Muita joille seksi on pelkkä velvollisuus avio/avoliitossa?

Siis mua ei seksi kiinnosta yhtään mieheni kanssa, pelkästään ällöttää. Suostun n. kerran viikossa hommiin... Tämä ei ole mikään vaihe, vaan on jatkunut jo vuosikausia, en usko että mikään auttaa. Muuten kaikki ok ja lapsiakin on. Aina seksin jälkeen tuntuu, että ei ikinä enää, mutta elämä vaan jatkuu ja en kai mä nyt voi/halua erota lasten isästä tämmösen takia? Miehelle vielä seksi olis tärkeetä, eikö hänelläkin mene elämä tässä vähän hukkaan näiltä osin? En usko että hän kuitenkaan haluaisi erota. Aaaaaaaaaaaaargh, en tiedä mitä tehdä....

 

joku syy siihe varmaan täytyy olla että seksi ei kiinnosta ja oma mies jota rakastat? ällöttää. eli sinuna nyt ensin lähtisin puhumaan lääkärille, parisuhdeterapeutille, seksiterapeutille. mulle olis liian iso ongelma tuo. eikö sulle tuu hyväksikäytetty olo jos väkisin meet sänkyyn ja sua ällöttää se?

 

Meillä mies (onneksi) haluaa niin harvoin,että pystyn hoitamaan velvollisuuteni.Tän vuoden puolella ollaan sekstailtu muistaakseni viisi kertaa.Mä pidän seksistä,mutta kun omaa tyydytystä hommasta ei saa,niin mielenkiinto asiaa kohtaan loppunut täysin...

 

Minäkin suosittelen seksiterapeuttia.. teidän _molempien_ elämä menee tuolla saralla hukkaan.

 

Ei seksiä saa pitää pelkkänä velvollisuutena, jos asia alkaa olemaan kohdallasi noin pahalla tolalla, niin kyllä mun mielestäni asiasta olisi syytä keskustella. Valita ajankohta niin että kummatkin ovat levänneitä ilman suurempia stressejä. Käydä ja puida asia kehittävästi aikuiseen malliin läpi. Hieman tökeröä ehkä verrata näin mutta itse tuntisin asian samalla tavalla kuin että söisi ruokaa joka on joka kerta yhtä pahaa/huonoa eikä asiasta kertoisi toiselle vaan söisi velvollisuudesta. No, ehkä ymmärrät pointtini asiassa =)

:hug: Voimia sinulle... :flower:

Lisäys: Itse suosittelen että asiasta keskustelee ensin kumppanin kanssa. Ehkä yhteisestä päätöksestä voisi hakeutua yhdessä ulkopuolisen avunpiiriin jos ei muuten onnistu. Tällöin parempi mahdollisuus pitää yllä yhteistä tunnetta ja sidettä.

 

Lisäys: Itse suosittelen että asiasta keskustelee ensin kumppanin kanssa. Ehkä yhteisestä päätöksestä voisi hakeutua yhdessä ulkopuolisen avunpiiriin jos ei muuten onnistu. Tällöin parempi mahdollisuus pitää yllä yhteistä tunnetta ja sidettä.

Itse oletin että asiasta on jo puhuttu kumppanin kanssa, jos tämä tilanne on kestänyt jo vuosia. Ongelma on kuitenkin naisen pään sisällä (jos seksi jopa ällöttää ), siksi itse suosittelen yksilöterapiaa.

 

Siis mua ei seksi kiinnosta yhtään mieheni kanssa, pelkästään ällöttää. Suostun n. kerran viikossa hommiin... Tämä ei ole mikään vaihe, vaan on jatkunut jo vuosikausia, en usko että mikään auttaa. Muuten kaikki ok ja lapsiakin on. Aina seksin jälkeen tuntuu, että ei ikinä enää, mutta elämä vaan jatkuu ja en kai mä nyt voi/halua erota lasten isästä tämmösen takia? Miehelle vielä seksi olis tärkeetä, eikö hänelläkin mene elämä tässä vähän hukkaan näiltä osin? En usko että hän kuitenkaan haluaisi erota. Aaaaaaaaaaaaargh, en tiedä mitä tehdä....

saatko tyydytyksen? entä aikaisempien kumppaniesi kanssa?

 

Mun mies voi ilmoittautua tähän riviin

 

No mikä siinä ällöttää?

 

Kammottaa ajatus että joskus seksi oman mieheni kanssa ällöttäisi ja tuntuisi vain velvollisuudelta... Mutta en sano etteikö niin voisi meillekin käydä, mutta koputtelen puuta.

Niin, mikä siinä ällöttää? Voisitteko tehdä töitä sen eteen jotta se olisi sullekin nautittavaa?

 

Kyllä sille ällöttämiselle on joku syy. Arvelen että syy on joku tunneperäinen.

 

Velvollisuus...tai ei,en tiedä.Tosi harvoin meillä lakanat heiluu muutoin kuin tuulessa kuivumassa..

