V
vierailija
Vieras
Lapsettomana ollessa miehellä ja naisella on tyypillisesti melko maalaisjärkinen ja tasa-arvoinen suhtautuminen kotitöiden tekoon. Lapsia saatuaan tämä kuitenkin naisen osalta muuttuu, kun hänessä herää pesänrakennusvietti. Yhtäkkiä naisen päässä ei pyöri paljon juuri muu kuin kotityöt, nainen kohdistaa kodin tilaan valtavia odotuksia ja vaatimuksia sekä ennen kaikkea hän haluaa itse vastata ja määrätä kotiin liittyvistä asioista sen sijaan, että asiat päätettäisiin yhdessä miehen kanssa. Tyypillisesti tämä johtaa myös tyytymättömyyden kokemuksiin miehen toiminnan suhteen, kun mies ei ole vastaavan kodinhoitovimman vallassa kuin nainen ja käyttäytyy naisen näkökulmasta laiskasti ja vastuuttomasti.
Aiemmin parisuhde harvoin pääsi kriisiytymään kodinhoitoa koskevien ristiriitojen takia, kun mies perheen pään asemastaan kykeni rajoittamaan hormoniensa heiteltävissä olevan naisen tekemisiä. Nykyään sen sijaan nainen herkästi ajautuu nalkutuskierteeseen ja saattaa jopa ääritapauksessa rikkoa perheen kokiessaan miehen laiminlyövän jälkikasvunsa oletettuihin tarpeisiin vastaamisen.
Aiemmin parisuhde harvoin pääsi kriisiytymään kodinhoitoa koskevien ristiriitojen takia, kun mies perheen pään asemastaan kykeni rajoittamaan hormoniensa heiteltävissä olevan naisen tekemisiä. Nykyään sen sijaan nainen herkästi ajautuu nalkutuskierteeseen ja saattaa jopa ääritapauksessa rikkoa perheen kokiessaan miehen laiminlyövän jälkikasvunsa oletettuihin tarpeisiin vastaamisen.
Aivan sama asia tapahtuu myös kotiin jäävälle isälle. Siksi, että on hermostuttavaa, ettei se oma työtila ole koskaan täysin siisti, ja että sitä kotityötä on niin älyttömästi. Esimerkiksi pulautteleva vauva + sotkeva taapero+ karvallinen lemmikki tai kaksi saa jo tunnissa aikaan sellaisen sotkun, että sitä saa toisen tunnin siivota. Muistan kuinka pikkulapsiaikana meillä oli joka puolella sellaista omituista mähmää. Koira huolehti seinäpintojen likaisuudesta ravistelemalla niille rapaa ja kuolariekaleita, lapset huolehtivat sitten muitten pintojen voitelun kuolalla, ruualla ja puklulla ja koristelivat kaaoksen räjäyttämällä leluja lattiasta kattoon. Siivoaminen oli oma operaationsa, kun pienet ihmiset liukastelivat märillä lattoilla, tavoittelivat silmät kiiluen pesuainepulloa ja ylipäänsä roikkuivat lahkeissa niin ettei yhtään kunnon askelta saanut otettua. Vieläkin tavoitan helposti sen hermopinteen, kun kaiken on saanut siistiksi, ja koira tepastelee keskelle olkkarin mattoa ja yrjöää siihen mahansa sisällön koska matolle on niin näppärä oksentaa kun ei tassut lipsu. Yritä siinä sitten.