M
"minä vain"
Vieras
Tarina oli kirjoitettu perheen esikoispojan näkökulmasta. Tarina alkoi kun tämä oli noin 3-4v ja loppui siihen kun tämä oli koulussa ensimmäisellä luokalla. Tarinassa elelettiin aikaa ennen sotia. Tarina alkoi sillä kun perheeseen syntyi toinen lapsi, poika hänkin ja joka sai muistaakseni nimen Raimo. Esikoinen on siis silloin 3-4v poika.
Kovin tarkkaa tarinan alkua en muista, mutta jossain vaiheessa nämä pojat lähetettiin koko päiväksi ulos eikä kotiin saanut mennä kuin vasta illalla. Koska oli kesä niin pojat olivat lähes koko päivän uimassa. Tässä vaiheessa pojat ovat ehkä noin 5-6v ja 2-3v. Uituaan tarpeeksi pojat olivat kai palaamassa kotiin kun he löysivät maasta kaksi kuollutta pikkukalaa, jotka he hautasivat asiaankuuluvine hautaisleikkineen ja laittoivat kalojen haudalle 2 pientä tikuista tehtyä ristiä. Sitten he löysivät vielä kuolleen pikkulinnunkin hautasivat senkin ja myös tämän linnun haudalle tuli pieni risuista tehty risti. Vanhemman pojan mieleen jäi näiden eläinten haudoilla olleet 3 pientä ristiä.
Palattuaan kotiin pojat saivat tietää että heille on päivän aikana syntyneet kaksi pikkusiskoa (jotka ovat siis kaksoset) ja joista toisen nimeksi taisi tulla Salli. Tarinassa kuvattiin poikien suhtautumista vauvasiskoihin, esimerkiksi kuinka nuoremmalla pojalla oli mustasukkaisuutta vauvoja kohtaan, mutta isompi poika alkoi ilmeisesti heti rakastaa vauvoja. Mutta sitten perheen äiti sairastui, joutui makaamaan vain sängyssä eikä enää saanut lääkärin määräyksestä imettää vauvoja. Koska perheen isä oli päivät töissä eikä äiti voinut ruokkia lapsia, niin perheen esikoispoika joutui tähän puuhaan. Tarinassa kerrottiin, kuinka poika huolellisesti mittasi, keitti, sekoitti ja antoi tuttipullosta vauvoille maitoseosta jossa oli vettä ja maitoa. Poika myös ymmärsi tehtävänsä tärkeyden vauvojen ruokiana. Kuitenkin kun oli kesä ja helteet, niin maito oli usein pilaantunutta, sillä silloin 1900-luvun alkuvuosinahan maitoa ei pystytty kuljettamaan ja säilyttämään yhtä hyvin kylmässä kuin nykyään kun ei ollut jääkaappeja tms.
Tarina sai sitten surullisen käänteen, kun vauvat sairastuivat koska heille oli joduttu antamaan pilaantunutta maitoa. Lääkäri kutsuttiin tutkimaan vauvoja, mutta tämä ei voinut tehdä näiden eteen oikein mitään, niinpä pappi jouduttiin kutsumaan antamaan vauvoille hätäkasteen. Ensin kuoli toinen vauva äidinsä vieressä. Nuorempi pojista ei asiaa oikein ymmärtänyt, mutta vanhempi ymmärsi ja syytti itseään vauvan kuolemasta, sillä hänhän vauvoille maitoa antoi. Samana päivänä kuoli vielä toinenkin vauvoista ja sitä oli todistamassa vain tämä esikoispoika, koska isä ei ollut kotona, äiti ja pikkuveli nukkuivat ja ainoa valvoja oli tämä esikoispoika. Äitini parani vähitellen vauvojen kuolman jälkeen, vaikka se oli hänelle hirvittävä isku.
