Muilla vaikeaa murkkuikäisen kanssa ?

[Kerttuli]

Mulla alkaa kohta konstit loppua. Esikoinen on nyt murkkuiässä, 14½v tällä hetkellä, tyttö. Ei kylillä juoksevaa mallia, peruskiltti ja rauhallinen pohjimmiltaan. Takana ero lasten isästä vuosi sitten, ihan vain kasvettiin erilleen, ei väkivaltaa eikä muutakaan. Teinin välit olemattomat isäänsä, olleet oikeastaan aina. Nyt tuntuu että teiniä tottakai risoo se, ei suostu edes isäänsä tapaamaan. Mopo karkailee sitten käsistä, kun saa raivareita. Ja usein nää raivarit alkaa vielä ihan jostain muusta, eli tekee kärpäsestä härkäsen ja sit onkin helvetti irti. Ei suostu nukkumaan omassa huoneessaan edes, vaan sohvalla pitäis saada yönsä viettää jne. Minä olen kohta aivan puhki, vaikka yritän olla avuksi, tueksi ja turvaksi. Pystytään puhumaan jne. Silti saa mut aika ajoin ihan paskaksi. Toivoo maailmanloppua, sanoo heittävänsä lusikan nurkkaan, elämällä ei mitään väliä jne. Kohtalotoveria nyt kaipailisin !! Niin, ja koulu menee kumminkin ihan hyvin.

 

[Banskun]

oikeastaan mun kohdalla tilanne oli lopunperin niin paha,että ulkopuolista apu kaivattiin..
Sun tyttärei käy niitä hiton mullistavia asioita läpi..Pitäs yrittää olla niin aikuinen,koska muutkin on.Mut sitten ei kuitenkaan kestä kärryillä ajatuksistaan.Raivarit on kamalia,muistan itseni silloin,meillä äidin luona paiskoin astioita seinille eräänkin kerran.
Mun isäni on myöskin olemassa tuolla jossakin,mutta harvoin ollut elämässäni..olin vauvaikäinen kun äiti pisti pihalle viinan takia.

Yritä saada tilanne aikaan,jossa tyttäresi pääsisi ns.pätemään ja näyttämään =)
Ja tietysti kannattaa yrittää hänen ehdoilla puhua..kuitenkin pitää piuhat loppupeleissä omissa käsissä..