muita äitejä joilla muisti pätkii pahasti

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
:wave:
Minä minä minä todellakin.
varsinkin silloin kun lapset pienempiä. Nyt kun lapset ovat jo vähän isompia niin tuntuu et vähä jo paremmin noi aivot pelaa.
Muistan kyl et se oli inhottavaa, noloa hävettävää masentavaa. epäilin jo kilpirauhasen vajaatoimintaanikin ja lekurille soitin mut lekuri vain meinas et ku on pienet lapset niin siksi. en oikein uskonut silloin mut kyl näin jälkeenpäin jo paremmin varsinkin kun on lukenut et se on ihan yleistä et pienten lasten äideillä muisti pätkii:)
Mulla oli sitäkin etten tahtonut muistaa sanoja. Yritäppä siinä sitte keskustella :headwall:
 
Akkavalta:
Mulla on parhaillaan, jotain täysin arkipäivästä sanaa välillä koitan hakea jopa sanakirjan avulla ja se on kammottavaa tajuta,että mä EN MUISTA SITÄ SANAA... pahimpana mää selitän jollekulle että tiiätkö kato semmonen ja semmonen ja toinen voi kattoa tyyliin että nii puhutko sä niinku kantapäästä :eek: ja sit hihkuu että JOOOO, SE SE SANA OLI... :LOL: Siis nimenomaista sanaa en oo unohtanu mut niinku lähinnä jotain yhtä helppoja... :ashamed:
 
Se lienee hyvin tavallista. Äiti-ihminen on niin keskittynyt vauvaan ja lapseen, että epäolennaisemmat asiat jäävät terveellisellä tavalla syrjään, jottei mikään olisi vauvan hyvinvoinnin tiellä.

Eli tulossa on hilpeitä ja huolimattomia päiviä.

Piika-äiti
 
Alkuperäinen kirjoittaja maijon:
Täällä. Mutta minusta tuntuu, että koko elämä pätkittää enemmän tai vähemmän. Toisaalta taas, mulla on paljon pikkutarkkoja muistoja ihan varhaisilta lapsuusvuosiltakin.

Se on just sitä dementiaa, joka tuppaa vaivaamaan täälläkin. Lähimuisti on menny todella surkeeks, mutta lapsuusvuosilta muistan tosiaankin paljonkin ihan yksityiskohtasia juttuja. Ei tuu vanhuus yksin ei, ja varsinkin kun vasta reilusti päälle 30 v. alkaa lasta pykäämään, niin seuraamukset tuolla aivotoiminnan puolella on järkyt. Ja vieläkään en oo palautunu, vaikka poitsu kohta jo 2,5 v. Kaikki on menetetty! B) =) ;)
 
Täällä on kans yks muistivikanen äiti. Esikoisen kanssa muisti toimi kyllä ihan moitteettomasti, mutta tuon kakkosen syntymän jälkeen on muisti alkanut meneen ihan tosissaan. Välillä sitten kesken asian unohtaa, mitä oli selittämässä, jos vaan tulee joku ykskin pieni häiriötekijä väliin. Muutenkin keskittymiskyky on mitä on... Ajattelin jo, että mikä piru mua vaivaa, kun tunnen itteni niin tyhmäks, kun en välillä yksinkertasia asioita ymmärrä tai osaa yhdistää kahta tietoa toisiinsa, mutta se onkin vain univajeen aiheuttamaa (toivottavasti) häiriöö.

On ollut joskus tosi mojovia riitoja, kun unohdan ihan yksinkertasia asioita ja mies ei vaan tajua, että mun muistikapasiteetti ei ole edes kanan luokkaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saapasjalkakissa:
Akkavalta:
Mulla on parhaillaan, jotain täysin arkipäivästä sanaa välillä koitan hakea jopa sanakirjan avulla ja se on kammottavaa tajuta,että mä EN MUISTA SITÄ SANAA... pahimpana mää selitän jollekulle että tiiätkö kato semmonen ja semmonen ja toinen voi kattoa tyyliin että nii puhutko sä niinku kantapäästä :eek: ja sit hihkuu että JOOOO, SE SE SANA OLI... :LOL: Siis nimenomaista sanaa en oo unohtanu mut niinku lähinnä jotain yhtä helppoja... :ashamed:
Just noin :LOL:
tota mää sain tehä yhes välis koko ajan ja lopetin vähäks aikaa koko puhumisen ku se meni vaan siihen et joka sanan kohdalla piti yrittää selittää et se on semmonen ja semmonen. sit ku mua katottiin niinku vähä-älyistä mikä tietenkin sillä hetkellä olinkin :D Nyt se jo naurattaa mut silloin se oli todella inhottavaa. Ja ku ei oikein tiennyt et mikä hitto mulla on.
 
