mitta täynnä miestäni..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hermostunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hermostunut

Vieras
Olen lopen kyllästynyt mieheeni joka on sellanen hemmetin rähjääjä ja lapsellinen hemmoteltu. hän on ahentunut vuosi vuodelta. Pari kuukautta oli tosi ihana mies kun pelkäsi menettävänsä mut mutta nyt on taas kahta kauheempi. hän siis keksii riidan aiheita koko ajan. ja eläisi täysin yli varojemme jos en siitäkin asiasta sanoisi koko ajan. Hän jaksaa vinkua kun ei muka saa ikinä mitään ja miehellä on kaikki helvetin pelikoneetkin mitä maa päällä kantaa, ei se niillä pelaa mut ne vaan pitää olla. kun hän suuttuu,haukkuu ja puhuu törkeesti eikä ymmärrä miksi olen vielä illalla vihainen. Kiukuttelee siitä kun ei pääse koko ajan jonnekkin kylylään tms. Meillä on 2 alle 4 vuotista lasta ja olen raskaana. en ole 4 vuoteen kulkenut missään kun mies taas on. alkukesästä ennen raskautta olin 2 kertaa ulkona, toisella kertaa yhden yön pois kotoa ja toisella kaksi. mies sai hirveän mustasukkaisuus kohtauksen ja soitteli ja raivosi ja haukkui. Nyt en tiedä mitä teen. Mieleni tekisi erota,mutta en tiedä miten pärjään kahden pienen kanssa raskaana ja kohta vielä vauvankin kanssa.
 
alle kolmekymppisi,minä alle 25. ja ei ole provo. enkä tarvi tänne ketään tuomitsemaan vaan lähinnä kuulemaan jos on ees vähän samassa tilanteessa olevia,mitä he tekivät miten jaksoivat? selvisivät?
 
No, voi.... Jaksatko tällaista arkea vielä kahdenkymmenen vuoden päästä? Jos jaksat, niin ok jää suhteeseen. Jos et, taistele itsesi suhteestä irti ja rakenna itsellesi ja lapsillesi parempi tulevaisuus. Helppoa se ei tule olemaan. En ole itse ollut vastaavassa tilanteessa, joten en oikein osaa muutakaan neuvoa.
 
Ja niitä lapsia on vaan pitänyt koko ajan tehdä lisää moiselle?? Huoh, itse olet kuoppasi kaivanut kyllä! Mutta niinkuin joku sanoi, tällä hetkellä olet lasten lisäksi aikuisen miehen huoltaja, tuskinpa taakkasi siitä kasvaisi jos hänestä hankkiutuisit eroon.
 
Viime kädessä on kysymys siitä, että molempien vanhempien pitäisi sitoutua niihin lapsiin. Kun näin ei tapahdu, niin syntyy vaikka minkälaista epäbalanssia suhteeseen.

Itse olen yh-isä ja meidän tapauksessa se oli äiti, joka ei sitoutunut lapsiin. Kun ei sitoudu, niin lapsiperhearkea ei jaksa/kestä. Sitten mennään vieraisiin. Otin eron ja nyt elelen lasteni kanssa.

Mun tapaus on varmaan oikein tyypillinen, paitsi, että nyt se oli äiti, joka ei sitoutunut. Yltiöindividualistinen maailma panee ajattelemaan niin itsekkäästi, että ei enää kestetä, jos pitäisi vähänkin uhrata itseään lasten hyväksi.

Oman kokemukseni pohjalta nyt naisetkin ryhtyvät jo tasa-arvon nimissä samanlaisiksi kusipäiksi kuin miehetkin.
 

Yhteistyössä