Moni ihmettelee miten jotkut ovat niin lihavia, että voi olla vaikka yli 30 kg ylipainoa. Kerron miten.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ylipainoonen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen yksi niistä, joka on altis lihomaan. Nyt yli 30-vuotiaana olen oppinut elämään siten, että pysyn joten kuten ruodussa. Nyt alan vasta hyväksyä, että en voi todellakaan syödä mitä haluan, kaikki herkut on unohdettava, ruokavalion on oltava tosi tiukka ja liikuntaa paljon viikottain, vähintään kolmesti. Enkä ole ikinä ollut sellainen, että vedänpä tässä sipsipussin ja suklaalevyn, en! Olen syönyt normaalia ruokaa, samalla tavalla kuin muut (esim. töissä lounaalla tämä oli helppo verrata), mutta se ei mulle riitä.

Nyt olen ehkä hoikimmillani aikuisiässä, ja vieläkin olisi pudotettavaa. Mutta koska se olisi jo niin äärimmäisen fitness-dieetin takana, niin en ole vain jaksanut ryhtyä siihen. Mahdun nyt kokoon 38 ja jos siitä alaspäin jotenkin päästään sattumalta, niin hienoa. Mutta uskon täysin, että lihavuuteen taipuvaisuus on geneettistä, ja aineenvaihdunnalla on merkitystä. En esim. hikoile juuri lainkaan, mutta mieheni hikoilee niin että vesi valuu naamasta.
 
[QUOTE="vieras";23939602]Tutkijat ovat kyllä löytäneet lihavuusgeenejä. Siinä olet ihan oikeassa, että siihen ylipainoon pitää herätä ajoissa.[/QUOTE]
Niin. Luonnostaan hyvän matematiikassa tarvitsee tehdä vähemmän töitä oppiakseen matematiikkaa kuin tavallisen. Luonnostaan laihan tarvitsee tehdä vähemmän töitä pysyäkseen laihana kuin tavallisen.

Vaan kumpikaan ei ole mikään syy, mikä varsinaisesti oikeuttaisi polkemaan jalkaa ja huutamaan "no en mä sit opettele matikkaa" tai "en mä sit harrasta liikuntaa". Lihava on edelleen lihava omien valintojensa kautta, perintötekijä ei pakota ketään lihavaksi. Tiedän, se olisi ihana syntipukki, syyttää tutkijoiden löytämää geeniä joka, altistaa lihavuudelle herkemmin. Mutta se nyt on itsepetosta.
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä
Niin, ja se piti vielä sanoa, että kyllähän se helposti lihovaa harmittaa, ettei voi syödä kaikkea mitä haluaa, jos vaikka kaveri voi. Kyllä kai sitä saa joskus surra? Eniten ehkä harmittaa se, mikä tässäkin keskustelussa on tullut ilmi, että monet luulevat lihavien syövän ihan sikailemalla.. Kun se todellakaan aina niin ole. Että "jätä se viineri pois päiväkahvilta ja sipsipussi syömättä iltasella, niin johan paino putoaa!". No kun en syö tuollaista! Vähempikin riittää kilojen kertymiseen.

En puolustele lihavuutta, mutta totean vain, että joillekin kilot tulevat helposti ja lähtevät vaikeasti, ja sen hyväksyminen on vaikeaa - näköjään myös lihavia arvosteleville.
 
[QUOTE="Pläski";23940496]Olen yksi niistä, joka on altis lihomaan. Nyt yli 30-vuotiaana olen oppinut elämään siten, että pysyn joten kuten ruodussa. Nyt alan vasta hyväksyä, että en voi todellakaan syödä mitä haluan, kaikki herkut on unohdettava, ruokavalion on oltava tosi tiukka ja liikuntaa paljon viikottain, vähintään kolmesti. Enkä ole ikinä ollut sellainen, että vedänpä tässä sipsipussin ja suklaalevyn, en! Olen syönyt normaalia ruokaa, samalla tavalla kuin muut (esim. töissä lounaalla tämä oli helppo verrata), mutta se ei mulle riitä.

