Mua jännittää NIIN paljon...tänään rakenneultra jossa selviää sukupuoli :D

Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Rieputarallaa:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Rieputarallaa:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Rieputarallaa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On varmaan Rieputarallaan mielestä hassua, ku hällä vaan yks lapsi. Mut jos sulla ois 3 niitä poikia ja päättäsitte vielä neljännen tehdä, niin etkö yhtään, edes vähän toivoisi tyttöä?
En voi kuin teoretisoida, koska käytännössä tuollaista tilannetta meille ei tule, mutta en usko.

Niin kuin tuossa aiemmin kirjoitin, niin mulle lapsi on ensisijaisesti jotakin ihan muuta kuin sukupuolensa edustaja. En osaa ajatella, että tulisin toivomaan muuta kuin uutta ihmisenalkua, jota saan rakastaa, hoivata ja kasvattaa elämään.
Kyllä mä uskallan väittää, että kaikki vähääkään trevejärkiset ihmiset toivovat ensisijaisesti lasta. Ja vasta toissijaisesti sukupuolta.

Ja vaikka kuinka nyt eletään maailmassa jossa sekä tyttöjen ja poikien pitäisi olla samaa massaa ja kaiken niin unisexiä, niin kyllähän sitä tyttöä ja poikaa ennemmin tai myöhemmin tulee kasvatettua erilailla sukupuolen johdosta.

Joten jos kokee enemmän omakseen sen toisen puolen, niin en kertakaikkiaan näe mitä väärää siinä on.
No siinäpä ilmiö, jota en ole havainnut. Päinvastoin, stereotypiathan voivat paremmin kuin koskaan.
Mä olen lehdistössä törmännyt siihen Ruu-nimiseen lapseen josta silloin kohistiin ja samoihin aikoihin rupesi nousemaan enempikin tapetille sukupuolinetraali kasvatus ja nyt kun on uusretrobuumi, niin aika iso osa niistä vaatteistakin menee sekä tytölle että pojalle...onko se nyt myllymuksu jolla on sellainen kiva kangas jossa on autoja, jotka ovat pinkkejä ja Lindexin mallisto on varsin unisex.

En mä esikoisen kohdalla ikinä törmännyt vastaavaan, kyllä tää on nyt kaikki tapahtunut tässä 3 vuoden sisään, tai niin mä ainakin näen.

Marginaali-ilmiö tuo sukupuolineutraali kasvatus, ainakin äärimuodossaan. Tosin pieni mutta kasvava joukko tiedostavia vanhempia pyrkii onneksi murtamaan noita sukupuolistereotypioita. Tämän ilmiön yksi muoto on se, että otetaan lapsi ihmisenä, ei sukupuolensa edustajana.
Vaikka kuinka se lapsi otettais ihmisenä, niin kyllä se lapsi silti on jompaa kumpaa sukupuolta. Enkä oikein ymmärrä mitä väärää on se sukupuolikin esiin tuoda...tai sanotaanko ennemmin niin, etten ymmärrä miksi sitä pitäisi peitellä tms.

Miksi tytöt ei saa olla tyttöjä ja pojat poikia? Miksi pitää olla joko molempia, tai ei kumpaakaan?

Nimenomaan sukupuolineutraalissa kasvatuksessa (nyt ei puhuta siitä äärimuodosta) idea on se, että lapsi saa olla sellainen kuin on. Jokainen on joka tapauksessa omanlaisensa ihminen, ja tytöt ja pojat ylipäätään ovat erilaisia. Pointti on se, että riehakkaan tytön ei tarvitse olla kiltti, hiljainen ja herkkä eikä rauhallisen pojan riehakas ja kilpailuhenkinen. Minä en esim. pakota (enkä edes kannusta) poikaani leikkimään autoilla enkä pukeutumaan siniseen, kun hän ei niistä itse ole kiinnostunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rieputarallaa:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Rieputarallaa:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Rieputarallaa:
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Alkuperäinen kirjoittaja Rieputarallaa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On varmaan Rieputarallaan mielestä hassua, ku hällä vaan yks lapsi. Mut jos sulla ois 3 niitä poikia ja päättäsitte vielä neljännen tehdä, niin etkö yhtään, edes vähän toivoisi tyttöä?
En voi kuin teoretisoida, koska käytännössä tuollaista tilannetta meille ei tule, mutta en usko.

Niin kuin tuossa aiemmin kirjoitin, niin mulle lapsi on ensisijaisesti jotakin ihan muuta kuin sukupuolensa edustaja. En osaa ajatella, että tulisin toivomaan muuta kuin uutta ihmisenalkua, jota saan rakastaa, hoivata ja kasvattaa elämään.
Kyllä mä uskallan väittää, että kaikki vähääkään trevejärkiset ihmiset toivovat ensisijaisesti lasta. Ja vasta toissijaisesti sukupuolta.

