vieras
Juu. Odotin kaksosia, jotka molemmat olivat edellispäivän ultrassa olleet vielä pää alaspäin. Ei sitten ultrattu uudestaan kun aamulla käynnistettiin ja iltapäivällä mentiin saliin.
Ensinnäkin koko sali oli täynnä kandeja ja kätilöopiskelijoita. Minua pelotti ja jännitti. Supistukset olivat niin järkyttävät että mieskin itki kun näki kuinka paljon minuun sattui. Spinaali annettiin, kun epiduraali ei kuulemma olis ehtinyt vaikuttamaan. Se ei auttanut, seuraavana päivänä sain kyllä ihan mielettömän päänsäryn. Ilokaasusta oksensin. Avautuminen kesti onneksi aika vähän aikaa, ''vain'' kolme tuntia. Sitten ponnistamaan ja yllätys: A-vauva perätilassa. Episiotomian ja repeämien kanssa saatiin vauva ulos, ja sitten alkoivatkin monitorit huutamaan B-vauvan olevan ahdongossa. Samalla kun tajusin, mikä tilanne on, oli mies ja opiskelijat jo tuupattu käytävään ja mua vietiin juosten leikkuriin. Hätäsektiolla syntyi toinen vauva.
Vauvat olivat onneksi molemmat terveitä ja täysaikaisia ja -kokoisia, mutta mä olin niin rikki monta kuukautta fyysisesti ja henkiset arvet eivät varmaan koskaan parane. Synnärillä oltiin pari viikkoa, kun olin niin huonossa kunnossa, makasin vaan monta päivää kun en päässyt ylös. Onneksi synnytysvuodeosastolla oli ihana henkilökunta, joka osasi auttaa mua ja neuvoa vauvojen kanssa toimimisesta.
Ensinnäkin koko sali oli täynnä kandeja ja kätilöopiskelijoita. Minua pelotti ja jännitti. Supistukset olivat niin järkyttävät että mieskin itki kun näki kuinka paljon minuun sattui. Spinaali annettiin, kun epiduraali ei kuulemma olis ehtinyt vaikuttamaan. Se ei auttanut, seuraavana päivänä sain kyllä ihan mielettömän päänsäryn. Ilokaasusta oksensin. Avautuminen kesti onneksi aika vähän aikaa, ''vain'' kolme tuntia. Sitten ponnistamaan ja yllätys: A-vauva perätilassa. Episiotomian ja repeämien kanssa saatiin vauva ulos, ja sitten alkoivatkin monitorit huutamaan B-vauvan olevan ahdongossa. Samalla kun tajusin, mikä tilanne on, oli mies ja opiskelijat jo tuupattu käytävään ja mua vietiin juosten leikkuriin. Hätäsektiolla syntyi toinen vauva.
Vauvat olivat onneksi molemmat terveitä ja täysaikaisia ja -kokoisia, mutta mä olin niin rikki monta kuukautta fyysisesti ja henkiset arvet eivät varmaan koskaan parane. Synnärillä oltiin pari viikkoa, kun olin niin huonossa kunnossa, makasin vaan monta päivää kun en päässyt ylös. Onneksi synnytysvuodeosastolla oli ihana henkilökunta, joka osasi auttaa mua ja neuvoa vauvojen kanssa toimimisesta.