Mua ärsyttää, ketään ei koskaan oikeesti kiinnosta mun asiat :(

[Paha mieli]

Oon huomannut sen jo aiemminkin, joten en juuri ole asioistani sitten edes puhunut. Mutta välillä tulee sellainen olo, että ois ihanaa kertoa jollekin joku itselle sattunut asia. Ja sitten kun kuvittelen että no tuo ihminen varmaankin jaksaa kuunnella/kommentoida ja kerron asiasta, niin mut sivuutetaan ihan täysin. Ei sanallakaan sanota mitään siihen, mitä just kerroin.

Se tuntuu todella pahalta. Enkä tajua miksi mulle käy aina näin.

Jopa täällä keskustelupalstoillakin menee ihan samoin. Kun kirjoitan jotain oikeesti mulle tärkeetä ja toivon jotain kommentteja, kukaan ei sano yhtään mitään.

Mä oon näkymätön

 

[lkhkj]

Oletko miettinyt sitä, että hankkisit uusia ystäviä? Minä en ainakaan haluaisi tuollaisia ystäviä kuin sinulla on.

 

[Ultramariini]

:hug:

Minä ainakin luin tämän.
Ihmiset ovat usein ajattelemattomia ja kiireisiä, eivätkä osaa pysähtyä kuuntelemaan.
Ja kaikki eivät osaa irrottautua itsestään siten, että edes jaksaisivat tai kykenisivät kuuntelemaan toista. Se tuntuu puhujasta kurjalta, mutta ehkä sitä ei aina kannattaisi ottaa itseensä. Jos ei tule kuulluksi, ei syy voi olla aina puhujassa.

Joskus, voi olla myös, että kuuntelija/kuulija ei osaa sanoa mitään, vaikka kuuntelisikin.

Älä pidä itseäsi näkymättömänä, siten, että alkaisit muuttua sellaiseksi itsellesikin.
Näy itsellesi ja arvosta itseäsi. Uskalla kuulua ja pitää vähän ääntäkin itseätäsi.
Karista sellainen, ei ketään kuitenkaan kiinnosta asenne. :hug:

 

[Paha mieli]

Kiitos teille.
Olen yrittänyt hankkia uusia ystäviäkin, mutta aina mulle tuntuu käyvän näin.
En tiedä eikö sitten osaa sanoa mitään, sekin riittäisi jos sanoisi etten osaa sanoa tuohon mitään.. vaan kun vaietaan kokonaan ihan kuin en mitään olisi kertonutkaan. Se tuntuu pahalta. Mulle tulee sellainen olo, että ne ajattelee mun olevan jotenkin hullu tai yksinkertainen tai jotain muuta negatiivista eivätkä siksi sano yhtään mitään Tämä kyllä saattaa johtua siitä, että olen elänyt väkivaltaisessa suhteessa jossa tuota mitätöintiä oli ihan yllinkyllin.

 

["Hihhuli"]

Täällä palstalla nyt ei ainakaan saa huomiota, jos ei sitä huomiota herätä, ts. pitää olla provon kaltainen, ennen kuin herättää keskustelua/arvostelua.
Kiltillä ihmisellä on tapana ilmaista ongelmansakin vähän mitätöivään sävyyn, toinen ei ehkä edes tajua kuinka vaikea asia on kertojalle oikeasti. Itsekin olen juuri tällainen helposti sivuutettava henkilö, joka ei ongelmistaan liiemmin huutele. Olen kai jo tähän näkymättömyyteen niin tottunut, että se ei enää edes liiemmin häiritse. Itsensä kanssa pärjääminen on voimavaroista tärkein loppupeleissä.

 

[Ultramariini]

Kiitos teille.
Olen yrittänyt hankkia uusia ystäviäkin, mutta aina mulle tuntuu käyvän näin.
En tiedä eikö sitten osaa sanoa mitään, sekin riittäisi jos sanoisi etten osaa sanoa tuohon mitään.. vaan kun vaietaan kokonaan ihan kuin en mitään olisi kertonutkaan. Se tuntuu pahalta. Mulle tulee sellainen olo, että ne ajattelee mun olevan jotenkin hullu tai yksinkertainen tai jotain muuta negatiivista eivätkä siksi sano yhtään mitään Tämä kyllä saattaa johtua siitä, että olen elänyt väkivaltaisessa suhteessa jossa tuota mitätöintiä oli ihan yllinkyllin.

:hug:

tälläiseltä palstaltakin voi löytää ystäviä. Minäkin olen löytänyt. Siitä, ettei omiin kirjoituksiin palstalla vastata, ei kannata masentua.. niin käy varmaan useimmille. Mutta jos siitä huolimatta kirjoittelee ja osallistuu keskusteluun, tulee välillä luetuksikin. Ja on täällä varmaan etsin ystävää osiokin, sekä kirjoitellaan ja meilaillaan osio. ( ainakin ennen oli ) Itse olen löytänyt ystäviä ihan tämän mitäs nyt osion kautta. Rohkaistaunut joskus lähettämään joillekin nikeille y-viestejä / tai saanut sellaisia ja sitä kautta on sitten alkanut tutustuminen.

