Mua ahdistaa ajatus, mitä meiän pojalle tapahtuu, jos me

[suru]

kummatkin kuollaan. Sekä mulla että miehellä on perussairaus, joka voi lyhentää elämäämme tai sitten voi tapahtua jokin onnettomuus. Miehen äiti on jo vanha ja asuu ulkomailla, eikä miehellä ole sisarruksia. Mulla on veli, joka on pojan kummi, mutta tuskin ne olisivat halukkaita ottamaan poikaa, kun ovat omat lapset saaneet jo teineiksi ja ovat muutenkin urakeskeisiä. Mun vanhemmat ovat suhtkoht kunnossa vielä, mutta ikää alkaa olemaan 70.... oikein itkettää ajatus... meneekö johonkin sijaiskotiin, lasten kotiin..... halataanko sitä ikinä jne

 

[--------]

no onko ennuste nyt ihan oikeasti sellainen, että perussairautenne takia kuolema olisi lähellä?
Voihan sitä kuolla vaikka auto-onnettomuudessa, ei sellaista kannata murehtia, ellei oikeasti ole ajankohtaista.

 

[Vilinäiti]

Jos mä kuolen niin poika menis isälleen.
Jos isäkin kuolis niin toivoisin mun isoveljen/pojan kummi ja hänen vaimonsa ottavan pojan.
Jos kuolisin tässä suht nuorena niin haluaisin pojan mun vanhemmille.
Jos oisin naimisissa mun uuden miehen kanssa ja meil ois yhteisiä lapsia niin toivoisin hänen pitävän pojan luonaan.
Taloudellisesti pojan asema on turvattu, mulla henkivakuutus joka ihan varmasti kattais pojan kulut.

Voi sentään, itkuks meni. Tätä asiaa oo joutunu ajattelemaan reilu vuosi sitten. Tuolloin kysyinkin jo vanhemmiltani, että ottavatko pojan/ovatko pojan isän apuna jos......

 

[joo]

älä nyt hyvä ihminen tollasia murehdi... vaikka sulla onkin perussairaus niin ei se tarkota sitä et oikeesti kuolisit ihan jumalattoman nuorena... ja jotain onnettomuutta ei nyt kannata alkaa etukäteen pohtimaan... melko epätodennäköistä... ja voithan sä kysyä veljeltäs et jos teille sattuu jotain niin huolehtiihan ne sun muksustas... sitävartenhan ne kummit on...

 

[no]

kyllä joku sukulaisista pojan kuiteskin ottais

 

[-]

Eikös sylikummi tai joku muu kummi voi pojan ottaa, jos jotain kävisi?

 

[ap]

Sylikummi on mun veli ja sen vaimo. Tuskin ottaisivat, kuten sanoin, hyvin urakeskeisiä lääkäreitä kumpikin ja omat lapset aikuisuuden kynnyksellä. Yks kummi taas työskentelee englannissa on sinkku, ei ole edes pahemmin käynyt meillä enää.

 

[hei]

älä nyt hyvä ihminen tollasia murehdi... vaikka sulla onkin perussairaus niin ei se tarkota sitä et oikeesti kuolisit ihan jumalattoman nuorena... ja jotain onnettomuutta ei nyt kannata alkaa etukäteen pohtimaan... melko epätodennäköistä... ja voithan sä kysyä veljeltäs et jos teille sattuu jotain niin huolehtiihan ne sun muksustas... sitävartenhan ne kummit on...

Onhan tälläsiä ihan hyvä ajatella etukäteen, että on joku ajatus siitä, miten tehtäis. Ihan ok puhua asiasta niitten sukulaisten kanssa, kenen tahtois ottavan lapsen perheeseensä.

 

[vieras]

mut jos ei ole sukulaisia....