Muistatko, mikä oli ensimmäinen kommenttisi lapsesi syntymän jälkeen?

"Ei ikinä enää" -kahdesta ensimmäisestä..
"Onks kaikki kunnossa?" -kolmannesta
"Täähän olikin helppoa. Normaalia" -neljännestä.

Nelosen kanssa oli ensimmäinen ns. normaali synnytys. Tai siis käynnistyksen lisäksi ei tarvittu imukuppeja, kiireellisiä sektioita tai ei tullut pikasynnytystä.... Olin aika hämmentynyt miten helppoa kaikki voi oikeesti ollakaan... Ja se helpotuksen tunne kun ei tarvinnut heti olla huolissaan vauvan terveydestä. Kaikki oli niin rauhallista ja ihanaa. :)
 
En tainnu ääneen sanoa mitään, lähinnä aattelin tehneeni elämäni suurimman virheen ja toivoin et ne ottas sen vauvan pois multa. Eka asia mitä taisin sanoa ääneen oli se ku ne oli tuonu syötävää ja kehottivat syömään, nii mä sanoin jotain, et joo heti ku toi (=mies) saa tehtyä mulle sen leivän.
 
Olin pariin otteeseen loppuraskaudesta osastolla ja ennen synnytystä taas 4 päivää osastolla raskausmyrkytyksen takia ja koska äitini tiesi tämän hän hermoili kotona, soitteli ja tekstasi kokoajan. Ensimmäinen lause olikin kun poika oli ulkona: No nyt pääsee mummokin vihdoin nukkumaan! :LOL:
 
Ekasta: Mä tiesin, että se on poika! (olin siis koko raskauden ajan täysin varma siitä, että lapsi on poika.)
Tokasta en muista varmaksi, mutta jotain sinnepäin, että tiedettiin sen olevan poika tai jotain vastaavaa.

Se hetki vaan on niin hämmentävä, ettei kyllä tosiaan muista kaikkea, vaikka ihan tajuissani ja järjissäni olinkin.
 
Ekasta sanoin et "Täh??" ku olin ollu satavarma et on poika ja hoitaja nosti tytön mun pään yläpuolelle (enkä ees häntä siin viel nähny ku oli liian takana) ja kysyi et kumpis tuli johon mies et "tyttö".

Tokasta mä en sit itseasiassa edes muista, hirvee huoli vaa oli ku läks heti saturaatio laskemaan.
 
Viimeksi muokattu:
"hei"
"ottakaa se pois"

Laittoivat pojan heti rinnalle kun syntyi, ja mulla voimat ihan finaalissa 45min kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen. Kätilö otti sitten pojan ja lähti isän kanssa mittomaan ja pesemään.
 
"hmmm"
EN muista esikoisesta, varmaan jotain "huh huh" Ponnistusvaihe oli ihan helvetillinen, vaikka kesti 10 minuuttia. Repesin ja se viimeisin ponnistus meinasi tappaa minut kivusta.

TOisesta. Miksei se itke, itke itke itke .... Ja sitten kuuluikin melkoinen kajautus kun se itku sieltä viimein alkoi
 
"mä"
Sanoin joko että "voi ku se on sulonen" tai "miten se voi olla noin sulonen" en oo ihan varma enää! En tiiä mitä olin odottanu,kun olin oikeesti ihan ihmeissäni miten sulonen se otus oli mikä sieltä tuli! :-D
 

Yhteistyössä