Muita, jotka inhoaa (suku)juhlia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Phoebsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Phoebsi

Aktiivinen jäsen
12.06.2008
28 881
2
38
En tiedä miksi inhoan niin paljon sukujuhlissa pönötystä, että kehitän siitä ison ahdistuksen ja julmetun ärsytyksen monta päivää etukäteen? Lisä-ärsytyksenä tällä kertaa vielä toteamus, että sinähän tuot sen sinun hyvän kameran sitten mukana eikö? Paskat... unohdan sen kotiin.
 
En tiedä miksi inhoan niin paljon sukujuhlissa pönötystä, että kehitän siitä ison ahdistuksen ja julmetun ärsytyksen monta päivää etukäteen? Lisä-ärsytyksenä tällä kertaa vielä toteamus, että sinähän tuot sen sinun hyvän kameran sitten mukana eikö? Paskat... unohdan sen kotiin.

Vain silloin jos kyseessä on tuiki tuntemattomia sukulaisia.
 
Inhoan koko sydämestäni.
Sellaiset kahvinhörpintä ja pönötysbileet on sietämättömiä.

En tiiä mikä geenivirhe mussa on,mutta voisin tyytyväisenä elää läpi elämäni käymättä kertaakaan sukujuhlissa.
 
[QUOTE="vieras";26629963]Inhoan koko sydämestäni.
Sellaiset kahvinhörpintä ja pönötysbileet on sietämättömiä.

En tiiä mikä geenivirhe mussa on,mutta voisin tyytyväisenä elää läpi elämäni käymättä kertaakaan sukujuhlissa.[/QUOTE]

Ehkä se geenivirhe on suvussa, jonka juhlat on ainaista pönötystä? :D Ja se geeni uupuu minusta ja sinusta, koska minä ainakin rakastan juhlia. Siis sellaisia, missä on vähän taustamusiikkia, hyvää ruokaa, ystäviä ja uusiakin ihmisiä. Sellaisia, missä on ihana tunnelma. Miksi sukujuhlissa ei ole tunnelmaa?
 
Juu en kyllä vuosikausiin ole halunnut tavata sukulaisiani. Isäni oli eläessään aika rikas ja minä siis ainoana lapsena perin hänet. Siinä meni sukset ristiin sukulaisten kanssa.
En mitenkään ole koskaan ollut materialisti, mutta se kateus setien ja tätien kautta.. Minä tykkäisin kyllä heistä edelleen.
 
Just oltiin tätini 60-vuotispäivillä ja paikalla oli äitini ja kaikki hänen sisaruksensa (yhteensä 8kpl) ja meistä serkuksista sitten oli vain minä ja sisarukseni ja tätini 30v. poika, joka asuu kotona ja tuota nuorempaa sarjaa edusti sitten nuo minun pojat ja ei nuo meidän sukujuhlat mitään pönötystä ole. Äitini ja hänen sisaruksensa eivät ole mistään hiljaisemmasta päästä, joten hälinää riitti ja noi mun pojat viihdyttivät aikuisia :)
 
Juu en kyllä vuosikausiin ole halunnut tavata sukulaisiani. Isäni oli eläessään aika rikas ja minä siis ainoana lapsena perin hänet. Siinä meni sukset ristiin sukulaisten kanssa.
En mitenkään ole koskaan ollut materialisti, mutta se kateus setien ja tätien kautta.. Minä tykkäisin kyllä heistä edelleen.

En minä pistä poikki rahan takia! Vaan että minusta tehdään masentunut!
sain kuulla sen että raha! '
Sinulla tärkeitä raha! on kun soskun luukulla käyt!
Hei soskun paperiT!!!!!!!
 
meillä on sukua tosi vähän suomessa että enpä oo ikinä eläessäni ollu sukujuhlissa ja hyvä niin :) sen verran tylsää ja ahdasmielistä porukkaa on ettei niiden seurassa oikeen kestä sitä yhtä iltaakaan
 
En tykkää kovin suurista sukujuhlista, mutta vanhempien ja sisarusten seurassa viihyn
ja pienessä porukassa.
 
No niitä paskantärkeitä pönötysjuhlia kyllä inhoan! Missä kysellään näennäisen mairealla äänellä toisten kuulumisia, vain jotta voidaan myöähemmin puhua aiheesta jonkun toisen kanssa paskaa. Mieluiten vielä vähän väritellä. Onneksi kaikki sukulaiset ei oo tuollasia ja on juhlia myös ilman noita paskanakkeja.
 
Juu en kyllä vuosikausiin ole halunnut tavata sukulaisiani. Isäni oli eläessään aika rikas ja minä siis ainoana lapsena perin hänet. Siinä meni sukset ristiin sukulaisten kanssa.
En mitenkään ole koskaan ollut materialisti, mutta se kateus setien ja tätien kautta.. Minä tykkäisin kyllä heistä edelleen.

Toi on kyllä tympeetä :(
 
Sama juttu :wave: Yritän kieltäytyä kaikesta, mutta pakko se on joihinkin mennä. Äidin sukuun liittyvän kirjan julkaisutilaisuus tulee eteen syksymmällä ja kipristää jo nyt vatsaa, koska sinne on ilmeisesti pakko mennä (olen osallistunut sen tekoon, siksi) ja siellä on kaikki tutut, puolitutut, ja tuntemattomat sukulaiset. Luulevat, että oikeasti tunnen meidän sukua. Yksistä pääsin sillä, kun olin viimeisilläni raskaana ja olisi pitänyt ajaa pitkä matka. Se oli ainoa kerta, kun olen kiittänyt onneani tukalasta olosta.
 
Meillä sukujuhlat ei ole tylsää pönötystä.

Tiedän kyllä, että sellaisiakin on.

Toisaalta, vieraat tekevät juhlat. Mitäs, jos jokainen ottaisi vastuuta juhlan tunnelmasta ja pyrkisi tekemään kivat juhlat? On kettumaista käytöstä pönöttää nurkassa naama norsunvitulla itse ja sitten jälestäpäin valittaa, että "ahdistaa pönötysjuhlat". Älä pönötä!
 
Minä.

Vallankin mun puolen sukujuhlat on nimenomaan juuri tommosia tölvimispönötyskekkereitä, missä juhlien kohokohtana nähdään aina samojen tahojen nälvimiset ja egojen pönkitykset ja muka pätemiset...

Onneksi niitä tilaisuuksia on harvoin.
 

Similar threads

Yhteistyössä