Toggle sidebar

Muistin taas-entisen elämäni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "yks vain"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

"yks vain"

Vieras
Nyt se tuli taas se muisto, liikutin vähän niskaani ja muistin taas. Entisen elämän muiston.
Tää ei ole eka kerta, kerran muistin sen kun olin liikuntaryhmässä ja kun liikumme, se välähti mieleen. Muistin valkoiset seinät ja mä roikuin...kamalaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22004006:
Kamalaa se, että muistit, vai se, että roikuit?
Click to expand...

Ei kai se muistaminen enää tilannetta pahenna... tää ei ollut eka kerta.
Se juttu oli kamala, roikuin hirressä. En voi sille mitään että muistan sen ja kun on muutamasti
muistanut, se tulee uudestaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Voisiko olla kyseessä tämän elämän muisto, esim. synnytyksessä napanuoran jääminen kaulan ympärille?
Click to expand...

Mulla ei varmaan ole tuota tapahtunut, täytyy varmistaa äidiltä.
En muista missä tilanteessa muistin tuon eka kerran, kukaan ei ole sitä
kertonut vaan se on tullut spontaanisti ja aina siinä on valkoiset seinät ympärillä.
Ja mä roikun ja alhaalla on jokin kasa(en tiedä mitä).
Tämä ei ole ainoa muisto.
Ystäväni johdatti mut kerran tällaiselle matkalle ja oli paljon muutakin.
Ystäväni ei siis kuitenkaan johdatellut muistoja, muistin itse ja tunteitakin tuli...
Aika järkkyä, mutta näin se vaan on, ainakin mulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulla ei varmaan ole tuota tapahtunut, täytyy varmistaa äidiltä.
En muista missä tilanteessa muistin tuon eka kerran, kukaan ei ole sitä
kertonut vaan se on tullut spontaanisti ja aina siinä on valkoiset seinät ympärillä.
Ja mä roikun ja alhaalla on jokin kasa(en tiedä mitä).
Tämä ei ole ainoa muisto.
Ystäväni johdatti mut kerran tällaiselle matkalle ja oli paljon muutakin.
Ystäväni ei siis kuitenkaan johdatellut muistoja, muistin itse ja tunteitakin tuli...
Aika järkkyä, mutta näin se vaan on, ainakin mulla.
Click to expand...

Sä olet lääkityksen tarpeessa jos luulet noiden olevan sun muistoja.
 
tulipa mieleen että tällä liikuntakurssilla kerran yks toinen ihminen muisti kanssa erään asian ihan spontaanisti ja hän alkoi kertomaan siitä. Että tapahtuu sitä muillekin, siis ihan spontaanisti kun liikuttin
salissa.
 
Nuo ovat tunnemuistoja, joita syntyy noin kahden ensimmäisen ikävuoden aikana, kun tietoinen muisti ei ole vielä kehittynyt. Kun tapahtuu jotain, joka on liian vaikeaa lapsen käsiteltäväksi ja jota aikuiset ei selitä myöhemmin, koska uskovat että "ei siitä lapselle haittaa ole, kun se ei muista mitään" ne lähtevät puhumalla, eli sillä kun selviää, mistä on kysymys. Jos ei ole mahdollista selvittää mistä on kyse, puhumalla alkaa hyväksyä, että minulle on joskus tapahtunut jotain, mitä en muista, mutta muistan tunteen.
On saattanut vaikka tapahtua jotain pelottavaa ja kun olet kysynyt asiaa vanhemmilta, he ovat vastanneet vaikka "näit unta" vakaassa tarkoituksessa suojella sinua.
 
[QUOTE="Kati";22004107]Sä olet lääkityksen tarpeessa jos luulet noiden olevan sun muistoja.[/QUOTE]

Jos sulla ei ole samaa, se ei tarkoita etteikö toisilla voi olla. Ystävälläni on ollut ja hänen ystävillään, siis useilla ihmisillä. Tosin se ei varmaan yleistä ole että niitä muistoja tulee.
 
[QUOTE="Kati";22004137]Mene terapiaan niin tajuat jossakin vaiheessa ettei nuo ole mitään oikeita muistoja.[/QUOTE]

Niin että kenelläkään ei voi olla oikeita muistoja kun sä niin sanot?
On eri asia jos joku tuppaa sulle jotain tarinaa tai sitten jos ne muistot vaan tulevat.
 