Ja vaikka kuinka nyt eletään maailmassa jossa sekä tyttöjen ja poikien pitäisi olla samaa massaa ja kaiken niin unisexiä, niin kyllähän sitä tyttöä ja poikaa ennemmin tai myöhemmin tulee kasvatettua erilailla sukupuolen johdosta.

Joten jos kokee enemmän omakseen sen toisen puolen, niin en kertakaikkiaan näe mitä väärää siinä on.
No siinäpä ilmiö, jota en ole havainnut. Päinvastoin, stereotypiathan voivat paremmin kuin koskaan.
Mä olen lehdistössä törmännyt siihen Ruu-nimiseen lapseen josta silloin kohistiin ja samoihin aikoihin rupesi nousemaan enempikin tapetille sukupuolinetraali kasvatus ja nyt kun on uusretrobuumi, niin aika iso osa niistä vaatteistakin menee sekä tytölle että pojalle...onko se nyt myllymuksu jolla on sellainen kiva kangas jossa on autoja, jotka ovat pinkkejä ja Lindexin mallisto on varsin unisex.

En mä esikoisen kohdalla ikinä törmännyt vastaavaan, kyllä tää on nyt kaikki tapahtunut tässä 3 vuoden sisään, tai niin mä ainakin näen.

Marginaali-ilmiö tuo sukupuolineutraali kasvatus, ainakin äärimuodossaan. Tosin pieni mutta kasvava joukko tiedostavia vanhempia pyrkii onneksi murtamaan noita sukupuolistereotypioita. Tämän ilmiön yksi muoto on se, että otetaan lapsi ihmisenä, ei sukupuolensa edustajana.
Vaikka kuinka se lapsi otettais ihmisenä, niin kyllä se lapsi silti on jompaa kumpaa sukupuolta. Enkä oikein ymmärrä mitä väärää on se sukupuolikin esiin tuoda...tai sanotaanko ennemmin niin, etten ymmärrä miksi sitä pitäisi peitellä tms.

Miksi tytöt ei saa olla tyttöjä ja pojat poikia? Miksi pitää olla joko molempia, tai ei kumpaakaan?

Nimenomaan sukupuolineutraalissa kasvatuksessa (nyt ei puhuta siitä äärimuodosta) idea on se, että lapsi saa olla sellainen kuin on. Jokainen on joka tapauksessa omanlaisensa ihminen, ja tytöt ja pojat ylipäätään ovat erilaisia. Pointti on se, että riehakkaan tytön ei tarvitse olla kiltti, hiljainen ja herkkä eikä rauhallisen pojan riehakas ja kilpailuhenkinen. Minä en esim. pakota (enkä edes kannusta) poikaani leikkimään autoilla enkä pukeutumaan siniseen, kun hän ei niistä itse ole kiinnostunut.
No en mä tunne ketään, joka en antaisi riehakkaan tytön olla riehakas, vaan vaatii häntä olemaan kiltti, koska on tyttö. Meilläkin tuo keskimmäinen on oikein monsteri...ja saa ollakin :D

Meillä esikoinen ei suostu olemaan prinsessa ja hänen lempivärinsä onkin vihreä. Kun tarjosin hänelle vaaleanpunaista ja vihreää takkia joista hän sai valita, hän valitsi vihreän.

Mä itse olisin toivonut hänen valitsevan vaaleanpunaisen koska se miellyttää enemmän mun silmää...mutta kun tyttö sanoi haluavansa vihreän, niin se oli mulle toki ok. Pyysin tyttöä pohtimaan sen, että koulussa jollakulla pojalla saattaa olla samanlainen ja samanvärinen takki ja että onhan se sitten ok ja kyllä oli.

Olen yrittänyt kasvattaa häntä olemaan oma itsensä, on se sitten mitä tahansa. Vaikka minä äitinä haluan pukea hänet pinkkiin, niin hän saa silti itse päättää ja valita vaikka mustan.

Mä en näe tätä kasvatustyyliä kuitenkaan millään muotoon liitettävän sukupuoleen...vaan mä näen sen erillä tapaa. Meillä on mielestäni tietyllä tapaa vapaampia rajoja, toisaalta tiukempia. Meillä on tiukat ja tarkat kotiintuloajat jotka vanhemmat päättää, mutta vastaavasti jos tyttö haluaa värjätä tukan mustaksi, ottaa naamaan lävärin ja tatuoinnin takapuoleen, niin hän saa sen tehdä.
 

Yhteistyössä