Meidän liitto on aika lailla kuralla,joten syy on siinä.Ja niin kauan kun mä olen ainoo,joka tahtoo työstää,puhua..ei mitään muutakaan tapahdu.piste.

 

Luulen, että meille on vaan käynyt niin, että on liian nuorena menty yhteen ja sisko ja veli kuviolta tämä ennemminkin tuntuu... En usko, että ongelmaa mulla olisi jonkun muun kanssa. Mies on myös muuttunut vuosien varrella aika paljon alkuperäistä epäedullisempaan suuntaan noin ulkoisesti. En usko, että terapia auttaa. Välillä tuntuisi, että olisi parempi, että mies jostain muualta hakisi seksinsä. Eli tästäkin voi jo päätellä, että ei ole sellaisia tunteita enää olemassa. Kuitenkin tämä vanha tuttu elämä tuntuu niin turvalliselta...

 

Edellisessä avioliitossani se oli velvollisuus, enkä ees suostunu sänkyyn mutta ukkohan pani sillon ko sillä teki mieli. Niitten parin kolmen vuoden aikana mitä oltiin yhessä ennen naimisiin menoa halusin kyllä seksiä mut piru vie koskaan siitä mittään tyydytystä saanu. En kyllä osannu kaivatakkaan koska tuo mies oli minun eka... Avioliiton aikana oli sitte silmitöntä väkivaltaa, niin henkistä ku fyysistäki. Mies petti jne, elettiin muutenki tosi hurjaa elämää, päihteet ym mukana.

Nykyisessä avioliitossani haluan seksiä vähän väliä, onneksi meillä miehen kanssa halut kohtaa täydellisesti. Ja saan mitä haluanki, olen täydellisen tyytyväinen. Ei ole väkivaltaa millään tasolla ja muutenki asiat ok.

Siksipä epäilenki että ap:lla on jotain henkistä syytä siihen miksi seksi on vain velvollisuus. Jos et saa tyydytystä niin eikö siitä kannattais eka mainita miehelle? Keskustella... Ja jos keskenään puhumalla ei asiat aukene ja parane niin sitte ulkopuolista apua. Ja jos kumpikaan ei taho erota niin kai asioille sitte löytyy halua tehä jotain? =)

 

Tuo että kerran viikossa suostut velvollisuudesta vain pahentaa tilannetta. Kun teet sitä itsesi pakottamana, sulla jää siitä aina vaan negatiivisempi kuva. Ens kerralla kun on seksin aika, sanot miehellesi ettet enää tee sitä jos sua ei oikeasti haluta. Ja sanot että nyt aletaan miettimään tätä ongelmaa ja siihen ratkaisua. Sovitte että nyt ei vähään aikaan kosketa rintoihin ja alapäähän, vaan hellitte toisianne muulla tavoin. Se voi olla että kun mielessä ei ole se että voi ei kohta on taas pakko harrastaa seksiä, voi alkaa ihan muuten vaan haluta kun on toisen lähellä. Tätä keinoa suosittelee seksuaaliterapeutitkin.

 

Tuo että kerran viikossa suostut velvollisuudesta vain pahentaa tilannetta. Kun teet sitä itsesi pakottamana, sulla jää siitä aina vaan negatiivisempi kuva. Ens kerralla kun on seksin aika, sanot miehellesi ettet enää tee sitä jos sua ei oikeasti haluta. Ja sanot että nyt aletaan miettimään tätä ongelmaa ja siihen ratkaisua. Sovitte että nyt ei vähään aikaan kosketa rintoihin ja alapäähän, vaan hellitte toisianne muulla tavoin. Se voi olla että kun mielessä ei ole se että voi ei kohta on taas pakko harrastaa seksiä, voi alkaa ihan muuten vaan haluta kun on toisen lähellä. Tätä keinoa suosittelee seksuaaliterapeutitkin.

Se muulla tavalla koskettelu ei myöskään tunnu kivalta esim. haliminen ym. Voi kai sitten olla, että olen tässä liitossa vain lapsien ja tavan vuoksi. Eikös monet muutkin?

 

Tuo että kerran viikossa suostut velvollisuudesta vain pahentaa tilannetta. Kun teet sitä itsesi pakottamana, sulla jää siitä aina vaan negatiivisempi kuva. Ens kerralla kun on seksin aika, sanot miehellesi ettet enää tee sitä jos sua ei oikeasti haluta. Ja sanot että nyt aletaan miettimään tätä ongelmaa ja siihen ratkaisua. Sovitte että nyt ei vähään aikaan kosketa rintoihin ja alapäähän, vaan hellitte toisianne muulla tavoin. Se voi olla että kun mielessä ei ole se että voi ei kohta on taas pakko harrastaa seksiä, voi alkaa ihan muuten vaan haluta kun on toisen lähellä. Tätä keinoa suosittelee seksuaaliterapeutitkin.

