Mua ahdistaa kaikki tutut ja ystävät :( Siis pidän heistä, mutta kun nyt mulla on 2 päivää lomaa, niin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
kaikki soittelee koko ajan ja tahtoo nähdä nyt kun mulla on pidempi viikonloppu. Ehdottelevat koko ajan kaikkea "Tullaan käymään tänään teillä", "Tuutteko tänään meidän kanssa retkelle?", "Voitteko tulla käymään tänään?", "Ollaan tulossa piipahtamaan".

Siis se, kun meilläkin noita ystäviä ja tuttavia on paljon ja joka puolelta pommitetaan, niin tuntuu ettei tässä mitään lomaa olekaan.

Sitten toisaalta on huono omatunto, kun en ole tarpeeksi nähnyt ystäviä, niin lupaudun sitten vähän kaikkeen, kun onhan se toisaalta kivaakin.

"Loma" vaan menee nyt siinä, että mennään tukka putkella paikasta toiseen, hösätään ja järjestellään koko ajan vieraita varten.
 
Sanot vaan kaikille järjestäin, että "voi kun meillä on jo muuta menoa sovittuna". Etkä loppujen lopuksi sovi kenenkään kanssa mitään, vaan vietätte aikaa kotosalla :).
 
Mulla vähän samanlaista ongelmaa, tykkään kyllä kovasti ystävistäni eikä heitä edes ole mitenkään ihan älyttömästi, mutta en vaan jaksaisi olla kokoajan näkemässä jotain ja juoksemassa paikasta toiseen...
Yleensä näitä kutsuja tulee oikein suma juuri silloin kun miehellä olis pitkästä aikaa vapaapäivä ja voitais vaan viettää aikaa perheen kesken. Koen huonoa omatuntoa kun en jaksais nähdä kavereitani, tuntuu et olis joku´velvollisuus suostua näkemään jos ei ole mitään sen kummempaa tekemmistä-
 
Ihan sama juttu, siis pidemmällä lomalla on kiva tavata kavereita yms, mutta jos on väsynyt ja stressaantunut, niin muutaman päivän loma menisi ihan parhaiten vaan kotosalla lepäillen. Paras, ettei paljasta kellekään olevansa lomalla.
 
Mä olen huomannut, että on paras häipyä maasta aina välillä ulkomaille lomalle :) Sitten ei kaverit ahdistele :D

Siis ymmärrän täysin pointin. Kaverit on ihania, mutta joskus kaipaa ihan vaan oleilua oman perheen kanssa ja lepoa :)

Mä näen kyllä kavereita sillain, että arkena ehkä kerran viikossa näen jotakuta kaveriani (joskus pari-kolmekin kertaa viikossa) ja lomalla sitten noin kerran päivässä (joskus pari päivää oman perheen kanssa ja sitten saatetaan joku päivä nähdä kolmeakin eri kaveria). Eli olen mielestäni sosiaalisesti melko aktiivinen 30v+ ikäiseksi työssäkäyväksi parin lapsen äidiksi.

Joskus kavereiden seuraa kaipaisi enemmänkin ja kavereille ei sovikaan nähdä. Joskus taas kaipaisi sitä lepoa enemmän ja kaverit tahtoisi tapailla. Näin se menee.

Mä olen kyllä ihan suoraan sanonut, jos en jaksa nähdä. Sanon, että nyt ollaan koko viikko rampattu joka puolella kyläilemässä ja meillä on käynyt väkeä + lasten harrastusmenot lisäksi, niin nyt väsyttää niin, että tahdotaan tänään olla ihan vaan kotona oman perheen kanssa. Yms. Kyllä ne oikeat kaverit ymmärtää. Vielä kun loppuun keventää, että ois kyllä oikeasti TOSI kiva nähdä, yritetään järkätä joku kerta kun ei ole ihan näin naatti olo!
 
Mua ahdistais jos olis niin paljo kavereita että pitäis olla koko ajan näkemäs. Toisaalta tää yksinäisyyskin on raskasta, joskus olis kiva olla seuraa (muttei mitään iltamenoja, haluan sänkyyn aikaisin). Mutten jaksaisi olla usein seurallinen.
 

Yhteistyössä