Muistoja kummeista

[AK]

millaisia omia kummeja teillä aikuisilla on?
Minun kummini ei osallistunu ristiäisiin,yo-juhliin, ei käynyt synttäreilläni.. Kutsuttiin, mutta aina oli muuta tekemistä. Ei ollut kuitenkaan mitään riitaa. Hän ei vaan pitänyt asiaa tärkeänä. Muistan lapsuudestani pettymyksen hetket, kun kummi ei koskaan tullut.
Kummi on nyt jo edesmennyt ja annan hänelle toki anteeksi..mutta lapsuuttani kärsin asiasta paljonkin. Ehkä siksi kun siskollani oli niin erilaiset kummit, jotka ottivat luokseen ja tulivat juhlapäivisin.

 

[vieras]

Juu, ei ole mitään hajua kummeista...

 

[AK]

millaisia omia kummeja teillä aikuisilla on?
Minun kummini ei osallistunu ristiäisiin,yo-juhliin, ei käynyt synttäreilläni.. Kutsuttiin, mutta aina oli muuta tekemistä. Ei ollut kuitenkaan mitään riitaa. Hän ei vaan pitänyt asiaa tärkeänä. Muistan lapsuudestani pettymyksen hetket, kun kummi ei koskaan tullut.
Kummi on nyt jo edesmennyt ja annan hänelle toki anteeksi..mutta lapsuuttani kärsin asiasta paljonkin. Ehkä siksi kun siskollani oli niin erilaiset kummit, jotka ottivat luokseen ja tulivat juhlapäivisin.

Kirjoitin ristiäiset, kun piti kirjoittaa rippijuhlat..siis ei tullut rippijuhlaani.

 

[vieras]

Meillä kaikilla sisaruksilla kummit on olleet ns. velvollisuuskummeja. Ovat vaihtelevasti käyneet jossain juhlissa, ei juurikaan kuitenkaan missään synttäreillä. Lahjat tuli aina, mutta nekin usein niin etten itse edes nähnyt koko kummia. Muistan eräänkin kerran, kun ovikello soi ja kummisetäni oli siellä. Ojensi äidilleni paketoimattomana sellaisen hopeisen lusikan ja ei sanonut minulle mitään. Toi siis vain velvollisuudentunnosta sen. Äitini veli kyseessä siis.

Mutta ei se niin harmittanut, koska meillä kaikilla lapsilla kummit oli ns. samalla tasolla eli pitivät ihan itse itseään lahja-automaatteina eikä muuta. Eivät siis antaneet mitään ihmeellisiä lahjoja, jotain pakollista pientä lähinnä vaan.

Omien kummilasteni kohdalla olen pyrkinyt toimimaan toisin ja itse myös muistan aina omien lasteni kummeja enkä ajattele, että vain heillä on velvollisuus muistaa minun lastani.

 

[miukuliina]

mä sain lapsena AINA kaikilta kummeiltani lahjaksi lakanoita! ei siis mitään pussilakana/tyynyliinasettejä, vaan parin aluslakanoita. ja sit kadehdin sisaruksiani, jotka saivat jotain ikäiselleen sopivia lahjoja. ;D

 

[vieras]

Mun mummu oli yksi kummeista ja häntä mä näin todella paljon. Sitten molemmat kummipariskunnat eros kun olin ala-asteikäinen joten heitä tuli nähtyä ainoastaan syntymäpäivillä. Ja tuli he kyl rippi- ja yojuhliin. Mut muuten ei oo sit mitään yhteyttä pidetty. Toki itsekkin olisin voinut olla aktiivisempi, mut ei sitä oikein "outoihin" ihmisiin tule otettua tuosta vain yhteyttä.

 

[yx kummi]

ole vasta nykyisin noussut vouhotuksen piiriin..
ainakin itse oon kyllästynyt siihen, että vaatimuksia tulee liikaa lapsen vanhemmilta.
Jospa oiskin saanut itse muodostaa suhteen lapseen, mutta kun porukka häslää välissä omine vaatimuksineen , ei paljon jaksa.

