Mua nolottaa, että mitä ihmiset taas ajattelee (tosi tyhmä juttu)

[Cea]

No jos taas sössin jotakin. Täällä on vielä niin korkea kynnys nousta jalkakäytävältä bussiin, että pitää vaunut nostaa ihan vinoon, niin en tajua miten ne tavarat siellä kyydissä kestäis vaikka ei sen suuremmin onnistuiskaan pilaamaan kaikkea

Ota ostoskassi käteen.

 

["vieras"]

Taitaa mein bussimatkat jäädä tähän... Harmi vaan, että olis käteviä

No, kävellenkin pääsee, jos bussin käyttäminen tuntuu liian hankalalta.

 

[nolo]

Joo mäkin jännitän noita busseja : / Ja ihan liian usein mietin, että mitä muut ajattelee. Siis jopa että mitä mun vauva nyt ajattelee jostain saati sit ne superäidit siel bussissa vaunuinensa Ehkä pidän vähän taukoa ja yritän joskus uudestaan, kun on vähän liikennettä, vaikka lauantaiaamuna kahdeksan aikaan...

 

[Minni:)]

No ei sitä bussilla kulkemista täydä ton takia lopettaa. Ei vaan kannata soittaa tai vastata puhelimeen jos tietää et pitää samalla olla menossa bussista ulos tai sisään. Mä en ymmärrä useimpien vastauksia. Ap itekin tajuaa et tuli kämmättyä ja nolottaa ja tääl vaan teilataan. Näemmä ei kellekään ikinä, missään olosuhteissa tapahdu mitään kämmejä. Musta tuntuu pahalta et tuomitaan noin jyrkästi tuntematta yhtään ihmistä. Aina esim. tosi väsyneenä tai jos on muita murheita yms. ni ei joka tilanteessa aivot toimi satasella. Tosin tää ei tietty päde näihin teilaajiin.

 

[Mehukatti]

Ota tavarat reppuun ens kerralla, mä oon huomannut et se on bussissa helpointa!

Äläkä välitä noista moittijoista, kun jotain sählää yllättäen niin vaikea siinä on ruveta mitään strategoita miettimään. Mä kerran tuuppasin tollasessa tilanteessa puhelimen linja auki takin taskuun ja unohdin sen sinne. Kaveri oli sit jossain vaiheessa lopettanut puhelun kun ei musta enää kuulunut

Mä oon ihan kauhea säheltäjä mut onneks oppinut nauramaan sille

 

[Anatolia]

Joo mäkin jännitän noita busseja : / Ja ihan liian usein mietin, että mitä muut ajattelee. Siis jopa että mitä mun vauva nyt ajattelee jostain saati sit ne superäidit siel bussissa vaunuinensa

Superäiti = pääsee vaunujen kanssa matalalattiabussiin ja sieltä pois.

Tuon arvonimen saa kyllä TOSI helpolla, siltä joskus tuntuu...

Harjoitus tekee mestarin , jos kuljet bussilla muutaman kerran niin huomaat että kyllä se sujuu. Kunhan ei ole kännykkää korvalla ja yritä yhdellä kädellä operoida.

Ja opettele pois siitä, että mitä nuokin minusta ajattelee. Iso osa ei ajattele mitään, ja loppujenkaan ajatuksilla ei ole oikeasti mitään väliä!

 

[vomena]

No hei, enpä olisi ajatellut muuta kuin, että hups, tarvitko apua ja toivottavasti et turhaan häpeile - ihmisille sattuu.

 

[nolo]

Kiitos. Mä yritän ens kerralla sitten paremmin, jos nyt uskaltaudun vielä bussilla liikkeelle. Ja en puhu puhelimeen, olkoonkin anoppi.

 

[vomena]

Kiitos. Mä yritän ens kerralla sitten paremmin, jos nyt uskaltaudun vielä bussilla liikkeelle. Ja en puhu puhelimeen, olkoonkin anoppi.

Eikö tuo ollut silkka vahinko. Älä piiskaa liikaa itseäsi.

 

[nolo]

Se itsensä ruoskiminen on yksi noista mun vioista Ei siitäkään pääse helpolla eroon.

 

[nolo]

Ehkä se unehtuu vielä Harmittaa vaan, kun tuolla tavalla tuli tyrittyä. Ehkä pitää kuunnella Jukka-Poikaa

 

[Blue]

Se itsensä ruoskiminen on yksi noista mun vioista Ei siitäkään pääse helpolla eroon.

Kerropa välillä missä sä oot hyvä.

