Muita, joiden äiti vähän väliä kuolemaisillaan?

["vierailija"]

Rasittavaa! Se jatkuva lääkärissä ravaaminen ja ikinä ei mitään löydy, ja aina pitää silti vihjata, että voi olla jotain vakavaa ja kauheata. Olen vain niin kyllästynyt, kun tätä samaa on jatkunut jo 20 vuotta ja pahenee koko ajan. Tiedän, että mt-ongelmia on ollut, masennusta ja muuta, mutta en vaan silti jaksa. Mulla on oma elämäni, en jaksa kuunnella sitä itsesäälissä rypemistä vuodesta toiseen, miten kukaan ei välitä hänestä ja kukaan ei käy kylässä ja miten hän kyllä sitä ja hän kyllä tätä, mutta kun ei hän osaa mitään jne jne jne. Minua osaa kyllä neuvoa ja tietää yleensä aina paremmin, mitä minun pitäisi tehdä.

Jos käyn kylässä, itketään sitä miten on kauhean hankalaa, kun on "vieraita" (=oma lapsi ja lapsenlapsi), kun olemme niin vaativia (meidän pitää syödä ja nukkua, välillä olisi kiva käydä ulkonakin) jos en käy niin itketään miten harvoin käyn.

Onko muilla vaativia äitejä? Miten jaksatte? Oletteko koskaan ilkeitä äideillenne, ihan vaan väsymyksestä tai muusta johtuen? Minä ärähdin aika ikävästi äidille tänään puhelimessa, kun itse olen kipeänä kotona kahden pienen lapsen kanssa, enkä jaksanut kuunnella sitä valitusta. Niin ja isän äiti haukkuu aina jossain vaiheessa, mutta minä en saa sanoa siitä jumalasta poikkipuolista sanaa, koska "se vain on sellainen". Vituttaa koko huono isäsuhdekin, ei ole paljon tilaisuutta ollut olla isän kanssa kun äiti tehokkaasti on aina välissä haukkumassa ja mustamaalaamassa.