Nyt olen ehkä hoikimmillani aikuisiässä, ja vieläkin olisi pudotettavaa. Mutta koska se olisi jo niin äärimmäisen fitness-dieetin takana, niin en ole vain jaksanut ryhtyä siihen. Mahdun nyt kokoon 38 ja jos siitä alaspäin jotenkin päästään sattumalta, niin hienoa. Mutta uskon täysin, että lihavuuteen taipuvaisuus on geneettistä, ja aineenvaihdunnalla on merkitystä. En esim. hikoile juuri lainkaan, mutta mieheni hikoilee niin että vesi valuu naamasta.[/QUOTE]

Niinpä. Minun mieheni on taas sellainen, että saa syödä mitä vain ja ei lihoa. On sellainen "läpipasko" :) Sekin selittyy osin geeniperimällä.
 
[QUOTE="vieras";23940662]Niinpä. Minun mieheni on taas sellainen, että saa syödä mitä vain ja ei lihoa. On sellainen "läpipasko" :) Sekin selittyy osin geeniperimällä.[/QUOTE]
Tämäkin kuulostaa vähän liioittelulta. Onko miehesi syömisiä koskaan kirjattu ylös ja katsottu todellista saatua kalorimäärää ja verrattu sitä peruskulutukseen ja siihen mitä kenties liikkumalla kuluttaa.
Vaikka et näin kirjoittanutkaan, niin yleinen väite saa syödä mitä vain ja kuinka paljon vain ei myöskään pidä paikkansa. Tai pitää, mutta yleensä ilmiön takana on jokin sairaus.
 
Mä oon koko aikuisikäni ollut hoikahko/normaalipainoinen raskauksia lukuunottamatta. Joudun tekemään työtä kroppani eteen eli liikun lähes joka päivä ja katson mitä syön. Ikääkin on jo yli kolmenkympin. Monesti ehkä ihmiset näkee toisiaan syömässä jotain tavallista herkumpaa, esim. ulkona syödessä (harvoin) tai iltaa istuessa minäkin herkuttelen, jääkö siitä mielikuva että jatkuvasti söisi jotain herkkuja? Tavallisesti syön aika pienen annoksen ruokaa lounaalla ja päivällisellä, mieluiten kasviksia ja protskua, vähän (hyviä) hiilareita. Leipää max 3 palaa päivässä. Herkuttelen kerran viikossa ehkä n. 100-150 grammalla karkkia, jäätelöä syön nyt kesällä jopa lähes joka päivä, mutta talvella harvoin, sipsejä muutaman kerran vuodessa, roskaruokaa samoin...
verrattuna esim. ylipainoiseen ystävääni on syömisissä melkoinen ero. Ehkä toinen saa nautintoa ruuasta enemmän, toiselle esim. liikkuminen ja kevyt olo on tärkeämpää.
 
[QUOTE="vieras";23940729]Tämäkin kuulostaa vähän liioittelulta. Onko miehesi syömisiä koskaan kirjattu ylös ja katsottu todellista saatua kalorimäärää ja verrattu sitä peruskulutukseen ja siihen mitä kenties liikkumalla kuluttaa.
Vaikka et näin kirjoittanutkaan, niin yleinen väite saa syödä mitä vain ja kuinka paljon vain ei myöskään pidä paikkansa. Tai pitää, mutta yleensä ilmiön takana on jokin sairaus.[/QUOTE]

Taipumus pysyä helposti hoikkana on geneettinen ja siitäkin on löydetty geeni. Miehen koko suku hoikkia. Mies on täysin terve, olen ollut hänen kanssaan 18 v. joten tunnen hänen tapansa ja ruokavalionsa. Syö kuin hevonen, myös herkkuja, mutta ei liho :)
 
[QUOTE="vieras";23938946]Läheskään aina ei ole kyse siitä, että lihava on mässäillyt.[/QUOTE]


No mistä sitten on kyse? Kyllä ne kilot syömällä tulee ja sillä ne myös lähtee. Minäkin uskottelin itselleni parikymmentä vuotta että meillä on lihavuus suvun geeneissä, enhän syö juuri mitään. Ja minulla vaan oli huono aineenvaihdunta.