Nosita sanoista mun piti kans kirjottaa, mutta UNOHDIN! :LOL:
Mietin, että mitä vielä, mutta ei tuu mieleen...

Mulla pätkii tosiaan huonoina päivinä ihan tämä oma äidinkielikin, saati sitten englanti. Väillä oon ollu tosi väsyny tähän kaksikielisyyteen, kun vieraalla kielellä ei muista edes sitä vähää, mitä omallaan.
 
On toki, varsinkin kouluaamuina joudun laittaa telkkarin päälle (ja usein muutenkin..) jotta saan tietää missä päivässä edes mennään :ashamed:

Muistan hyvin 15-25v sitten sattuneita tapahtumia yksityiskohtineen mutten vaikka että esim. mihin laitoin kotiavaimeni saati lompakkoni kotiovesta tultuani.
 
Tällainen keskustelu sitten juu tuli mieleen (hei mä muistin JOTAIN) eräältä päivältä... :D
"Ostettiin uudet... no öö semmoset kengät tietkö... ei ne oo niinku kengät ku ne on ne reikäset mallit..siis..."
Toinen:" semmoset muotikengät mitä mainostetaan nyt kovin vai?"
Minä: "no EIIIII me nyt semmosia ostettu,ku semmoset...no voi hitto, niissä on valot ja kaikki ku neiti niillä pomppii,laitetaan tarroilla kiinni, siis remmikengät...siis MITKÄ NE NYT ON |O "
Toinen:"öööö,sandaalit??? :whistle: "
Minä: "JOOOO, NE!!! HITTO ku meni vaikeeks... :xmas: "
Toinen: " :eek: "
 
Alkuperäinen kirjoittaja Seireeni:
Liittyy dementikkojen kerhoo. :wave: Todisteeksi voin kertoa, et unohin kerra hakee lapseni kerhosta. :snotty:

Ja mä meinasin kerran hakea lapsen kerhosta joka oli kotona :D Kauheella tohinalla vaatteet KAIKILLE päälle (siis myös sille kerholaiselle) ja sitte olin menossa pihalla ku joku kysyy, mihin mennään...avaan suuni ja katson kerholaista. :eek: "öö tuota, kävelyllä käydään tässä..."
"äiti miks meillä oli niin hirvee kiire???"
"no kun tota, että päästään nopeemmin sitten takaskin... :xmas: "
 
Mä oon kans ajellu töistä kotiin ja sitten päiväkodin ohi ajettuani tajuan, että jotain tais jäädä. Ettei muista minne menee! Ja töistä lähtiessä pitää miettiä, että minnes mä tänään sen auton jätin... Ai niin, esikoista olin joskus viemässä päiväkotiin, ajelin ihan ajatuksissani ja kohta kuuluu takapenkiltä, että äiti minne me mennään. No päiväkotiin täältä kiertotietä tietenkin! Että ei se muisti tainnu toimia sittenkään esikoisen aikaankaan, vaikka aikasemmin sellasta väitin.
 
On huonontunut. Se on joskus aika kammottavaakin kun ei jostain tekemästään asiasta ole minkäänlaista muistijälkeä. :|

Tavaroita häviää,samoin sanoja ja joskus oikein väsyneenä suusta tulee vääriäkin sanoja :/

Onneksi nyt kun ei ole yöimetettäviä on unenmäärä hiukan pidentynyt, silloin kun oli kovin rikkonaiset yöt tuntui joskus vaikealta keskutella ihmisten kanssa, kun ei jaksanut aktiivisesti kuunnella, saatika vastailla ja kesken keskustelun unohti mistä puhutaan :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saapasjalkakissa:
Alkuperäinen kirjoittaja Seireeni:
Liittyy dementikkojen kerhoo. :wave: Todisteeksi voin kertoa, et unohin kerra hakee lapseni kerhosta. :snotty:

Ja mä meinasin kerran hakea lapsen kerhosta joka oli kotona :D Kauheella tohinalla vaatteet KAIKILLE päälle (siis myös sille kerholaiselle) ja sitte olin menossa pihalla ku joku kysyy, mihin mennään...avaan suuni ja katson kerholaista. :eek: "öö tuota, kävelyllä käydään tässä..."
"äiti miks meillä oli niin hirvee kiire???"
"no kun tota, että päästään nopeemmin sitten takaskin... :xmas: "
:D ai, miten lohdullista luettavaa
 

Yhteistyössä