muiden arvostelu

[sitä ja tätä..]

Välillä ottaa tosi lujaa päähän kun mulla on muutama työkaveri, jotka tietävät, että mulla on tosi kova vauvakuume. Noh. Ollaan vapaa-ajallakin usein kahvilla tms. ja jos näen vauvan, saatan sanoa jotain, heti tulee vahvaa kommenttia siitä etten kuitenkaan osaisi sellaista hoitaa tai tiedätkö sinä kuinka rankkaa lapsen hoito todella on. Eräs toinen kaverini on töissä lasten parissa ja jaksaa myös jankuttaa minulle, että rankkaa on ja ei kenestä tahansa ole äidiksi. On yövalvomisia ja kaikkea.
Alkaa ärsyttämään kovasti tämä "pilvilinnoista tiputtelu". Vaikka minun lähimmillä sukulaisillla tai ystävilläni ei olekaan pieniä lapsia niin en silti missään nimessä odota että vauva olisi aina vaan söpö, ei itke koskaan tms. Voi tulla rankkaa, mutta en ole yksin. On oma aviomies rinnalla ja omat vanhemmat ja myös appivanhemmat ihan lähellä. Lapsi voi sairastua, mies voi sairastua, mutta uskoisin että selviäisimme kyllä. Ja kuinka monta kiukuttelua yksi hyvä hetki lapsen kanssa korvaakaan? Se että lapsi tulee syliin ja halaa tai vaikka hymyilee..
Olen monesti tästä työkavereilleni huomauttanut, että voisivatko olla kommentoimatta asiaa jos on pakko olla niin negatiivinen. Mutta jatkuu vaan..
Onko muilla ollut vastaavaa?
Ikää on kohta 25 ja lapsesta haave on kova. Taloudellinen tilanne on nyt juuri tällä hetkellä hieman huono, mutta paranemaan päin..

 

[tsemppiä]

Itse en ole samaa kokenut, mutta haluan tsempata sinua. Kun kyseessä on oma lapsi (olipa sitten biologinen tai sydämessä odotettu) niin niiden kanssa jaksaa kyllä. Ihan varmasti selviäisit lapsen kanssa ja vieläpä hyvin. On ihmeellistä, miten sitä oma lapsi pystyy yhdellä hymyllä tai halauksella kuittaamaan vaikka koko päivän kiukuttelut tai yön valvomiset. En tiedä, miksi työkaverisi kommentoivat noin, mutta yritä jättää ilkeämieliset kuittailut omaan arvoonsa. Sinulla on sitä paitsi tukiverkosto jo valmiina, mikä tekee lapsen kanssa pärjäämisestä helpompaa.

 

[yksi tarina]

Tiedän miten tollaset kommentit ottaa päähän!! Mulla on suunnilleen samanlainen tilanne....

Itse olen vasta opiskelija, mutta omaa lasta olemme mieheni kanssa toivoneet jo yli vuoden. Nyt kun sitten ystäväpiirimme alkaa tietää asiasta, olemme saaneet kuulla kommentteja tyylin, että eihän teidän vielä kannata kun on opinnot kesken, olette niin nuoria, älkää vielä pilatko elämäänne, nauttikaa kun vielä voitte.... Onhan se totta, että me ollaan nuoria ja mulla opinnotkin vielä kesken, mutta mikä estää mua jäämästä opinnoista äityislomalle, jos joskus siihen asti päästään!?
Ja Se kyllä ottaa päähän, kun itse niin kovin toivoo lasta, ja sit toiset tulee arvosteleen, ihan kun me ei saatais haluta omaa lasta!!

Kaikenlaisia sitä kuulee.... ap.lle ja muille tsemppiä ja onnea yritykseen ulkopuolisten kommenteista huolimatta!!

 

[ap.]

Kiitos kannustuksesta ja tuesta. On kurjaa kun aina tulee jotenkin kummalla tavalla syyllinen olo. Ihan kuin lasta ei saisi haluta vielä..koska sitten? Eikö ole hyvä aika lapselle, oli sitten opinnot kesken tai ei. Onhan sitten opiskelujen jälkeen edessä työelämä ja sitä sitten riittää.. tai ainakin pitää toivoa niin.. En ymmärrä niiden mielipidettä, jotka kritisoivat toista sen perusteella, että ikää ei heidän mielestään ole vielä tarpeeksi tms.
Luulin jo olevani ainut, mutta on täällä joitakin jotka minua ymmärsivät. Kiitos teille!! Ja ei välitetä muista, eihän.. =)

 

[Näin on]

Oma siskoni sai lapsen tuossa muutama kuukausi sitten. Ihannetilanteeseen, on vakityö ikää jo 30 lasissa.

Itse haaveilen vauvasta. Ikää 23, opiskelut molemmilla pahasti kesken ja rahatilanne sen mukainen.. Mutta me rakastetaan toisiamme niin paljon, että olemme valmiita hankkimaan kauan jo toivotun vauvan. Eihän tilanne ole koskaan aivan täydellinen.

