miten saisin lisää puhtia tuohon äijän retaleeseen? kotityöt ja vauvanhoito siis tapahtuvat kun on ensin nalkuttanut riittävän kauan. Se ei niinkään haittaa kun oon niin tottunut siihen, mutta mies ei osallistu muuten mihinkään. Eli ei esim. käy mun ja pojan kanssa koskaan vaunulenkillä, kaupassa sukuloimassa jne. Ei myöskään tykkää lähteä viihteelle yhessä (ja nykyään harvoin poikaporukallakaan). Miten saisin leivottua siitä osallistuvan puolison vai kuuluuko tuo vaan perusluonteeseen eli en voisi tehdä sille mitään? on kyllä aina ollu enemmän passiivinen kuin aktiivinen, kaikessa....
muiden miehet myös "vätyksiä"?
- Viestiketjun aloittaja Äiskäpäiskä
- Ensimmäinen viesti
H
harmis
Vieras
Ei se mikskään muutu,sun pitää kysyä itteltäs että riittääkö tommonen mies sulle vikoineen kaikkineen ja jaksatko hoitaa talouden pääosin yksin.Mikäli se ei sulle riitä niin voihan sitä aina koittaa keskustella mutta 10 vuoden kokemuksella voin sanoo että harvemmin toimii pitemmällä tähtäimellä että ukkosi muuttuu.Mun mies on samanlainen,ollut aina eikä tilannetta muuttaisi kuin ero-sitä en tosin haluu koska on kuitenkin rakastava isä vaikkei mopinvarressa viihdykkään,ja lapsilleen paras.Niille koituisi enemmän traumoja jos isä lähtisi kuin siitä ettei isä leiki hiekkalaatikolla usein.
B
Babeurheapossu
Vieras
Joo, kuule, mä olen sellainen oikea vätysmagneetti!!!! Mutta "vätyys" ilmenee eritavalla Kunnianhimottomuutena, saamattomuutena etc. Mun edellinen avomieheni oli aikaansaamaton vätys, sen potkaisin pohjamudista liikkeelle, kouluttautumaan jne. Mut silloin oltiinkin aika nuoria. No, nythän sillä on tosi hyvä asema alallaan, ja pärjäilee mukavasti. Mutta mä en päässyt hänen menestyksestään nauttiin.
Ja nyt sit mun aviomieheni ja lasteni isä. AIVAN sama juttu. Ei mitään pyrkimystä eteenpäin, junnaa paikoillaan ja valittaa kun ei viihdy työssään. Mut mitään ei ole valmis tekeen asian eteen. Kotona se on kyllä kauhea touhukas ja avulias ja upea isi, mutta muuten aivan mahdoton saada toimimaan. Ja sit odottaa kuuta tupsahtavksi taivaalta! Ihme homma!
Mut loppujen lopuks mä en kuitenkaan vaihtais häntä koskaan pois, purnaampa vain täällä netissä.
Ja nyt sit mun aviomieheni ja lasteni isä. AIVAN sama juttu. Ei mitään pyrkimystä eteenpäin, junnaa paikoillaan ja valittaa kun ei viihdy työssään. Mut mitään ei ole valmis tekeen asian eteen. Kotona se on kyllä kauhea touhukas ja avulias ja upea isi, mutta muuten aivan mahdoton saada toimimaan. Ja sit odottaa kuuta tupsahtavksi taivaalta! Ihme homma!
Mut loppujen lopuks mä en kuitenkaan vaihtais häntä koskaan pois, purnaampa vain täällä netissä.
T
tupuna
Vieras
Itse olen myös kahteen otteeseen seurustellut vätyksen kanssa. Ensimmäinen tapaus oli suuri rakkauteni, oikein mukavannäköinen, urheilullinen ja miehekäs mies. Ja seurustelun alkuaikoina huomioiva ja hauska tyyppi. Mutta yhteen muutettuamme mies muuttui passiiviseksi ja jopa flegmaattiseksi. Mittani tuli täyteen, kun en saanut häntä enää lähtemään kanssani mihinkään tai edes keskustelemaan mistään. Ero oli rankka meille molemmille, mutta oikea päätös siinä vaiheessa. Toisen kerran päädyin kihlautumaan miehen kanssa, joka oli liian laiska käsitelläkseen mitään elämänsä negatiivisia asioita (läpikäymäänsä avioeroa, ikävää lastensa luokse, läheisen kuolemaa, jne.). Suhde päättyi, kun hän viimein myönsi minulle ettei enää oikein jaksaisi hankkia lisää lapsia. Viimeksi kyseistä miestä nähdessäni hän mainitsi toivovansa eläkkeelle pääsyä (ikää reilut 30)! Tämän eron myötä viisastuin jo melkoisesti.