Tarina jatkui siten, että perheen elämä jatkui jotenkuten kaksosten kuoleman ja hautajaisten jälkeen, vaikka vaikeaa olikin. Sitten tuli syksy ja talvi, jolloin perheen molemmat pojat sairastuivat ja joutuivat sairaalaan. Sairauden laatua en muista. Esikoinen parani pian ja pääsi kotiin, mutta toinen poika jäi sairaalaan. Ollessan jo melkein terve tämä poika oli sairaalan pihalla leikkimässä muiden lasten kanssa, kun pihan läpi oikaisi luvatta vieras nainen, joka otti tämän pojan syliin ja puhui lasten kanssa jotain. Koska tämä poika ei ollut vielä täysin terve niin hän sai kyseisestä naisesta toisenlaisen taudin tartunnan ja sairastui niin pahasti, että häntä ei voitu pelastaa. Alkoi pitkä odotus että paranisiko tämä poika vai ei. Eräänä päivänä naapuriin oli sitten soitettu sairaalasta (perheellä ei ollut omaa puhelinta) ja kerrottiin, että tämä poika kuoli. Saatuaan tietää asian perheen äiti oli vähällä seota surusta ja tämä esikoispoika koki jonkinlaisen ruumiistairtaantumisen, sillä hän tunsi leijuvansa katonrajassa ja katsovansa alaspäin itseään ja vanhempiaan.
Tarina loppui siten, että perheen isä joutui lähtemään sotaan ja jättämään vaimonsa ja ainoan elossa olevan lapsensa kaksin kotiin. Tämä esikoispoika rupesi viettämään aikaa liiterissä ja teki siellä salaa sisarustensa haudoille puusta 3 pientä, valkoista rististä, johon hän kirjoitti sisarusten nimet. Sisarusten haudoille kun ei oltu ehditty laittaa muistomerkkejä ennen isän sotaan lähtöä. Poika kävi viemässä ristit sisarusten haudoille ja kävellessään poispäin hautausmaalta poika kääntyi katsomaan näitä kolmea pientä ristiä sisarustensa haudoilla ja muisti välittömästi ne 2 pikkukalaa ja pikkulinnun jotka hän oli veljensä kanssa haudannut siskojen syntymäpäivänä. Tarina loppui siihen kun poika muisti isoäitinsä sanat että hautausleikit muuttuvat aina todeksi ja todeksi ne tässä muuttuivat. Poikahan oli haudannut 3 pientä eläintä ja nyt hänen 3 pientä sisarustaan olivat kuoleet. Poika myös kantoi tätä taakkaa sisällään läpi elämänsä.
Kovin tarkkaa tarinan alkua en muista, mutta jossain vaiheessa nämä pojat lähetettiin koko päiväksi ulos eikä kotiin saanut mennä kuin vasta illalla. Koska oli kesä niin pojat olivat lähes koko päivän uimassa. Tässä vaiheessa pojat ovat ehkä noin 5-6v ja 2-3v. Uituaan tarpeeksi pojat olivat kai palaamassa kotiin kun he löysivät maasta kaksi kuollutta pikkukalaa, jotka he hautasivat asiaankuuluvine hautaisleikkineen ja laittoivat kalojen haudalle 2 pientä tikuista tehtyä ristiä. Sitten he löysivät vielä kuolleen pikkulinnunkin hautasivat senkin ja myös tämän linnun haudalle tuli pieni risuista tehty risti. Vanhemman pojan mieleen jäi näiden eläinten haudoilla olleet 3 pientä ristiä.
Palattuaan kotiin pojat saivat tietää että heille on päivän aikana syntyneet kaksi pikkusiskoa (jotka ovat siis kaksoset) ja joista toisen nimeksi taisi tulla Salli. Tarinassa kuvattiin poikien suhtautumista vauvasiskoihin, esimerkiksi kuinka nuoremmalla pojalla oli mustasukkaisuutta vauvoja kohtaan, mutta isompi poika alkoi ilmeisesti heti rakastaa vauvoja. Mutta sitten perheen äiti sairastui, joutui makaamaan vain sängyssä eikä enää saanut lääkärin määräyksestä imettää vauvoja. Koska perheen isä oli päivät töissä eikä äiti voinut ruokkia lapsia, niin perheen esikoispoika joutui tähän puuhaan. Tarinassa kerrottiin, kuinka poika huolellisesti mittasi, keitti, sekoitti ja antoi tuttipullosta vauvoille maitoseosta jossa oli vettä ja maitoa. Poika myös ymmärsi tehtävänsä tärkeyden vauvojen ruokiana. Kuitenkin kun oli kesä ja helteet, niin maito oli usein pilaantunutta, sillä silloin 1900-luvun alkuvuosinahan maitoa ei pystytty kuljettamaan ja säilyttämään yhtä hyvin kylmässä kuin nykyään kun ei ollut jääkaappeja tms.