 

[nolo]

Sama tehtävä minkä psykologi antoi. En oikein keksinyt mitään. Leipominen? Ja kysyi muuten sen jälkeen, että miks mun mies rakastaa mua. En tiennyt

 

[marimba]

No eihän tuossa mittään. Aika pikkusielusia on nekin, jotka ajattelee sun kämmiä koko loppupäivän. Ja niitähän ei todennäköisesti ole

Mut siis sama, ku Minnillä: en ymmärrä tässä ketjussa (tai ylipäätään) tätä teilaamista. Toinen tulee purkamaan pahaa oloa ja täältä sitä saa vaan lisää. Olkoonkin, että on paljon huomionhaluisia ihmisiä ja pelkkiä provoja, mut sit saattaa olla ihan oikeesti sellasia ihmisiä, joilla on vaikka vähän heikko itsetunto ja on vähän minä hakusessa. Siinä ei paljoo auta muiden teilaus. Ja ylopäätään sellanen turhanpäivänen v*****lu ja ilkeily! Mitä ideaa siinä on? Miksei voi olla mukava toiselle? Tuleeko siitä sitten muka itelle hyvä mieli? Ja jos tulee, niin mitä se kertoo siitä ihmisestä?

Ja mä en kyllä usko tähän superäiti myyttiin. Ei sellasia ole. Tai en ainakaan yhtään tunne.

Että sellasta. Kiehutti vähän, nyt ei enää. Tack och adjöö.

 

[marimba]

Sama tehtävä minkä psykologi antoi. En oikein keksinyt mitään. Leipominen? Ja kysyi muuten sen jälkeen, että miks mun mies rakastaa mua. En tiennyt

Leipominen on jo tosi hyvä Varmasti osaat paljon. Et vaan ymmärrä mikä kaikki on osaamista. Ei tarvii olla mitään supertaitoja tai erityistaitoja. Ei tarvii osata maalata miniatyyreja eikä tarvii osata soittaa jotain soitinta. Ihan perushommia. Kysy mieheltäs, miks se rakastaa sua, varmasti saat vastauksen Ja sitten uskot sitä!

 

[nolo]

Joo mä kysyinkin, ja se kyllä kerto pitkän litanian. Mutta mulla on joku positiivisen puheen suodatin, ettei ne jää päähän. Arvostelu vain jää ja sen vain uskon. Mies sanoi mulle, että en sais aina olla se, joka antaa viimesen leipäpalankin vaikka ventovieraalle, että tälle tulisi parempi olo Mutta kai tää tästä on parempaan suuntaan menossa, kun puoli vuotta psykologia on jo takana.

 

[nolo]

Kiitos vielä kaikille jotka jaksoi lukea eikä tuominnut heti.

 

["vieras"]

En osaa lopettaa miellyttämistä, käyn sen takia psykologilla, kiitos vain. Ei se ole niin yksinkertaista. Mutta kyllä, siitä juuri johtui, etten osannut puhelua lopettaa.

Ei se ole miellyttämistä jos sanoo, että nousen nyt bussiin, soitellaan hetken päästä uudelleen. Kyllä se on vähä-älyistä! Puhuitko edelleen anopin kanssa kun latasit lastasi ja tavaroita takaisin kärryihin? Taidat olla aika valopää!

 

[Madicken04]

Voi sinua... :hug:

Oikeasti, ihmiset ajattelevat hyvin vähän vieraita ihmisiä ja näiden tekemisiä. Silloinkin jos joku tapahtuma hetkeksi vetää ympärillä olijoiden huomion puoleensa, pian he ovat unohtaneet koko jutun tai ainakin sen miltä kyseinen ihminen näytti jne.

Ihan normaalia että vaunujen kanssa liikkuminen jännittää alkuun, erityisesti nuo bussiin nousemiset ja sieltä poistumiset jne. Mutta niihin oppii nopeasti kun vähän harjoittelee. Pikkumokatkin on sallittuja, et todellakaan ole ainoa jolta meinaa rattaat kaatua tuollaisessa tilanteessa. Itselläni on kolme lasta, esikoinen 7v käyttää nykyään pyötätuolia ja näinä vuosina olen liikkunut julkisilla niin monenlaisten vaunujen, rattaiden ja muiden apuvälineiden kanssa että ei pitäisi olla harjoituksen puutetta. Silti tästä ei ole niin monta viikkoa kun meinasi käydä samoin kuin sinulle poistuessani bussista kuopuksen rattaiden kanssa. Mitään ei sattunut, vaunut vaan jotenkin horjahtivat ja rattaiden alla ollut kassi meinasi tippua. En edes puhunut puhelimessa, olin vain omissa ajatuksissani niin etten keskittynyt ja pyörien osuessa hassusti 3-pyöräisistä rattaista menee helposti tasapaino. Perässäni tullut täti pelästyi, muista en tiedä kiinnittivätkö edes huomioa.

 

[nolo]

Kyllä ne pari tavaraa sai muutenkin kerättyä eikä se lapsi edelleenkään sieltä minnekään tippunut...