Nykyinen mieheni on ihana tapaus. Hauska, valoisa, määrätietoinen ja aktiivinen ihminen. Kaikissa miehissä on varmasti vähän tuota vätyksen vikaa ja kyllä omanikin välillä juttuu pelikonsolin ääreen tai viipyy autokaupoissa tuntitolkulla. Mutta kaikenkaikkiaan hän on kyllä melko erilainen, kuin nuo kaksi ensin mainitsemaani tapausta.
Tsemppiä ja jaksamista miehen kanssa!
Nykyinen mieheni on ihana tapaus. Hauska, valoisa, määrätietoinen ja aktiivinen ihminen. Kaikissa miehissä on varmasti vähän tuota vätyksen vikaa ja kyllä omanikin välillä juttuu pelikonsolin ääreen tai viipyy autokaupoissa tuntitolkulla. Mutta kaikenkaikkiaan hän on kyllä melko erilainen, kuin nuo kaksi ensin mainitsemaani tapausta.
Tsemppiä ja jaksamista miehen kanssa!
Meidän mies oli nuorempana melkoinen sohvapottu. Aika ajoin vieläkin, mutta helposti saa "potkittua" ylös. Iän karttuminen ja lasten syntymät ovat saaneet hänet huomaamaan, mistä kaikesta jää paitsi, jos vain vätystelee. Osallistuu nykyisin kotitöihin, lasten hoitoon ja vanhempien lasten harrastuksiin. Oppia ikä kaikki...miehillekin . Ehkäpä äiskäpäiskänkin mies on vielä kehityskelpoinen.
. Ehkäpä äiskäpäiskänkin mies on vielä kehityskelpoinen.Meillä kans on yks vätys ja kaks ihanaa poikaa!Mies on työssään kauhean kunnianhimoinen ja määrätietoinen mutta kun se kotia tulee niin tuntuu et kaikki on pakkopullaa ja kaikki kotityöt kuuluu mulle.Koko loppuilta pitäis saada miehen rentoutua ja omaa aikaa esim.netissä.Mä tuskin vessassa saan rauhassa istua ku kaks pientä poikaa huutaa oven takana,eikä mies peppua penkiltä aina nosta.Tietysti on poikkeustilanteita mut tosi harvoin!!Ei me käydä yhdessä syömässä,ei ulkona,ei lenkillä lasten kans,ei kaupassa, hellyyttäkin kaipaan,jne.Mulle nuo olis todella tärkeitä!Mut ei auta vaikka miten puhuis.Ois niin ihana tehdä yhdessä jotain mut ikään mies ei innostu tai väsyttää.Välillä mietin et mistä tämä johtuu?Onko se vaan luonteesta,musta tää on jo vähän välinpitämöttömyyttä meitä kohtaan.Välillä mietin että mitä on rakkaus?Työtä paljon ja lepoa kotona,ei aina jaksa naurattaa Ihana mies muuten enkä ikään vaihtaisi pois.Ollaan onnellisia mut mielestäni isot asiat on kuitenkin jääny vähemmälle,ollaan oltu neljä vuotta yhdessä.
Ihana mies muuten enkä ikään vaihtaisi pois.Ollaan onnellisia mut mielestäni isot asiat on kuitenkin jääny vähemmälle,ollaan oltu neljä vuotta yhdessä.
C
Cellar
Vieras
Täällä kanssa yks... Tuo sohvaperuna haki töitä useempi kuukausi sitten, ja ihmettelee voeläkin, ettei sieltä oo soitettu ja kutsuttu leipii. Oon sanonu sitä, että kyllä työasioissakin täytyy ite olla se aktiivinen osapuoli, ja soitella perään jos mitään ei kuulu.
Nyt kuluu päivät kotona kun on työtön, mutta erittäin harvoin mitään kotitöitä tekee vaikka aikaa oliskin. Aika menee oleiluun. Vasta sitten kun mä tuun illalla kotiin ja alan puuhaamaan, alkaa silläkin kai hiukan omatunto kolkuttamaan. Välillä kyllä ärsyttää suunnattomasti.
