I
Itkettää
Vieras
Mikä siinä on, että koulun opettajat kuvittelee että MINÄ tietäisin mikä ekaluokkalaista vaivaa?! Lapsi käy psykologin tutkimuksissa että asia selviäis, ja silti multa kysellään että mikähän sillä mahtaa olla sydämellään ja mitä murheita? Mistä ihmeestä minä ne tietäisin?! Sen takiahan poika psykologilla käy että se kävisi ilmi. Ja ärsyttää sekin, että mulle tullaan kaatamaan kaikki mitä se lapsi tekee ihan kuin multa odotettais että MINÄ ratkaisisin heidän ongelmat koulussa tai iltapäiväkerhossa tai että MINÄ parantaisin tuon lapsen!
MÄ OON ÄITI ENKÄ MIKÄÄN TERAPEUTTI!!!
En minä osaa parantaa, en auttaa, en tehdä mitään muuta kuin vain olla äiti. Miksi te vaaditte multa koko ajan vastauksia "miksi, minkä takia, miten" kun MINÄ EN TIEDÄ!!!
Mua niin raivostuttaa! Enkä mä jaksa selittää koko ajan samoja asioita, en. Kyllä minä tiedän että mussa on varmaan vika, tai että ne ajattelee että mä olen huono ja epäonnistunut äiti, mä aiheutan lapseni käytöshäiriöt. Niinpä, mutta kun tietäisitte millainen isä pojalla on. Kai silläkin on jotain merkitystä asiaan?!
Laitoin opettajalle viestiä, jossa sanoin että joo olen mä miettinyt vikaa itsestänikin mutta mikään mitä teen, ei muuta sitä miten poika käyttäytyy koulussa. Mä olen koettanut viimeisen vuoden tuloksetta. Kerroin myös että vastapainoksi mun kauheudelle lapsiraukalla on myös kauhea isä, joka on hylännyt pojan kokonaan. Että voiskohan se olla mitenkään vaikuttamassa lapsen huonoon vointiin.
Ihan sama. En jaksa. Ei tartte ymmärtää. Mutta kun edes ymmärtäisitte sen, että mulla ei ole vastauksia eikä parannuskeinoja! Mä en osaa, mulla ei ole koulutusta tämmöiseen, mä olen vain äiti!
MÄ OON ÄITI ENKÄ MIKÄÄN TERAPEUTTI!!!
En minä osaa parantaa, en auttaa, en tehdä mitään muuta kuin vain olla äiti. Miksi te vaaditte multa koko ajan vastauksia "miksi, minkä takia, miten" kun MINÄ EN TIEDÄ!!!
Mua niin raivostuttaa! Enkä mä jaksa selittää koko ajan samoja asioita, en. Kyllä minä tiedän että mussa on varmaan vika, tai että ne ajattelee että mä olen huono ja epäonnistunut äiti, mä aiheutan lapseni käytöshäiriöt. Niinpä, mutta kun tietäisitte millainen isä pojalla on. Kai silläkin on jotain merkitystä asiaan?!
Laitoin opettajalle viestiä, jossa sanoin että joo olen mä miettinyt vikaa itsestänikin mutta mikään mitä teen, ei muuta sitä miten poika käyttäytyy koulussa. Mä olen koettanut viimeisen vuoden tuloksetta. Kerroin myös että vastapainoksi mun kauheudelle lapsiraukalla on myös kauhea isä, joka on hylännyt pojan kokonaan. Että voiskohan se olla mitenkään vaikuttamassa lapsen huonoon vointiin.
Ihan sama. En jaksa. Ei tartte ymmärtää. Mutta kun edes ymmärtäisitte sen, että mulla ei ole vastauksia eikä parannuskeinoja! Mä en osaa, mulla ei ole koulutusta tämmöiseen, mä olen vain äiti!