Montako vuotta olisit jaksanut olla tulottomana?

Sillä tavalla että mies olisi sinut elättänyt.

 

Neljäs vuosi menossa. En jaksakaan olla, mutta asiat ei aina mene kuin haluaisi.

 

Ei tultais toimeen pelkällä miehen palkalla, joten menen töihin kun äitiysloma päättyy.Jos saan parempipalkkaisen työn niin mies jää mahdollisesti kotiin muutamaksi kuukaudeksi.

 

Olin aikoinaan 3 kk työttömänä ja sit alko päässä viirata. Eli veikkaisin tällä perstuntumalla ttä puoli vuottakin ois liikaa.

 

[QUOTE="Lilia";27477127]Neljäs vuosi menossa. En jaksakaan olla, mutta asiat ei aina mene kuin haluaisi.[/QUOTE]

"Hienoa" että on muitakin.

 

[QUOTE="Lilia";27477127]Neljäs vuosi menossa. En jaksakaan olla, mutta asiat ei aina mene kuin haluaisi.[/QUOTE]

Tsemppiä! :hug: Meillä meni ainoa lapsi nyt kouluun. Vakityötä mulla ei vieläkään ole. Hakenut olen siitä asti kun kotihoidontuki päättyi. Sijaisuuksia olen tehnyt, muttei niitäkään kovin paljon ole. Käytännössä olen siis miehen elättinä.

 

olin kolme vuotta, mutta mies ei elättänyt minua silloinkaan.

 

En yhtään kuukautta, jos vain on mahdollista vaikuttaa asioihin. Mutta tuo ei tarkoita sitä, ettenkö olisi hyvällä omalla tunnolla ollut kaikkina kotiäitivuosinani. Oli kuitenkin äitiysrahat ja sitten kotihoidontuet. Sen jälkeen osa-aikaisista töistä tuloja enemmän tai vähemmän.

 

Täysin tulottomana en ole ollut, mutta miehen "elätettävänä" n. 1,5v. Mutta eipä miehellä ollut vaihtoehtoja kun halusi toteuttaa itseään. Mutta siinä kyllä meni raja, en viitsisi enää.

 

En yhtään.

 

En yhtään.

 

Pari kuukautta oon ollu toimettomana (työsuhde oli, mutta ei työtunteja tarjolla), ja se oli jo ihan liikaa mun päälle. Jos se musta on kiinni, niin en ole kenenkään elätettävänä päivääkään, vaan pyrin tienaamaan itse elannon (jotka kuluu siihen yhteiseen elämiseen).

 

En yhtään. 3 kk työttömänä ulkomailla oli riittävästi.

 

Yhdessä vaiheessa olin täysin ilman mitään tuloja, en muista kauan sitä kesti, puoli vuotta...? Sitä ennenkin mulla oli hyvin pienet tulot, joten ei ollut säästöjä, ja kyllähän se aika tuntui (liian) pitkältä. Miehen elätettävänä olen nytkin siinä mielessä, ettei mun tuloilla makseta puolta meidän perheen asumis- ja elämiskuluista kun hoidan lapsia kotona.

 

En yhtään. Enkä edes pidä ajatuksesta, että olisin ihmissuhteissani - siis sen jälkeen, kun muutin lapsuudenkodistani pois - taloudellisesti riippuvainen toisesta. Mulla on vähän sellainen "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" -ajattelutapa, joten haluan, että mulla on mahdollisuus päättää itse, mitä lauluja laulan.

 

Jaa, 13. vuosi menossa. No toki minullakin tuloja on, mutta ne on miehen tuloihin verrattuna taskurahoja.

 

3 viikkoa on ollut pisin aika.. sitten sain onneks töitä uudestaan ja tuo 3 viikkoakin tuntui liian pitkältä ajalta.. :/ ei oo mulle sopivaa vaan olla kotona toimeettomana.. nyt taas on kääntynyt niin, että minä "elätän" tavallaan perheemme, 5.vuosi kohta lähtee :/ mies ei saa töitä eikä pääse kouluun.. todella harmillista...