Nyt kuluu päivät kotona kun on työtön, mutta erittäin harvoin mitään kotitöitä tekee vaikka aikaa oliskin. Aika menee oleiluun. Vasta sitten kun mä tuun illalla kotiin ja alan puuhaamaan, alkaa silläkin kai hiukan omatunto kolkuttamaan. Välillä kyllä ärsyttää suunnattomasti.
\
just näi meilläki, yhessä ollaan oltu naan kuus vuotta ja kahen pojan lisäksi yks ihana tyttö. aina ei vaa jaksa yksin :'(Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 16:23 Misu kirjoitti:Meillä kans on yks vätys ja kaks ihanaa poikaa!Mies on työssään kauhean kunnianhimoinen ja määrätietoinen mutta kun se kotia tulee niin tuntuu et kaikki on pakkopullaa ja kaikki kotityöt kuuluu mulle.Koko loppuilta pitäis saada miehen rentoutua ja omaa aikaa esim.netissä.Mä tuskin vessassa saan rauhassa istua ku kaks pientä poikaa huutaa oven takana,eikä mies peppua penkiltä aina nosta.Tietysti on poikkeustilanteita mut tosi harvoin!!Ei me käydä yhdessä syömässä,ei ulkona,ei lenkillä lasten kans,ei kaupassa, hellyyttäkin kaipaan,jne.Mulle nuo olis todella tärkeitä!Mut ei auta vaikka miten puhuis.Ois niin ihana tehdä yhdessä jotain mut ikään mies ei innostu tai väsyttää.Välillä mietin et mistä tämä johtuu?Onko se vaan luonteesta,musta tää on jo vähän välinpitämöttömyyttä meitä kohtaan.Välillä mietin että mitä on rakkaus?Työtä paljon ja lepoa kotona,ei aina jaksa naurattaa
H
harmis
Vieras
Joskus meidän äijä piristää mun arkea tuomalla mulle pieniä lahjoja(tai no aika usein),kukkia,suklaata ja semmosta.Se lämmittää mieltä vaikkei mitenkään työtaakkaa vähennäkään 
.Usein koittaa laittaa mut myös siivous-tms.kieltoon,tyyliin "tänään et tee hommia vaan lepäät",ainoo ongelma et jos mä en tee mitään niin ei tee kyllä sekään..
.Usein koittaa laittaa mut myös siivous-tms.kieltoon,tyyliin "tänään et tee hommia vaan lepäät",ainoo ongelma et jos mä en tee mitään niin ei tee kyllä sekään..
C
coco
Vieras
Mieheni on välillä vätys ,suurimmaksi osaksi ONNEKSI ei.Olen tehnyt selväksi että semmoista touhua en katso.Niin että homma pelaa suht ookoo. :wave: Asioita siis tehdään yhdessä.Käydään kaupassa ja kahvilla ja ulkona syömässäkin aika ajoin.Elokuviin häntä en saa raahattua,vuokraa mielummin(tai ostaa)dvd;n,pitää minunkin JOSSAKIN JOUSTAA Lapsien kanssa touhuaa ihan mallikkaasti.Eipä valittamista.
Lapsien kanssa touhuaa ihan mallikkaasti.Eipä valittamista.\
sitä ei aina rakkauden alkuhuumassa huomaa noita negatiivisia puolia. Ja sit kun ne huomaa, niin on jo liian myöhäistä katua....
Alkuperäinen kirjoittaja 27.02.2005 klo 21:40 Viekku kirjoitti:
sitä ei aina rakkauden alkuhuumassa huomaa noita negatiivisia puolia. Ja sit kun ne huomaa, niin on jo liian myöhäistä katua....
\
niin se on :ashamed: Mutta kun ei ne kiltit varmaan niin paljon kiinnostaiskaan.... ehkä...
Alkuperäinen kirjoittaja 28.02.2005 klo 10:10 Äiskäpäiskä kirjoitti:
niin se on :ashamed: Mutta kun ei ne kiltit varmaan niin paljon kiinnostaiskaan.... ehkä...
\
mieheni on kaukana ns. vätyksestä. Hän ihmetteleekin, että onko todellakin olemassa sellaisia miehiä, jotka ei tee mitään kotona.
