kommunikointitapa vielä hetken ennen kun osaavat sanallisesti tapella Toisaalta taas minua äitinä säälittää poikani, kun on niin kiltti ja ojentaa itse leluja muille eikä tosiaan ole koskaan tehnyt toisille mitään pahaa kun taas joka päivä saa nähdä saman ikäisiä, jotka tönivät ja rynnivät päälle ja ryöväävät kaikki toisen tavarat. Se ärsyttää! Onko teistä muuten "normaalia" käytöstä taaperolta, että ei osaa yhtään leikkiä hiekkalaatikolla vaan heti katsotaan mitä toisella on ja viedään ne? Ihmettelen myös tämmöistä toista ääripäätä, onko sekään ihan ok?

 

[hanne]

Mielestäni hyvin usein noi "ääripään" tapaukset on sellaisia jotka eivät esim. hoidossa ole oppineet ettei oteta toiselta kädestä. Valitettavasti siinä ei ole kyse kuin kasvatuksesta.

Meillä tyttö on aika paljon keskitien kulkija, eli vie lelun joskus toisen kädestä, mutta antaa kyllä takaisn kun käsketään. Jos hänen kädestä viedään ei mene itse ottamaan vaan kirkuu, jolloin joku aikuinen tulee laittamaan asian oikealle tolalle. Neiti on 1,6v ja olen kyllä huomannut että pitää puolensa kyllä erittäin hyvin, toki on hoidossa ja siellä oppinut katsomaan omaa etua monessa asiassa.

Teillä varmaan lapsen perusluonne on rauhallinen ja harkitsevainen että on varmaan aika hankala saada oppimaan "itsepuolustusta" kun se ei kuulu pojan käytösvarastoon. Toki oppii myös mallista eli voi tulla se vaihe myös että pitää paremmin puolensa?

 

[taapero]

\

Olen tässä miettinyt, voiko lapsi olla liian kiltti kun on kyse 1.5-vuotiaasta? Meidän poika noin 1.5v ei ole koskaan käynyt kenenkään päälle, purrut, raapinut, vienyt edes lelua kädestä. Silti on hyvin temperamentinen ja itsepäinen ja kotona kyllä saa raivokohtauksia jos ei saa jotain mitä haluaa tai muuten vaan kiukkuilee kun on huono päivä. Mutta jos mennään esim. hiekkalaatikolle muiden lasten seuraan, poika on niin nätisti että äiti voisi ottaa lepotuolin ja lukea kirjaa. =) Koskaan ei ole tarvinnut kieltää poikaa jos ympärillä on muita lapsia, on kuin enkeli ja seurailee vaan mitä muut tekee ja itse touhuaa omiaan. Jos häneltä viedään lelu kädestä, ei reagoi siihen välttämättä mitenkään paitsi ihan väsyneenä saattaa älähtää mutta ei mene ottamaan takaisin tms. Silti on ihan sosiaalinen, sillä pitää siitä että näkee muita lapsia.


Tismalleen samanlainen on oma poikani,1v8kk

 

[Pinokkio]

Sulla todennäköisesti yksi lapsi? Monet lapset oppivat pitämään puolensa sisaruksiaan vastaan. Itselläni myös yksi ja hyvin tutulta kuullostaa. Veljelläni on kaksi lasta ja sielä vanhemmalla lapsella on ongelmia nuoremman kanssa, joka puree, repii hiuksista, vie leluja jne. Kasvatus ei liene ainakaan tässä tapauksessa kyseessä eroon vaan lapset ovat luonteeltaan kovin erilaisia. Tempperamenttia löytyy silti meillä, mutta lähinnä kotioloissa. Kylässä aika menee tutkiskeluun ja ihmettelyyn. Toisinaan olen huomannut kuitenkin veljen lasten kanssa, että osaa vähän puolensakin pitää. Uskon/toivon että kun menee hoitoon ja joutuu säännöllisesti toisten lasten kanssa tekemisiin alkaa löytymään tuo puolensa pitäminenkin. Eihän sille vielä ole ollut niin käyttöäkään. Ja kyllä ne lapset hakevat tapansa pyrkiä saamaan haluamansa, toisilla se voi olla vaan kovin erilainen. Näin yhden lapsen äitinä oon näin asiaa pähkäillyt.

 

[ElliNoora]

Jotenki tuntuu, että pojan olisi hyvä harjoitella leikkimistä samojen, tuttujen lapsien kanssa vaikka ei sisaruksia olisikaan. Niin että alkaisi pikku hiljaa hahmotta mitä sosiaalisissa tialnteissa tapahtuu.

