Muita joiden vanhemmilla ei ole kavereita

[vieras]

No isäni on paljon tekemisissä veljensä kanssa eli se ehkä lasketaan kaveriksi siinä suhteessa.

Mutta äidilläni ei ole kavereita. Veli on mutta hänen kanssaan ei näe kuin joskus ja jouluna ja ovat etäisiä. Jotain kavereita on joita saattaa kutsua, jos lapsi pääsee vaikka ripille mutta eipä muuta. Ja näkee näitä kavereita ehkä kerran kolmessa vuodessa muuten. Työkaverit toki, mutta ne on vain siellä työpaikalla, ei vapaa-aikana mitenkään.

 

[pöö]

Vanhemilla kyllä, mutta nyt tuntuu ettei itsellä ole ketään tosi ystävää.
Ollaan vasta muutettu uudelle paikkakunnalle. Päivät yksin lasten kans, ja kolmatta odotellaan syntyväksi tässä kuussa.

 

[BettyBoop]

..onhan niillä toisensa. Eiks se oo aika hyvin?

 

[mamma-73]

Ei oo mun vanhemmilla kavereita. Äitillä on jokunen työkaveri, joiden kanssa käy harvoin missään. Isällä yks, mut näkevät tosi harvoin.

 

[Tianna]

Mun vanhemmilla ei ole. Äiti on niin hankala, että kaverisuhteet katkeaa, vaikka hän on kyllä hyvä luomaan kontakteja. Isä taas on niin omituinen, ettei helposti saa ystäviä, ja entiset ystävyyssuhteet äiti tuhosi järjestelmällisesti. Nyt kun ovat eronneet, niin mahtaa olla yksinäistä.

 

[ap]

..onhan niillä toisensa. Eiks se oo aika hyvin?

No mun vanhemmilla ei ole toisiaan, ovat eronneet. Isäni asuu yksin ja äidilläni on hullu psykopaatti narsisti mies.

 

[BettyBoop]

Vai silleen...kuulostaa pahalta. Toisaalta: joskus me luullaan vanhemmistamme, että ne ovat yksinäisiä reppanoita, mutta eivät nuo sosiaalisesta elämästään lapsilleen kaikkea kerro. Ja vaikka kuinka tuntuisi joskus pahalta vanhempien puolesta, niin ei niitä mikään enää muuksi muuta.