En tiedä miten minulla juuri sattui näin hyvin, että sain aivan mahtavan aviomiehen. Mieheni auttaa minua. Joskus ilman minkäälaisia pyyntöjä! Hänelle on selvää että kotityöt ja lapsen hoito on yhteisiä asioita joita hoidetaan vuorotellen. Tietenkin miehen olessa töissä minä teen enemmän hommia, mutta mitäpä tuo haittaa, kun mies tuo ruuan pöytään.
Pitää vielä kommentoida tuota rakkauden ensihuuman sokeutta. Jostain syystä huomasin jo rakkaushuuman läpi, että tämä on kunnon mies, joka ei jätä vaimoaan yksin koti yms. asioiden kanssa.
Ja mikä parasta, hän pitää ruuan laitosta tosi paljon,joten saan maistella kaikenlaisia uusia ruokaelämyksiä.
Vaikka mieheni on välillä meillä kodinhengettärinä, niin ei hän ole mikään nössö kiltti mies. Kaikkea muuta...
Alkuperäinen kirjoittaja 28.02.2005 klo 15:59 hippimamma kirjoitti:\Alkuperäinen kirjoittaja 28.02.2005 klo 10:10 Äiskäpäiskä kirjoitti:
niin se on :ashamed: Mutta kun ei ne kiltit varmaan niin paljon kiinnostaiskaan.... ehkä...
mieheni on kaukana ns. vätyksestä. Hän ihmetteleekin, että onko todellakin olemassa sellaisia miehiä, jotka ei tee mitään kotona.
En tiedä miten minulla juuri sattui näin hyvin, että sain aivan mahtavan aviomiehen. Mieheni auttaa minua. Joskus ilman minkäälaisia pyyntöjä! Hänelle on selvää että kotityöt ja lapsen hoito on yhteisiä asioita joita hoidetaan vuorotellen. Tietenkin miehen olessa töissä minä teen enemmän hommia, mutta mitäpä tuo haittaa, kun mies tuo ruuan pöytään.
Pitää vielä kommentoida tuota rakkauden ensihuuman sokeutta. Jostain syystä huomasin jo rakkaushuuman läpi, että tämä on kunnon mies, joka ei jätä vaimoaan yksin koti yms. asioiden kanssa.
Ja mikä parasta, hän pitää ruuan laitosta tosi paljon,joten saan maistella kaikenlaisia uusia ruokaelämyksiä.
Vaikka mieheni on välillä meillä kodinhengettärinä, niin ei hän ole mikään nössö kiltti mies. Kaikkea muuta...
\
tää meitin tapaus on kyllä ihan kunnollinen siinä mielessä että varsinaiseksi rentuksi ei voi sanoa. On vaan niin laiska. Äitinsä sen on pilalle passannu, tekis mieli mennä sille sanomaan suorat sanat
Alkuperäinen kirjoittaja 28.02.2005 klo 15:59 hippimamma kirjoitti:\Alkuperäinen kirjoittaja 28.02.2005 klo 10:10 Äiskäpäiskä kirjoitti:
niin se on :ashamed: Mutta kun ei ne kiltit varmaan niin paljon kiinnostaiskaan.... ehkä...
tää meitin tapaus on kyllä ihan kunnollinen siinä mielessä että varsinaiseksi rentuksi ei voi sanoa. On vaan niin laiska. Äitinsä sen on pilalle passannu, tekis mieli mennä sille sanomaan suorat sanat
T
tupuna
Vieras
Hei Äiskäpäiskä,
Satuitko katsomaan tänään Dr. Philiä? Vieraana oli mm. vasta avioitunut pariskunta, jonka liitto oli kriisissä miehen saamattomuuden vuoksi. Mies ei esimerkiksi omien sanojensa mukaan osannut siivota.
Ongelman ratkaisemiseksi miehelle hankittiin imuri sekä siivouksen ammattilainen kouluttamaan häntä päivän ajaksi
. Ehkä tuossa olisi itua. Vaimo pääsi koulutuksen ajaksi kylpylään .
Satuitko katsomaan tänään Dr. Philiä? Vieraana oli mm. vasta avioitunut pariskunta, jonka liitto oli kriisissä miehen saamattomuuden vuoksi. Mies ei esimerkiksi omien sanojensa mukaan osannut siivota.