 

[Miskan äiskä]

Mun mielestä kaikki kuvaamasi "tapaukset" kuulostavat normaaleilta. Jos et siedä sitä, että lapsesi kädestä tullaan ottamaan yhtään lelua, niin parempi pysyä omalla pihalla. Leikkipuisto on sosiaalinen paikka oppia tapoja ja niitä lapset siellä opettelevat. Ei aikuiset voi koko ajan olla haukkana katsamassa mitä tapahtuu ja varsinkin jos lapsia on monta yhdellä äidillä/isällä. En tarkoita, ettetkö saisi kieltää muiden lapsia ottamasta lelua lapsesi kädestä, mutta se tosiasia on hyväksyttävä, että niin käy leluja oetaan kädestä, kielletään ja annetaan takaisin. Lapset oppivat vain näin mikä on oikein ja mikä väärin.

Lasten temperamentit vaihtelevat aika paljon ja eipä välttämättä kestä kauaakaan, kun oma lapsesi kyllästyy katselemaan kun muut vievät leluja käsistä ja alkaa tekemään samaa. Sillon voit itse olla tulisilla hiilillä, kun koko ajan saat olla kieltämässä ja kieltämässä. Onhan se tietenkin mukavaa, että lapsi on kiltti, mutta olisi kuitenkin parempi hyväksyä kaikki muutkin lapset, niin kiltit kuin villitkin.

 

[leevi]

Meidän poika 1v8 kk just samanlainen. Kotona voi olla vaikka minkälaisia tahtomisia, mutta muiden seurassa kiltti kuin enkeli ja aina on tarjoamassa omia lelujaan jne. Pelästyy kovia ääniä yms.

Nyt alkaa päiväkoti, saas nähdä kuinka nopeasti poika tottuu kaikenlaisiin meluaviin rämäpäihin Seriously, pikkuisen huolestuttaa. Ja kyllä, on ainoa lapsi, mutta pihalla on muita lapsia ja paljon ollaan matkustettu + liikutaan eri puolilla, joten kyse ei ole siitä, että oltais tynnyrin sisällä kasvatettu.

On vaan niin rauhallinen ja lempeä perusluonne, että olen sanonut isälleenkin, että voin lyödä vetoa ettei lätkä- tai futiskentille tästä pojasta seuraa saa. Tietysti luonne voi muuttuakin vuosien karttuessa.

 

[PlaaPlaaPlaa]

Meillä poika kuuluu kans samaan kastiin. Kotona kyllä on tahtoa ja taistelua mut leikkipaikoilla ja hoidossa saa lelut viedä käsistä yms. Poika leikkii muutenkin mieluummin itekseen ku et menis toisten seuraan. Hän on kuitenkin tosi iloinen ja touhukas, mielestäni tuo yksin leikkiminen johtuu lähinnä tottumattomuudesta. Poika on 1v 4kk. Ei poika kuitenkaan vierasta ja viihtyy hienosti pph:ssa. Mut sen oon huomannu, et usein ku ollaan oltu jossain tapahtumassa jossa on lapsia niin jo on kerran jos toisen joku hieman vanhempi (2 - 4) mennyt läpsimään tai lyömään poikaamme, kun hän on itekseen lähinnä tepastellut ympäriinsä. Siiten toinen tulee mun luokse pelästyneenä itkua tuhertaen ymmärtämättä miksi niin kävi. Siinä vaiheessa aina tulee ekana mieleen, että äiti menee ja läppäsee pian takasin. Toivon vaan et hän oppii puolustamaan itseään eikä aina joudu toisten tuupittavaks.

 

[muumiska]

no odottakaa hieman kun nuo lapsoset kasvaa.. meillä poika oli aivan samanlainen kiltti ja rauhallinen alle 2-vuotiaana mut nyt 2,5 vuotiaana on kyllä oppinut antamaan takaisin ja on myös jääräpäinen jos tarve vaatii. Silti pojan peruspiirteet eli rauhallisuus ja kiltteys tietyissä tilanteissa ovat myös säilyneet. Kannattaa vain viedä lasta muiden lasten seuraan että oppivat viidakon lakeja jo aikaisessa vaiheessa, koska mitä myöhäsempään se jää sitä vaikeampaa se on sekä lapselle että äidille.

 

[Hopsuli]

Oma 2-vuotiaana on kanssa ylikiltti muiden lasten seurassa. Kotosalla on kyllä aikamoinen jästi ja rieha.
Harmittaa kyllä kun monesti toiset lapset jyräävät ja kiusaavat lastani. Enpä silti pidä toistenkaan lasten käytöstä omituisena. Lapset vain ovat niin erilaisia.

En pidä tarpeellisena opetuttaa lapselleni mitään viidakon lakeja. Kyllähän sitä sanotaan, että nykyään työelämässäkin pitäisi edetä kyynerpäätaktiikalla yms.
Itse pidän kuitenkin hyvänä että lapselle opetetaan käytöstapoja ja toisten huomioonottamista. Toivon että muista vanhemmista löytyy saman linjan kannattavia.
Aika naurettavaa on että monissa lastentapahtumissa aikuiset ihmiset rynnivät ottamaan esim ilmaistarjottavia eteensä katsomatta.