Turha aloitus
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja jokaisella on oikeus tykätä mistä haluaa.
Mun mielestä osoittaa kuitenkin lähinnä putkiaivoimaisuutta, jos elää sellaisessa maailmassa, jossa kaikki mistä itse pitää on vain ja ainostaan tyylikästä ja hyvää.
Mä en itse esim. henk.koht pidä tatuoinneista yhtää, enkä haluaisi itselleni. Joillekkin ihmisille ne sopii ja joillakin on sellainen olemus ja tyyli, että tatskat näyttävät hyvältä.
En pidä modernista sisustuksesta, mutta tiedän monta todella hyvällä maulla ja tyylikkäästi sisustettua supermodernia kotia. En vain itselleni haluaisi sellaista.
No pointti ymmärretty varmaankin..
Mun kaveri rakastaa maalaisromanttista sisustustyyliä. Hänen mielestään se on ainut oikea, sisustuksellinen ja tyylikäs tapa sisustaa. Hän mollaa kaikkien sisustukset, jotka eivät ole maalaisromanttisia. Jos joku kysyy häneltä jonkun kodista esim. "no minkälainen koti sillä sirpalla ja jormalla oli" niin hän vastaa todella haukkuvasti ja ala-arvoisesti "aika tyylitön, ei sirpalla oikeen oo makua" jos heidän kotinsa ei ollut maalaisromanttinen. Vaikka se kämppä olis muuten ollut kuin sisustuslehdestä.
Hänen pukeutumistyylinsä on: Converset/saappaat, pillifarkut, neule ja musta longchampin laukku. Jos jollakin on jotakin persoonallisempaa, vaikkapa pinkki hame niin se on heti tyylittömyyden huippu.
Kaikella tavalla korostaa itseään koko ajan. "Siis mitähän mun työkaverit ajattelee, kun mulla on longchampin laukku. Luuleekohan ne mua miljonääriksi".
Lisäksi ylistää itseään koko ajan miten hyvä on työssään ja miten sen työ on sitä ja tätä. Kuitenkaan ei osaa yhtään vielä hommaansa. Mä tavallaan olen työni puolesta tekemisissä myös hänen kanssaa, eikä työasioita osaa hoitaa yhtäkään yksin. Aina pitää kysyy apua työkaverilta ja pomolta. Työ saattaa seistä vaikka 2viikkoa tekemättömänä, koska ei osaa itse hoitaa asiaa ja pomo on lomalla.
On kyllä monella muulla tapaa ihana kaveri! ÄRsyttää vaan tuo hänen tapa ja se, että mollaa meidän muita kaveripiiriin kuuluvia huonoiksi sisustajiksi jne.
Mun mielestä osoittaa kuitenkin lähinnä putkiaivoimaisuutta, jos elää sellaisessa maailmassa, jossa kaikki mistä itse pitää on vain ja ainostaan tyylikästä ja hyvää.
Mä en itse esim. henk.koht pidä tatuoinneista yhtää, enkä haluaisi itselleni. Joillekkin ihmisille ne sopii ja joillakin on sellainen olemus ja tyyli, että tatskat näyttävät hyvältä.
En pidä modernista sisustuksesta, mutta tiedän monta todella hyvällä maulla ja tyylikkäästi sisustettua supermodernia kotia. En vain itselleni haluaisi sellaista.
No pointti ymmärretty varmaankin..
Mun kaveri rakastaa maalaisromanttista sisustustyyliä. Hänen mielestään se on ainut oikea, sisustuksellinen ja tyylikäs tapa sisustaa. Hän mollaa kaikkien sisustukset, jotka eivät ole maalaisromanttisia. Jos joku kysyy häneltä jonkun kodista esim. "no minkälainen koti sillä sirpalla ja jormalla oli" niin hän vastaa todella haukkuvasti ja ala-arvoisesti "aika tyylitön, ei sirpalla oikeen oo makua" jos heidän kotinsa ei ollut maalaisromanttinen. Vaikka se kämppä olis muuten ollut kuin sisustuslehdestä.
Hänen pukeutumistyylinsä on: Converset/saappaat, pillifarkut, neule ja musta longchampin laukku. Jos jollakin on jotakin persoonallisempaa, vaikkapa pinkki hame niin se on heti tyylittömyyden huippu.
Kaikella tavalla korostaa itseään koko ajan. "Siis mitähän mun työkaverit ajattelee, kun mulla on longchampin laukku. Luuleekohan ne mua miljonääriksi".
Lisäksi ylistää itseään koko ajan miten hyvä on työssään ja miten sen työ on sitä ja tätä. Kuitenkaan ei osaa yhtään vielä hommaansa. Mä tavallaan olen työni puolesta tekemisissä myös hänen kanssaa, eikä työasioita osaa hoitaa yhtäkään yksin. Aina pitää kysyy apua työkaverilta ja pomolta. Työ saattaa seistä vaikka 2viikkoa tekemättömänä, koska ei osaa itse hoitaa asiaa ja pomo on lomalla.
On kyllä monella muulla tapaa ihana kaveri! ÄRsyttää vaan tuo hänen tapa ja se, että mollaa meidän muita kaveripiiriin kuuluvia huonoiksi sisustajiksi jne.
