Muita lapsettomia, jotka muuttaneet yhteen "lapsellisen" kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mariel"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mariel"

Vieras
Millaisia kokemuksia/ongelmia teillä ollut?
Itse olen reilu kolmekymppinen lapseton nainen ja yhdessä miehen kanssa, jolla 11 ja 13 v pojat. Olen ihan lapsirakas ihminen, mutta omia lapsia en ole voinut saada fyysisistä syistä.
Olen kuitenkin kokenut tämän uuden tilanteen paljon raskaampana, mitä ajattelin ennen yhteenmuuttoa. Raskaaksi sen on tehnyt mm. se, että perheessä ei kommunikoida tärkeistä asioista oikeastaan ollenkaan (esim. kouluvaikeudet, kiusaamiset,todella harvat vierailut äidin luona jne). Jos jostakin kommunikoidaan niin äänensävy on kaikilla tosi kiukkuinen, jopa vihainen. Välillä isä asettaa rajoja, mutta niistä pidetään kiinni korkeintaan pari päivää.
Normaalia, mukavaa yhdessäoloa ei oikeastaan ole nimeksikään. Alussa hankin esim. pelivälineet yhteen kesäpeliin ja ajattelin, että olisi porukalla kiva sitä pelailla, mutta sekin meni vain tappeluksi ja kilpailuksi, eikä kellään ollut hyvä mieli.
No, itselläni ei lapsia ole ollut, joten en voi korkealta puhua, mutta näin vaikeaan tilanteeseen en kuvitellut joutuvani.
 
Nostan tätä ja jatkan vielä vähän.
Eli onko teidän ollut vaikea rueta komentamaan toisen lapsia? Itselleni se on vaikeaa. Ja tuntuu, että koko ajan pitäisi olla jotain kieltämässä, koska kyseessä on tosi vilkkaat lapset. Ja kun yksi kielto ei riitä, vaan jos lapsi kysyy voiko hän tehdä jotain ja vastaan, että ei voi, niin hän alkaa kuitenkin tekemään.
En tiedä, ehkä mun on jotenkin vaan jämäköidyttävä tästä.
 
Mä koin tilanteen myös paljon vaikeammaksi kuin olin kuvitellut, lapsirakas kun olen aina ollut. Meillä oli alku varsinkin vaikea, koska miehen ex oli niin hankala kuin olla voi ja lapset testasivat mua, minkä ehtivät. Mutta onneksi mies puuttui lasten käytökseen jämäkästi. On se silti mulle edelleen vaikeaa esim. komentaa toisen lapsia.
 
Mä en ehkä oo paras tähän vastaamaan koska asun itse lasteni ja lasteni isän kanssa mutta sanoisin, että miehesi lapset on aika haastavassa iässä ja varmasti kokeilevat rajojaan. Miehen pitäisi nyt olla jämäkkä ja laittaa lapsille rajat, se on paljon vaikeampaa parin vuoden kuluttua kuin nyt. Ymmärrän että toisen lapsia on vaikea komentaa mutta komentaisin sinuna silti ja kiellon rikkomisesta tulisi ennalta sovittu rangaistus. Rajoja ja johdonmukaisuutta lapset tarvitsee. Eli jos jotain oot kieltänyt niin se pitää.
 
Lisään vielä, että äidin paikkaa sinun ei tarvitse ottaa (eikä pidäkään kun heillä äiti jo on) mutta olet nyt toinen aikuinen heidän kodissaan ja sillä tavalla pätevä heitä komentamaan. Ei kukaan voi olla vieraana omassa kodissaan. Päästääkö lapset jo sut lähelle? Antaisin aikaa heille siihen mutta silti kodin sääntöjä noudatetaan. Kannattaisko sun jutella asiasta miehen kanssa niin voisitte sopia yhteiset pelisäännöt mitä sitten molemmat noudattaisitte? Auktoriteettisi menee jos kiellät jotain minkä miehesi sittne hetkeä myöhemmin sallii, siksi teillä molemmilla pitäisi olla ns. sama linja.
 
Eipä ole juuri hyvää sanottavaa lapsettomasta naisesta äitipuolen roolissa.
Kirjoitin tilanteesta topicin otsikolla " Äitipuolen liian kovat asenteet "
 

Yhteistyössä