Tarina sai sitten surullisen käänteen, kun vauvat sairastuivat koska heille oli joduttu antamaan pilaantunutta maitoa. Lääkäri kutsuttiin tutkimaan vauvoja, mutta tämä ei voinut tehdä näiden eteen oikein mitään, niinpä pappi jouduttiin kutsumaan antamaan vauvoille hätäkasteen. Ensin kuoli toinen vauva äidinsä vieressä. Nuorempi pojista ei asiaa oikein ymmärtänyt, mutta vanhempi ymmärsi ja syytti itseään vauvan kuolemasta, sillä hänhän vauvoille maitoa antoi. Samana päivänä kuoli vielä toinenkin vauvoista ja sitä oli todistamassa vain tämä esikoispoika, koska isä ei ollut kotona, äiti ja pikkuveli nukkuivat ja ainoa valvoja oli tämä esikoispoika. Äitini parani vähitellen vauvojen kuolman jälkeen, vaikka se oli hänelle hirvittävä isku.
Tarina jatkui siten, että perheen elämä jatkui jotenkuten kaksosten kuoleman ja hautajaisten jälkeen, vaikka vaikeaa olikin. Sitten tuli syksy ja talvi, jolloin perheen molemmat pojat sairastuivat ja joutuivat sairaalaan. Sairauden laatua en muista. Esikoinen parani pian ja pääsi kotiin, mutta toinen poika jäi sairaalaan. Ollessan jo melkein terve tämä poika oli sairaalan pihalla leikkimässä muiden lasten kanssa, kun pihan läpi oikaisi luvatta vieras nainen, joka otti tämän pojan syliin ja puhui lasten kanssa jotain. Koska tämä poika ei ollut vielä täysin terve niin hän sai kyseisestä naisesta toisenlaisen taudin tartunnan ja sairastui niin pahasti, että häntä ei voitu pelastaa. Alkoi pitkä odotus että paranisiko tämä poika vai ei. Eräänä päivänä naapuriin oli sitten soitettu sairaalasta (perheellä ei ollut omaa puhelinta) ja kerrottiin, että tämä poika kuoli. Saatuaan tietää asian perheen äiti oli vähällä seota surusta ja tämä esikoispoika koki jonkinlaisen ruumiistairtaantumisen, sillä hän tunsi leijuvansa katonrajassa ja katsovansa alaspäin itseään ja vanhempiaan.
Tarina loppui siten, että perheen isä joutui lähtemään sotaan ja jättämään vaimonsa ja ainoan elossa olevan lapsensa kaksin kotiin. Tämä esikoispoika rupesi viettämään aikaa liiterissä ja teki siellä salaa sisarustensa haudoille puusta 3 pientä, valkoista rististä, johon hän kirjoitti sisarusten nimet. Sisarusten haudoille kun ei oltu ehditty laittaa muistomerkkejä ennen isän sotaan lähtöä. Poika kävi viemässä ristit sisarusten haudoille ja kävellessään poispäin hautausmaalta poika kääntyi katsomaan näitä kolmea pientä ristiä sisarustensa haudoilla ja muisti välittömästi ne 2 pikkukalaa ja pikkulinnun jotka hän oli veljensä kanssa haudannut siskojen syntymäpäivänä. Tarina loppui siihen kun poika muisti isoäitinsä sanat että hautausleikit muuttuvat aina todeksi ja todeksi ne tässä muuttuivat. Poikahan oli haudannut 3 pientä eläintä ja nyt hänen 3 pientä sisarustaan olivat kuoleet. Poika myös kantoi tätä taakkaa sisällään läpi elämänsä.
en osaa auttaa..