Kunnes lopetin hiilihydraattien syömisen. Kilot lähtivät aika helposti ja ilman nälkää. Ja sen jälkeen sain luvan lopettaa verenpainelääkityksenkin jota oli jatkunut jo yli kymmenen vuotta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nvjsdö;23940796:
No mistä sitten on kyse? Kyllä ne kilot syömällä tulee ja sillä ne myös lähtee. Minäkin uskottelin itselleni parikymmentä vuotta että meillä on lihavuus suvun geeneissä, enhän syö juuri mitään. Ja minulla vaan oli huono aineenvaihdunta.

Kunnes lopetin hiilihydraattien syömisen. Kilot lähtivät aika helposti ja ilman nälkää. Ja sen jälkeen sain luvan lopettaa verenpainelääkityksenkin jota oli jatkunut jo yli kymmenen vuotta.

Niin no mitä mässäilyllä tarkoitetaan? Minä käsitän jatkuvaa mäkkiruuan syömistä tms. Mutta ei tarvitse kuin lisätä 1 keksi viikossa ruokavalioonsa, niin jo iso kilomäärä tulee vuodessa. Siihen pitää havahtua ajoissa. Ja niinkuin ketjussa lukee, on ihmisiä, jotka syövät saman verran, samaa ruokaa, toinen lihoaa, toinen ei(siis tehty ihan tutkimus) Silloin pitää tämän geeninomistajan nipistää sitä omaa ruokavalioonsa vielä suppeammaksi. Tietysti se on kurjaa, kun jotkut saavat syödä enemmän ja itse joutuu kituuttaa enemmän.
 
[QUOTE="vieras";23940788]Taipumus pysyä helposti hoikkana on geneettinen ja siitäkin on löydetty geeni. Miehen koko suku hoikkia. Mies on täysin terve, olen ollut hänen kanssaan 18 v. joten tunnen hänen tapansa ja ruokavalionsa. Syö kuin hevonen, myös herkkuja, mutta ei liho :)[/QUOTE]

Tällaisen löysin, eli geenit vaikuttavat myös siihen, että on helppo pysyä hoikkana.

–?Lihomisalttiuden, samoin kuin hoikkana pysymisenkin taustalla on selvästi geneettisiä tekijöitä. Olemme jo pitkään tienneet, että jopa 60–80 prosenttia painosta selittyy perinnöllisillä syillä.Rissasen mukaan kenenkään ei pitäisikään vertailla omaa elopainoaan ja sen saavuttamiseksi vaadittuja ponnistuksia muihin. Kelvollisia vertailukohtia ovat korkeintaan omat lähisukulaiset – jos hekään.
 
Jokainen varmasti tietää kuinka helposti ja vähältä tuntuu kun tulee 2 kiloa vuodessa lisää. Jos joka vuosi tulee 2 kiloa lisää 18 vuoden aikana, esim. koko aikuisikäni se on yhteensä 36 kiloa ja täysin perusruualla, ei mättämisellä kun on lihavuusgeeni, eli ei halua elää pelkällä salaatilla ja omenalla vaan syödä ihan perusruokaa mitä muukin perhe.



Ei, vaan syöt läpi vuosien enemmän kuin kulutat, siksi paino nousee vuodesta toiseen. Olisi ollut helpompi muuttaa ruokailutottumuksiaan ja liikuntaa sen ensimmäisen kahden kilon jälkeen, kuin 30:nen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samaa mieltä;23938587:
Kahta kiloa vuodessa ei edes huomaa. Paitsi kun vaatteet ei enää mahdu.


Eli huomaa, vaatteet eivät enää mahdu. Silloin olisi lisättävä liikuntaa, kulutusta tai syötävä vähemmän, eikä ostaa isompia vaatteita aina vaan.
 
nykyihanteiden mukaan alipainoinen on hoikka ja normaalipainoinen lihava. niiden oikeasti ylipainoisten lisäksi.
joten minä, normaalipainoinen, pysyn näin lihavana mitä olen, syömällä sen verran kuin tarvitsen etten ole nälkäinen. jos olisin hoikempi, sen eteen joutuisi jatkuvasti ylläpitämään energiavajetta ja liikkumaan jatkuvasti. ja olemaan ilman kuukautisia, ihan ilman alipainoisuutta.
 

Yhteistyössä