Se muulla tavalla koskettelu ei myöskään tunnu kivalta esim. haliminen ym. Voi kai sitten olla, että olen tässä liitossa vain lapsien ja tavan vuoksi. Eikös monet muutkin?

Onko siis niin että et halua millään tasolla olla miehesi lähellä? Surullista, varsinkin jos miehesi vielä tykkää sinusta. :| Etkö löydä enää miehestä niitä piirteitä joihin ihastuit joskus. Muistele niitä, mitä ne oli? Voisiko tilanne mitenkään muuttua?

Kyllähän se suhde muuttuu arkisemmaksi, ei olla edes paria vuotta naimisissa oltu ja nyt jo välillä tuntuu että parisuhde on kaikkea muuta kuin intohimoa :snotty: Mutta toivon silti ettei missään vaiheessa pääse välit sellaiseksi että ei huvita mennä toisen kainaloon nukkumaan.

 

Kohteleeko mies sinua hyvin? Arvostaako sinua?

 

Minä olen myöskin avioliitossa lapsen ja yhteisen lainana vuoksi ja seksiä harrastan mieheni kanssa kun eipä tässä muitakaan mahdollisuuksia ole. Varmaankin jos tapaisin ihan miehen niin varmasti teksisin syrjähypyn ja jos henkisellätasolla tämän syrjähypyn kanssa sujuisi myös niin suhde jatkuisikin ja jos oikein hyvin menisi eroa hakisin heti aviomiehestäni. MUTTA tuskinpa tässä sellaisia miehiä tapaakaan. Olen luopunut toivosta ja mun mielestä kaikki miehet on jollain tapaa ällöjä sit lopulta kuitenkin,NIINPÄ pysyn tässä avioliitossa ja harrastan seksiä sen muutaman kerran kk vaikkei se hääppöistä olekaan.

 

Täällä myös yksi jolle seksi on pelkkä velvollisuus. Mut tällä hetkellä se johtuu luultavasti vain ja ainoastaan siitä, että mä olen ihan helvetin väsynyt. Lapset valvottaneet jo monta vuotta putkeen, hoitoapua ei ole saatu, eikä mies herää yöllä lasten huutoon. Siis jos sovitaan, että mä saan nukkua ja tuo herää, se ei vaan herää, nukkua posottaa eikä kuule lasten itkua..

 

Toi ap:n kirjotus on kun mun kirjottamaa. Mullakaan ei liitossa mitään valittamita, mut vähän sisko ja sen veli tyylillä mennään. Me sekstaillaan vielä harvemmin, mä en jaksa sitä pakkopullaa. Oon luullu olevani ainoa. Mistähän sitä terapiaa vois hakea? Me joskus kun oli vasta yks laps vähän selviteltiin asioita, mut ainoo mikä löydettiin oli joku seurakunnan perheneuvonta tms, en muista enää sen nimeä. Mut se ei oo oikee paikka, tiedän.

 

Toi ap:n kirjotus on kun mun kirjottamaa. Mullakaan ei liitossa mitään valittamita, mut vähän sisko ja sen veli tyylillä mennään. Me sekstaillaan vielä harvemmin, mä en jaksa sitä pakkopullaa. Oon luullu olevani ainoa. Mistähän sitä terapiaa vois hakea? Me joskus kun oli vasta yks laps vähän selviteltiin asioita, mut ainoo mikä löydettiin oli joku seurakunnan perheneuvonta tms, en muista enää sen nimeä. Mut se ei oo oikee paikka, tiedän.

Omalääkärin kautta saa varmaan tietoa mitä kautta voi päästä terapiaan ja onko niitä käytettävissä sitä kautta, vai pitääkö mennä yksityiselle.

 

Mä ainakin oon sanonut, että sen eteen on nähtävä vaivaa ja että jos mua ei huvita, niin pitää sit olla innostavampi.

 

Ei sun ole pakko suostua edes kerran viikossa seksiin !!! Jokaisella on OIKEUS olla harrastamatta seksiä, jos se ei kivalta tunnu. Tietysti siinä on se vaara, että mies ei välttämättä mukaudu siihen, mut siltikään sun ei tarvitse vaan miestäs miellyttääkses suostua petiin. Avio/avoliitto ei kyllä milläänlailla velvoita kumppaneita seksiin, jos mieli ei toisella tee =)

 

Niin mistähän semmoista terapiaa saisi, en kyllä tiedä kiinnostaako enää edes, kun tuntuu vaan, että ei huvita tämän kanssa... Joo ja on tosi surullista, lapset rakastaa isäänsä ja mieheni minua. On meillä kyllä ongelmiakin, esim. pyöritän yksin kaikki kotihommat, riidellessä puhuu tosi törkeästi minulle ym. En edes kaipaa toista miestä, vaan luulen, että haluaisin olla yksin. Vaan mitä jos sitten alkaakin kaduttaa? Tai tutustun johonkin toiseen ja huomaankin, että joo-o se vika olikin meikäläisen pääkopassa? Me on siis oltu yhdessä n. 15 v.