Tuntuu hassulta kirjoittaa tästä aiheesta.. eihän sen pitäisi mikään ongelma olla ettei meidän perheessä kukaan juo alkoholia.. mutta pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan, että se on ongelma.. huomaan, että muut suhtautuu ihmettelevästi kun ei kumpikaan juoda ja sitten aina tulee kysymyksiä, oletteko uskovaisia tms.. ei se ole meille mikään vakaumus, ei edes tietoinen päätös, ei vaan huvita. monesti ihmiset myös kokee tarpeelliseksi selitellä meille asioitaan "en juonu juhannuksena kuin pari pulloa", "haittaako sua jos otan yhden viinilasillisen".. no ei haittaa eikä kiinnosta muitten juomiset, mitä tilivelvollisia ne meille muka on? en oo koskaan ollut muitten moraalinvartija... ja nyt oon tajunnut, että on hirvittävän vaikea oikeasti ystävystyä ihmisten kanssa! minulla on paljon ystäviä joitten kanssa käyn shoppailemassa, lasten kanssa vaunuilemassa jne... mutta kukaan ei kysy iltamenoihin... varmaan ajattelee, että olen tylsää seuraa kun aina selvinpäin, itse kyllä nautin käydä yöelämässä... miehellä sama juttu... hyviä kavereita päivisin, mutta kun mies ei lähde baariin istuksimaan niin ne ei oo oikein läheisiä.. tuntuu, että läheisiin suhteisiin päästään vasta kun on nappailtu bisseä saunanterassilla.. en jaksa enää kavereita ees kutsua meille saunomaan/syömään jne, olen kyllä sanonut että omat viinat saa tuoda, ei meitä haittaa.. mutta kai se on niin ylittämätön este, kun me ei osallistuta... välillä tuntuu jopa, että puheenaiheet loppuu ihmisten kanssa kesken kun ei ole kunnon rälläys-tarinoita.. onneksi on joitain lapsuudenystäviä jotka tietää, etten ole mikään tylsä kotiäiti mutta ne vaan asuu tosi kaukana.. onkohan kellään muulla tätä ongelmaa? iski vaan nää ajatukset mieleen kun kuulin muitten juhannusjuttuja.. "kaveriperheen kanssa mökillä rälläämässä" jne