 

["vieras"]

Ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, etteiväti asiat kiinnosta, paitsi negatiiviset juorut. Minä minä joka paikassa. Olen itse tuntenut ihan samanlailla. Olen saattanut ottaa puheeksi vaikkapa jotain edellisen päivän lehdessä ollutta, johon kukaan ei ole reakoinut milläänlailla. Niinpä en ole heidän seurassaan kuin satunnaisesti. Kiinnostus minua kohtaan herää vain silloin kun tarvitsevat jotain apua. Näin olen kokenut.

 

[Heinekeeni]

Oletko itse aidosti kiinnostunut muiden asioista? Jos sinulla on ystäviä jotka saavat sinulta välittämistä mutta eivät osaa sitä takaisin antaa, niin heille voi kenties antaa palautetta asiasta? Tai sitten yrittää etsiä se yksi jonka kanssa alkaa kasvattamaan läheisempää ystävyyttä ihan tarkoituksella.

Ei niitä läheisiä ystäviä tarvitse kovin montaa olla, itselläni on yksi todellinen sydänystävä ja pari muuta joiden kanssa tulee puhuttua henkilökohtaisista asioista. Kaikille ei kannata lähteä avautumaan.

Täältä palstalta on turha anonyymina lähetä etsimään syvempää välittämistä. Monet palstailijat auttavat mieluusti ongelmissa, mutta henkilökohtaisella kontaktilla voit saada todellista välittämistä. Toki se henkilökohtainen kontakti voi tapahtua palstan välityksellä.

 

["hilma"]

mulla ei ole edes ystäviä.. jos kirjoitan palstalle saan enimmäkseen haukkuja. Kotona olen ilmaa miehelleni. Se ei koskaan sano mitään mihinkään. joskus mietin kuunteleeko se edes mun puhetta.

 

[Neuvoni]

[QUOTE="hilma";28064562]mulla ei ole edes ystäviä.. jos kirjoitan palstalle saan enimmäkseen haukkuja. Kotona olen ilmaa miehelleni. Se ei koskaan sano mitään mihinkään. joskus mietin kuunteleeko se edes mun puhetta.[/QUOTE]

Miksi ihmeessä olet tuollaisen miehen kanssa? Yksi exäni oli samanlainen, saatoin joskus kokeilla jopa jättää lauseen ihan kesken todistaakseni ettei hän kuuntele - eikä kuunnellut, sillä hän ei huomannut että lause jäi kesken. Kerran parin tunnin automatkalla myös laskin, että tein 5 keskustelun aloitusta (ts. sanoin jotain, johon kuka tahansa normaali-ihminen reagoisi jollain lailla) ja hän ei virkkonut sanaakaan. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tehdä hänen statuksestaan EX paaaaljon aiemmin.

Neuvoni siis: jos sinusta tuntuu että sinua ei kuunnella, olet väärässä seurassa. Vaihda seuraa.

 

[A*]

Jos sanon jotain,kukaan ei juurikaan kommentoi,ei vaikka olisi samasta aiheesta ollut puhetta. Jos fb:ssä jotain kirjotan,useimmiten kukaan ei edes kommentoi. Ja tekstiviesteihinkään ei aina saa mitään vastausta. Eipä tee mieli sitten enää kellekään mitään puhua, kertoa mitään.

 

[Millenia]

FB-kommentointi nyt on mitä on. Minua pidetään aika itsevarmana ja ulospäinsuuntautuneena ihmisenä (varmasti enemmän kuin olenkaan), eikä minunkaan postauksiini Facebookissa vastata juuri mitään. Ne on ne tietyt "feissarissa eläjät", jotka siellä turisee keskenään.

Tuosta toiselle sanomisesta täytyy tosiaan sen verran huomioida, että ehdottomasti ihmisten pitäisi opetella sanomaan edes se: "en tiedä mitä sanoa/en osaa sanoa tuohon mitään". Se on ihan oikeasti hyvä tapa ilmaista, että olet kuunnellut ja pohtinut toisen sanomaa asiaa, vaikka et heti siihen mitään elämänviisautta osaa jakaakaan. Itselläni on yksi asperger-nettikaveri, joka usein hämmentyy jos avaudun kovin henkilökohtaisista jutuista, mutta hän aina kuitenkin vastaa vähintään "I don't know what to say". Se on vaan perhana normaalia kohteliaisuutta, että huomioidaan toisen purkaukset eikä teeskennellä heti vaikeassa paikassa, että mitään ei sanottukaan. Tämä kannattaa sanoa suoraan niille kavereille, joilta vastakaikua kaipaa.