Ongelman ratkaisemiseksi miehelle hankittiin imuri sekä siivouksen ammattilainen kouluttamaan häntä päivän ajaksi
. Ehkä tuossa olisi itua. Vaimo pääsi koulutuksen ajaksi kylpylään .\
meille kans joku kouluttamaan miestä!!! se väittää että ei osaa pestä lattioita ja vessaa \|O ihan kuin siihen jotain erityisosaamista tarvittais... oon tarjoutunu opettamaan mutta ei oo vielä suostunu ottamaan oppia perille.
Alkuperäinen kirjoittaja 01.03.2005 klo 21:47 tupuna kirjoitti:Hei Äiskäpäiskä,
Satuitko katsomaan tänään Dr. Philiä? Vieraana oli mm. vasta avioitunut pariskunta, jonka liitto oli kriisissä miehen saamattomuuden vuoksi. Mies ei esimerkiksi omien sanojensa mukaan osannut siivota.
Ongelman ratkaisemiseksi miehelle hankittiin imuri sekä siivouksen ammattilainen kouluttamaan häntä päivän ajaksi
meille kans joku kouluttamaan miestä!!! se väittää että ei osaa pestä lattioita ja vessaa \|O ihan kuin siihen jotain erityisosaamista tarvittais... oon tarjoutunu opettamaan mutta ei oo vielä suostunu ottamaan oppia perille.Onnekseni ilmottaudun toiseen joukkoon :wave: Avomieheni siivoaa kanssani, ulkoiluttaa koiraa ja tekee ruokaa. Perustyönjakona meillä on alusta asti ollut selvää että mies tiskaa kun minä hoidan pyykit ja eläinten ylläpidon (meillä ei ole tiskikonetta ja hävettää myöntää että lähes jokapäiväiseen tiskaukseen verrattuna pääsen hävyttömän vähällä :x 
)
Kaupassa käy ilman eri pyyntöä, tosin soittaa kyllä että mitähän sieltä pitikää ostaa Yhdessä on asuttu vähän yli 2v, lapsia ei vielä ole mutta uskon vahvasti että hoitamisessa ei tulee mitään ongelmaa miehen osalta kun yhtä paljon lapsia haluaa kuin minä.
Kunnianhimoa ei puutu,opiskelee korkeakoulussa ja käy töissä ja punttisalilla pitääkseen itsensä kunnossa. Nyt kun ihan kirjoitin ylös asioita, tulee itsellekin mieleen ettei kyllä ikinä kannata päästää irti :heart:
Huonoja puoli toki löytyy ja hermo menee päivittäin (toisaalta olen erittäin temperamenttinen) , mieheni esimerkiksi unohtaa todella nopeasti ja helposti mistä olen puhunut ja asioiden alkuun saaminen voi kestää ikuisuuksia itse haluan kaiken tärkeän altapois heti,mieheni sen sijaan voi vetkuttaa ja kitkuttaa vaikka kuinka kauan.
Tätä listaa en kuitenkaan nyt halua jatkaa kun sain itselleni aivan mahtavan hyvänolon tuosta kirjoittamastani, pitääkin mennä heti kiittämään miestä
Niin ja mieheni on 21-vuotias (täyttää kohta 22) ja minä olen 20.
)Kaupassa käy ilman eri pyyntöä, tosin soittaa kyllä että mitähän sieltä pitikää ostaa
Yhdessä on asuttu vähän yli 2v, lapsia ei vielä ole mutta uskon vahvasti että hoitamisessa ei tulee mitään ongelmaa miehen osalta kun yhtä paljon lapsia haluaa kuin minä. Kunnianhimoa ei puutu,opiskelee korkeakoulussa ja käy töissä ja punttisalilla pitääkseen itsensä kunnossa. Nyt kun ihan kirjoitin ylös asioita, tulee itsellekin mieleen ettei kyllä ikinä kannata päästää irti :heart:
Huonoja puoli toki löytyy ja hermo menee päivittäin (toisaalta olen erittäin temperamenttinen) , mieheni esimerkiksi unohtaa todella nopeasti ja helposti mistä olen puhunut ja asioiden alkuun saaminen voi kestää ikuisuuksia
itse haluan kaiken tärkeän altapois heti,mieheni sen sijaan voi vetkuttaa ja kitkuttaa vaikka kuinka kauan. Tätä listaa en kuitenkaan nyt halua jatkaa kun sain itselleni aivan mahtavan hyvänolon tuosta kirjoittamastani, pitääkin mennä heti kiittämään miestä
Niin ja mieheni on 21-vuotias (täyttää kohta 22) ja minä olen 20.