Tästä syystä olen aivan varma, että tulen kuulemaan seuraavanlaisia kommentteja:
-Ai, sä hankkiuduit raskaaksi, kun siskosikin sai vauvan!
(Itseasiassa olen seurustellut ja haaveillut vauvasta häntä paljon pidempään.)
-No eikös nuo opiskelut olisi kannattanut ensin hoitaa loppuun.
(Juu, ja sitten hankkia vakityö ja omistusasunto ja ihmetellä, kun ei nelikymppisenä enää tärppääkään.)
-Sitten ei kuule voi enää mennä samalla lailla.
(Ei voi ei. Olen ostanut jo käsiraudat joilla voin lukita itseni pinnasänkyyn kiinni.)

Muutenkin olen aivan varma, että kaikki tulee liittämään mahdollisen raskauteni ja vauvani siskoni saamaan lapseen. Että lapsen hankinta johtuu ehdottomasti juuri hänestä. Haluan osani ihmisten huomiosta ja ihailusta. Todellisuudessa en kestäisi itseäni, jos käyttäytyisin kuin hän raskausaikana. Hän oli maailman napa ja niin Raskaana.

No, mutta meidän on vaan kestettävä ja tärkeintä on se, mitä me omissa sydämissämme haluamme ja pidämme tärkeinä. Eihän muilla lopulta ole niin väliä.

Tsemppiä kaikille haaveilijoille!

 

[heli*]

Ei ehkä niin suoraan alkuperäisen kirjoitukseen, mutta..
Itse olen teitä nuorempi, itseasiassa en ehdi edes lukion jälkeisiä opintojani aloittaa ennen lapsen syntymistä. Oma raskauteni oli yllätysraskaus, joten haaveilun aiheuttamista ilkeistä kommenteista en ole joutunut kärsimään. Oletin kuitenkin että asiasta kerrottaessa saisin lähinnä juuri negatiivista palautetta ikäni ja opiskelu- sekä rahatilanteeni takia. Siltikään vielä tähän mennessä en ole kuullut kuin positiivista nuorena lasten hankkimisesta (no okei, muutama oman ikäinen kaveri kauheksinut..). Monesti olen iloisesti yllättynyt siitä kuinka ensimmäisenä minua onnitellaan, kysellään vointia, ja kerrotaan siitä että hienoa kun sitä edes jotkut vielä uskaltavat hankkia lapsia nuorena.
Eli siis lyhyesti tiivistettynä, älkää välittäkö niistä jotka paheksuvat vauvahaaveitanne, on olemassa myös paljon niitä jotka ymmärtävät ettei elämä ole opiskelua ja työntekoa varten! Niinkun sitä aina sanotaan, ei niitä lapsia välttämättä sitten niin vain hankitakaan, varsinkaan myöhemmällä iällä.

heli

 

[ap.]

Tosi kiva kuulla lisää näitä omia tarinoita. Oma olo vain vahvistuu siitä, että tilanne ja hetki on oikea ja lapsi saa tulla sitten kun on tullakseen. Tilanne on se, että jos lähdetään sitä odottamaan, että on oma talo ja 5 autoa ja kaikkea niin terve. Eiköhän sitä vähemmälläkin pärjää =)

 

[yksi tarina]

jeh.. kai se on muistettava, että saahan jokaisella olla omat mielipiteensä. Jos me itse koetaan hetki hyväksi ja halutaan lasta, niin sehän on kuitenkin tärkeämpää kuin ulkopuolisten mielipiteet. satuttaa ne tai ei... ;-D
ja eikun yritystä kehiin........

 

[Elli76]

Tervehdys! Mielestäni on jokaisen oma asia milloin haluaa äidiksi -se on niin yksilöllistä ettei kenelläkään ole oikeus arvostella toisten valintoja.

Sanoisin vaan että jos teette lapsen "huonoon" rahatilanteeseen (esim. opiskeluaikana) niin älkää sitten jälkikäteen katkeroidu siitä jos rahat ei riitä niin moneen lomamatkaan ja hömpötyksiin kuin työelämässä olleilla vanhemmilla. Ystävättäreni teki lapsensa opiskeluaikoina, ja esittää happamia kommentteja, kun meidän revohka käy lomakeskuksia. Ei niin että itse olisin tehnyt yhtään sen "oikeamman" valinnan kuin ystävättäreni, mutta jokainen tekee omat valintansa ja elää sitten niiden kanssa.

Mutta tsemppiä kaikille haaveilijoille riippumatta siitä missä elämäntilanteessa olette!

 

[Minni..]

Mulla on kans yks kaveri joka teki vauvan opiskeluaikana ja on kyllä kamalan tiukka rahatilanne (ne molemmat opiskelee) ja se rasittaa parisuhdettakin, ja kaverini valittaa kuinka kaikki tuet on pieniä ja et niil ei voi tehdä mitään hauskaa. En oikeasti jaksa reagoida tohon valitukseen, koska kaveriltani puuttui vain gradu, eli vaihtoehto oli. Mutta ihana pullero niillä on, kai se sitten on kaikki sen arvoista, luulisin