Hei oikeasti: sorge nyt vaan kaikille mutta menis ihmiset itseensä joskus.
Mun yksi kaveri kuuli tänään ett muutetaan toiselle paikkakunnalle: se jäi ensin tuijottamaan suu auki, siis muuten hyvin hillitty ja aina sivistyneesti käyttäytyvä ihminen oli näin
varmaan minuutin ihan hiljaa, ja sitt sai suustaan ulos sanat: "Mutt eihän me nähdä sitt enää koskaan."
Voi h*lvetti sanon mä: se asuu meistä kilsan päässä, eikä me olla nähty puoleen vuoteen kuin kerran pulkkamäessä. Kun se ei ikinä kerkiä tms. Niin miten meidän paikkakunnan vaihto muuttaa tätä tilannetta? Tai miten sitä muuttaisi se jos jäätäisiin: sittenkö se alkaisi käymään meillä kylässä?? |O
Ja anoppi tokas samalla tavalla, ihminen joka ei pääse meille kylään nytkään, vaikka kaupungin sisäinen bussiliikenne kulkisi ovelta ovelle. Niin ei voi tulla: ellei mun mies hae tai vie tai ainakin käytä sitten kaupassa vastapalveluksena siitä, että tulisi katsomaan joskus lapsen lastaan.
Ja mun eno oli kysynyt että aionko mä nyt vihdoinkin mennä töihin vai senkös takia me muutetaan halvempaan kuntaan että mä voin yhä olla tekemättä mitään (!!! kiitos arvostuksesta) ja yksi toinen sukulainen oli soittanut mun äidille ja ollut sitä mieltä että ei meilläkään kaikki ole päässä tallessa jos aiotaan pienten lasten kanssa muuttaa taloon jossa on neljä tulisijaa "... pieniä lapsia..... vahtia jatkuvasti.... polttaa itsensä......ajatelleet loppuun asti??" (äiti sanoi ettei ole ihan varma jäikö sanat välistä vain kuulematta vai oliko niitä siellä edes, kun puhetta tuli sellaseen tahtiin ettei perässä pysynyt). Ja että hirsitalo: se lahoaa ajanmyötä (eli varmaan huomennako ollaan jo heti kodittomia??), onko siinä mitään järkeä?
Voi saasta, hoitaisivat omaa elämäänsä... :snotty:
En puhu enää kellekään mitään.
Paitsi teille. :xmas:
Mun yksi kaveri kuuli tänään ett muutetaan toiselle paikkakunnalle: se jäi ensin tuijottamaan suu auki, siis muuten hyvin hillitty ja aina sivistyneesti käyttäytyvä ihminen oli näin
varmaan minuutin ihan hiljaa, ja sitt sai suustaan ulos sanat: "Mutt eihän me nähdä sitt enää koskaan."Voi h*lvetti sanon mä: se asuu meistä kilsan päässä, eikä me olla nähty puoleen vuoteen kuin kerran pulkkamäessä. Kun se ei ikinä kerkiä tms. Niin miten meidän paikkakunnan vaihto muuttaa tätä tilannetta? Tai miten sitä muuttaisi se jos jäätäisiin: sittenkö se alkaisi käymään meillä kylässä?? |O
Ja anoppi tokas samalla tavalla, ihminen joka ei pääse meille kylään nytkään, vaikka kaupungin sisäinen bussiliikenne kulkisi ovelta ovelle. Niin ei voi tulla: ellei mun mies hae tai vie tai ainakin käytä sitten kaupassa vastapalveluksena siitä, että tulisi katsomaan joskus lapsen lastaan.
Ja mun eno oli kysynyt että aionko mä nyt vihdoinkin mennä töihin vai senkös takia me muutetaan halvempaan kuntaan että mä voin yhä olla tekemättä mitään (!!! kiitos arvostuksesta) ja yksi toinen sukulainen oli soittanut mun äidille ja ollut sitä mieltä että ei meilläkään kaikki ole päässä tallessa jos aiotaan pienten lasten kanssa muuttaa taloon jossa on neljä tulisijaa "... pieniä lapsia..... vahtia jatkuvasti.... polttaa itsensä......ajatelleet loppuun asti??" (äiti sanoi ettei ole ihan varma jäikö sanat välistä vain kuulematta vai oliko niitä siellä edes, kun puhetta tuli sellaseen tahtiin ettei perässä pysynyt). Ja että hirsitalo: se lahoaa ajanmyötä (eli varmaan huomennako ollaan jo heti kodittomia??), onko siinä mitään järkeä?
Voi saasta, hoitaisivat omaa elämäänsä... :snotty:
En puhu enää kellekään mitään.
Paitsi teille. :xmas:
juu tuohan on ihan kuin muutatte toiselle puolen maapalloa!