Kummeja valitaan myös usein rahastus motiivina (hyvät tulot - asema) ja kun et alakaan tähän maksujuttuun, loppuu myös vanhempien halu pitää kummeihin yhteyttä. Samalla osa vaikeuttaa selkeästi yhteydenpitoa kummilapseen.
Näin kävi meille ja tarina on tosi.

millaisia omia kummeja teillä aikuisilla on?
Minun kummini ei osallistunu ristiäisiin,yo-juhliin, ei käynyt synttäreilläni.. Kutsuttiin, mutta aina oli muuta tekemistä. Ei ollut kuitenkaan mitään riitaa. Hän ei vaan pitänyt asiaa tärkeänä. Muistan lapsuudestani pettymyksen hetket, kun kummi ei koskaan tullut.
Kummi on nyt jo edesmennyt ja annan hänelle toki anteeksi..mutta lapsuuttani kärsin asiasta paljonkin. Ehkä siksi kun siskollani oli niin erilaiset kummit, jotka ottivat luokseen ja tulivat juhlapäivisin.

 

[leijona76]

Mun toinen kummi asui kaukana ja pääsi harvoin käymään, ei edes ristiäisissäni. Mutta kun tavattiin, hemmotteli kovasti ja sillon antoi aikansa 100% minulle. Nyt ollaan oltu enemmän yhteyksissä kun asutaan häntä lähellä.
Toiset kummit asuivat 200km päässä ja aika harvoin heitäkään tapasin, jonkun kerran matkustin postiautolla ala-asteella sinne kylään ja he kävivät joskus meillä, suunnilleen mun synttärinä jos sillonkaan. Tämä kummitäti on sellane ei niin helppo ihminen, mutta väleissä ollaan edelleen ja yhteyksissä.
Oisin kyllä halunnu nähdä kummejani enemmän.

 

[.]

Omia kummejani en ole nähnyt kuin lapseni viimeksi. Yhden kummin näin pitkästä aikaa rippijuhlissani 10vuotta sitten, sen jälkeen en olekaan ketään kummeista nähnyt.
Itse olen kummitäti 2 lapselle ja meinaan pysyä heidän elämässä koska lapsien äidit ovat hyviä ystäviäni. Mutta jotenkin kismittää nyt se toisen kummilapsen äiti ja isä jotka nykyään olettavat että aina kun tulen käymään niin olen koko sen ajan vain lapsen kanssa :O
Minulle tulee siis sellainen olo että he eivät pahemmin minun kanssa jaksa keskustella tai kysellä kuulumisiani tm niinkuin ennen oli aina tapana. Ja tuntuu että niille on suuri helpotus kun minä tulen aina käymään, lapsi on alle 1v, laittavat aina minun syliini ja hoidettavaksi joka kerta, ja alkavat itse tekemään jotain, menevät nettiin, ulos puuhaa jotain, yks menee suihkuun jne ....ja kaikenlaista tällaista...
Oon vähän nyt sitten karsinut menoa sinne koska en mä nyt mikään jokakertainen lapsenpiika ole.

 

[leijona76]

Ja mua harmitti kun siskojen kummit veivät matkoille mukanaan esim Norjaan ja mä en päässy koskaan. vähiten näin muutenkin kummejani. Oman lapseni kummeja tavataan ehkä parin kk välein ja toisia hieman harvemmin. Mitään rahaodotuksia ei tosiaan oo heitä kohtaan, tykkäävät muuten antaa aikaa pojalle. Lastenvahteja he eivät ole, yleensä ollaan kokosakki paikalla yhtäaikaa ja muksut hoituvat siinä yhteispelillä.

 

[ihanat kummit]

En muista, että kukaan kummeistani olisi ollut poissa syntymäpäiväiltäni, rippijuhlistani, yo-juhlistani tai häistäni. Jos joku on joskus puuttunut, on hänellä ollut varmasti hyvä syy, eikä siis ole jäänyt mieltä kaivelemaan. Ovat olleet läsnä muutenkin. Olen käynyt kummini kanssa ostamassa ekan koulureppuni.

Olen myös pyrkinyt näin aikuisiällä muistamaan kummejani vastavuoroisesti. Olen käynyt kummini lasten yo-juhlissa ja toisen syntymäpäivillä jne. Joulukortit liikkuvat joka vuosi molempiin suuntiin...

 

[AK]

Kiitos. On ollut mielenkiintoista lukea. Nostan vielä jos joku haluaa kommentoida.

 

[Micosa]

Ei ole kummeja joita tuntisin/tietäisin olevan.

 

[Carlos74]

Mun kummisetä oli tosi mukava ukko. Aina pelleili mun kanssa kun olin pieni. Ammuskeltiin mummolassa piekkarilla. Otti mua reissuilleen töihin mukaan (oli rekkakuski). Muisti synttäreinä ja jouluina. Mut hänen elämä loppui liian lyhyeen työtapaturman takia
Kummitätikin oli ihan mukava. Ja on elossa vieläkin, mutta yhteyttä häneen ei ole oikein tullut pidettyä.