[QUOTE="Kati";22004137]Mene terapiaan niin tajuat jossakin vaiheessa ettei nuo ole mitään oikeita muistoja.[/QUOTE]

Kyllä ne on kokijalleen ihan oikeita muistoja, ne on tunteita ja tunne on aina tota itselle, vaikka perustuisi mihin.
Lentopelkoiselle on täyttä totta, että lentäminen on pelottavaa, vaikka hänelle miten näyttäisi tilastoja siitä, että lentäminen on turvallisin tapa matkustaa.
Siinä olet oikeassa, että ne on tavalla tai toisella syytä käsitellä, jotta ne eivät ala ruokkia itseään ja muutu elämää hallitseviksi peloiksi tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jos sulla ei ole samaa, se ei tarkoita etteikö toisilla voi olla. Ystävälläni on ollut ja hänen ystävillään, siis useilla ihmisillä. Tosin se ei varmaan yleistä ole että niitä muistoja tulee.
Click to expand...

ymmärrän ap sinua. sinun muistosi eivät välttämättä ole tämän elämän aikana olleita tapahtumia, voit ihan hyvin olla ns. vanha sielu, jolloin olet tässä maailmassa jo aiemmin elänyt ja muistot voivat olla sieltä.

itse olen vanha sielu ja voin ihan selkeästi kertoa tiettyjä juttuja tietyistä paikoista (yksityiskohtaisesti siis) joissa en ole koskaan käynyt ja joista en ole kenenkään kanssa edes jutellut tai lukenut.

jotkut sitten ovat uusia sieluja, eikä heillä näitä muistoja voi ollakaan.
 
on tosi vahva muisto hukkumisesta. Siis sellainen kauhun tunne kun yritän pidättää henkitystä niin että keuhkot pakahtuu... Oli jo ihan lapsena, ja kuulemma minulle ei ole mitään sellaista oikeasti tapahtunut. Ehkä se on edellisestä elämästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Kyllä ne on kokijalleen ihan oikeita muistoja, ne on tunteita ja tunne on aina tota itselle, vaikka perustuisi mihin.
Lentopelkoiselle on täyttä totta, että lentäminen on pelottavaa, vaikka hänelle miten näyttäisi tilastoja siitä, että lentäminen on turvallisin tapa matkustaa.
Siinä olet oikeassa, että ne on tavalla tai toisella syytä käsitellä, jotta ne eivät ala ruokkia itseään ja muutu elämää hallitseviksi peloiksi tms.
Click to expand...

ei niitä tarvii käsitellä perinteisessä terapiassa, ne eivät haittaa!! Tosi harvoin niitä muistoja tulee.
Tämä on tullut jonkun kerran ja silloin kun ystäväni oli mukana kun teimme sen entiset-menetelmän mukaan, silloin tuli muistoja ja edelleen; hän ei kertonut niitä.
Ja osaan erottaa mikä on lapsuusmuisto, ne ovat asia erikseen.
En siis pelkää niitä enkä ajattele, kirjoittamani tapahtuma eli muisto oli vain 10 sekunnin mittainen pätkä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minulla:
on tosi vahva muisto hukkumisesta. Siis sellainen kauhun tunne kun yritän pidättää henkitystä niin että keuhkot pakahtuu... Oli jo ihan lapsena, ja kuulemma minulle ei ole mitään sellaista oikeasti tapahtunut. Ehkä se on edellisestä elämästä.
Click to expand...

minulla on myös tällainen muisto. ja siksi juuri pelkään vettä hysteerisesti. en ole koskaan meinannut hukkua ja tiedänkin jonkun verran entisestä elämästäni joten osaan sen sinne yhdistää.
 
[QUOTE="vieras";22004237]ymmärrän ap sinua. sinun muistosi eivät välttämättä ole tämän elämän aikana olleita tapahtumia, voit ihan hyvin olla ns. vanha sielu, jolloin olet tässä maailmassa jo aiemmin elänyt ja muistot voivat olla sieltä.

itse olen vanha sielu ja voin ihan selkeästi kertoa tiettyjä juttuja tietyistä paikoista (yksityiskohtaisesti siis) joissa en ole koskaan käynyt ja joista en ole kenenkään kanssa edes jutellut tai lukenut.

jotkut sitten ovat uusia sieluja, eikä heillä näitä muistoja voi ollakaan.[/QUOTE]

Niin, jotkut ovat "uusia" ja kaikilla ei tietoa ja ymmärrystä ja monet käyttävät torjuntaa.
Toinen vanha sielu tunnistaa kyllä toisen.
Minä olin kerran Ikaalisten lähellä pienellä hiekkatiellä autokyydissä kun vaan tiesin miten tie
menee enkä ollut käynyt siellä päin koskaan.
Jostain syystä mulla on kipuja juuri näissä kohdissa kehoa, niissä kohdissa mitkä joutuivat
tapahtumien kohteeksi..
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa