Mites muilla menee omien ja miehensä vanhempien kanssa?

["Janina"]

Tuntuu, että kaikilla lähipiirissä on lastensa isovanhempien kanssa enemmän tai vähemmän ongelmia. Meillä kaikki oli tosi hyvin, mutta niinhän siinä sitten kävi, että kun lapset tuli (nyt 4v ja 2v pojat), niin meni vaikeeksi. Miehen vanhemmat asuu kaukana ja heidän kanssa ei ole ongelmia, mutta mun äiti ja mun mies... välit ovat todella tulehtuneet. Mun mies ei ole maailman helpoin ihminen, joskin ei kai kukaan sitä sietäis, että mun äiti sanoo koko ajan jotain negatiivista.

Ongelmat kärjistyy mökillä. Joka helkkarin kesä sama poru siitä, että jaetaan aikoja koska siellä on mun vanhemmat, mun sisko ja koska me. No me ollaan oltu siellä nyt yksi yö, Juhannusaatto (muilla oli muita suunnitelmia). Haluttais olla enemmänkin, mutta mun vanhemmat "varaa" tuota mökkiä. Eli he ovat siellä päivät, mutta ei öitä.

No heinäkuun osalta mökki on 2 viikkoa mun siskolle (hänelle tämmönen kyllä järjestyi)... No, tää nyt on tätä mökkinurinaa ja hiukan meni ohi aiheesta, mutta kertokaapas missä teillä salamoi akselilla isovanhemmat - te. Vai onko sitten mökötystä tai muuta hankaluutta. Ja kuka/ketkä ovat teidän mielestänne syyllisiä vai onko niitä.

Minun mielestä meidän tapauksessa pääsyyllinen on mun äiti: kuvittelee olevansa joku intuitiivinen superkasvattaja. Mitään asiaa ei voi perustella hänelle kun on kumminkin oikeessa. Mun mies taas on olevinaan rationaalinen. Nää kun kohtaa, niin voi voi... Eli on mun miehessäkin vikaa. Hän kyllä pystyy nielemään kaiken paskan, mutta on sitten mököttäjä ja sano mitään...

 

["niin"]

Isääni ei kontakteja 7 vuoteen. Äitiäni tapaan noin 10 kertaa vuodessa ja puhelut noin kerran viikossa.
Appi kuollut, anoppi elää 40-50-luvun taitetta omassa maailmassaan josta ei enää näihin aikoihin kurkota.

Yhteinen mökki olisi utopiaa, samoin matkat tai muut.

 

["Gigi"]

Kaikki välit tosi hyviä. TIedän, että olemme poikkeus. Meillä on vuoden ikäinen poika ja uusi jo tulossa

 

["Paula"]

Anoppiin ei mitään kontaktipintaa, aika jääräpäinen eukko

 

["ap"]

[QUOTE="niin";26588896]Isääni ei kontakteja 7 vuoteen. Äitiäni tapaan noin 10 kertaa vuodessa ja puhelut noin kerran viikossa.
Appi kuollut, anoppi elää 40-50-luvun taitetta omassa maailmassaan josta ei enää näihin aikoihin kurkota.

Yhteinen mökki olisi utopiaa, samoin matkat tai muut.[/QUOTE]

Miksei isään kontakteja?

 

["niin"]

[QUOTE="ap";26588907]Miksei isään kontakteja?[/QUOTE]

No jos on liian hankalaa kaikille miksi kiusata itseään? Meillä on kaksi lastakin, joita hän ei ole edes nähnyt.

Sinua kyllä ihmettelen. Jos on vuodesta toiseen hankalaa olla mökillä niin etkö jo tajua vaihtaa kesäsuunnitelmia? Matokin oppii yhden sähköiskun saatuaan valitsemaan sen toisen, vaivattomammam, reitin.

 

[Karju]

Minusta tuntuu, että minua ei olla hyväksytty puolison suvun naispiirissä. Tapaamiset ja kyläylyt tuntuu hyvin väkinäisiltä ja yleensä minun pitää keskustelu aloittaa. Meillä on ollut parisuhteessa kriisejä, ollaan monesti eroa mietitty vakavasti. Minä vaan en sen lisäksi jaksaisi enää huolehtia väleistä puolisin sukulaisiin.

 

["vieras"]

Meillä menee molempien vanhempien kans hyvin. Joskus harvoin on mulla ja äidillä jotain pientä kinaa, mutta ne ei oo ikinä niin isoja asioita etteikö niitä vois unohtaa ja jatkaa siitä mihin jäätiin.

 

["vieras"]

Esikoisen ollessa pieni oltiin mekin muutaman kerran mummoni/tätini mökillä. Joka ikinen kerta tädiltä siitä tuli jotain sanomista joten ei olla kysytty mökkiä enää 7vuoteen. Pitäköön mökkinsä, me voidaan vuokrata omamökki jostain muualta.

 

[Kerpele]

Isää en ole pitänyt yhteyttä, eikä hän minuun, nyt kolmeentoista vuoteen. Äitiin ei olla oltu väleissä kahteen vuoteen. Edessä päin on hyvä, takana paha, enkä pysty luottamaan ettei saisi jotain kammottavia sekopääkilareita mun lasten kanssa ollessaan ym. ym.

Miehen äiti ei pidä minusta, ja mäkin lakkasin yrittämästä. Käydään silti joskus kylässä, silloin harvoin kun heille sopii... Miehen isä taas, no, mulla ei ole pahaa sanottavaa (ovat siis eronneet miehen isä ja äiti), sellainen omanlaisensa toheltaja se on

 

[reija]

meillä menee loistavasti. just oltiin yhteinen juhannus mökillä anopin ja apen kanssa. omiakin vanhempia näen säännöllisen epäsäännölliseti ja soitellaan välillä päivittäinkin. meillä on kolme lasta. tulen myös loistavasti toimeen mieheni siskon kanssa =)

 

[FreezeCat]

- meillä on mitä luultavimmin se perinteinen otos eli miniäntekele ei todellakaan kelpaa miehen äidille mutta vävyntekele kelpaa mainiosti minun äidilleni!

Joo, välit minun äitiini on suorastaan loistavat, ei voi parempia olla. Mieheni ja äitini tulevat toimeen todellahyvin. Mutta mitä tulee minun ja anopintekeleen väleihin, niin...sanoisinko, että haasteellistahan tämä on. Mutta - se mikä ei tapa, se vahvistaa ! Onneksi mulla toimii tässä suhteessa kohtuu sujuvasti korvien välissä semmonen "suoraputki scania"- ilmiö !

 

[Karju]

Isää en ole pitänyt yhteyttä, eikä hän minuun, nyt kolmeentoista vuoteen. Äitiin ei olla oltu väleissä kahteen vuoteen. Edessä päin on hyvä, takana paha, enkä pysty luottamaan ettei saisi jotain kammottavia sekopääkilareita mun lasten kanssa ollessaan ym. ym.

Miehen äiti ei pidä minusta, ja mäkin lakkasin yrittämästä. Käydään silti joskus kylässä, silloin harvoin kun heille sopii... Miehen isä taas, no, mulla ei ole pahaa sanottavaa (ovat siis eronneet miehen isä ja äiti), sellainen omanlaisensa toheltaja se on

Hyvin olet ratkaissut ongelman. Minäkin olen miettinyt tota, et lopettaisin yrittämästä pitää välejä. Jos toiset ei halua olla väleissä, ni ei sitten. Tunnan vaan painostusta, että en ole sellainen ihminen kuin he minun haluaisivat olla.

 

["kahden äiti"]

Ihan hyvät välit joka suuntaan. Tai ei nyt ehkä mitään sydänystäviä olla, mutta ihan hyvin sujuu muutaman yön kyläilyt suuntaan ja toiseen. Ja aika usein nähdään. Miehen vanhemmat asuvat vähän kauempana, heitä nähdään vähintään parin kuukauden välein. Minun vanhempiani nähdään miltei viikottain, ovat myös paljon hoitoapuna. Ja kun näkee, miten tärkeitä kaikki isovanhemmat lapsille ovat, jaksaa niellä nekin pikkuasiat, jotka välillä harmittavat... Lapset 4v ja 5v.

 

["aamuvirkku"]

omaan äitiin välit loistavat.

miehen vanhempien kanssa tullaan toimeen, onneksi asuvat kuitenkin 300km päässä, tuppautuisivat muuten varmaan liikaa ja tyrkyttäisivät vielä enemmän avustuksiaan, jotka koen vain noloiksi. varsinkin, kun vaatemaku meillä hyvin poikkeava ja anoppi vaatettaa niin lapsenlasta, kuin omaakin jälkikasvuaan edelleen...

 

[emmiina]

Mulla ei oo välejä oikein mun vanhempiin, kiitos ex-miehen. Isän kanssa ollaan jonkinlaisissa väleissä. Lapset kyllä käy mummolassa.

Anopin kanssa taas loistavat välit,ei vois oll parempaa anoppia. JOhuuko se sit siitä, että ei oo mua kuin 14 vuotta vanhempi...

 

["ap"]

[QUOTE="niin";26588933]No jos on liian hankalaa kaikille miksi kiusata itseään? Meillä on kaksi lastakin, joita hän ei ole edes nähnyt.

Sinua kyllä ihmettelen. Jos on vuodesta toiseen hankalaa olla mökillä niin etkö jo tajua vaihtaa kesäsuunnitelmia? Matokin oppii yhden sähköiskun saatuaan valitsemaan sen toisen, vaivattomammam, reitin.[/QUOTE]

Asia ei oo ihan noin yksinkertainen. Olen tarvinnut paljon äitini apua lapsenhoidossa ja muutenkin välini omaan perheeseen on läheinen. En halua eroon heistä. Viime kesä oli eka jolloin homma meni reisille, sovittiin sitten että nyt tehdään tarkat suunnitelmat. No ei ne toimi, koska siskon aikataulut muuttuu... no joopa joo. Ensi kesäksi rakennamme sinne oman mökin, että tämä juttu sentään poistuu.

 

["vieras"]

Kenen tuo mökki on, josta jaatte niitä vuoroja? Jos ette miehesi kanssa ole siinä omistajina, niin turha siitä vetää herneitä nenuun, tehkää muita suunnitelmia. Jos taas jompikumpi omistaa siitä edes osan, niin sitten vaaditte niitä omia vuoroja.

Äiti on kuollut, anopin kanssa on nykyään kylmän asialliset välit. Anoppipuoli ei meitä oikein nykyään siedä, kuitenkin pitäisi mennä heidän mökilleen tapaamaan appea edes kerran vuodessa. Apen kanssa on ihan OK välit.

 

[aamuntorkku]

Omiin vanhempiini mulla on rakkaat ja läheiset välit :heart:

Anoppikin on ihan jees

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";26589049]Kenen tuo mökki on, josta jaatte niitä vuoroja? Jos ette miehesi kanssa ole siinä omistajina, niin turha siitä vetää herneitä nenuun, tehkää muita suunnitelmia. Jos taas jompikumpi omistaa siitä edes osan, niin sitten vaaditte niitä omia vuoroja.

Äiti on kuollut, anopin kanssa on nykyään kylmän asialliset välit. Anoppipuoli ei meitä oikein nykyään siedä, kuitenkin pitäisi mennä heidän mökilleen tapaamaan appea edes kerran vuodessa. Apen kanssa on ihan OK välit.[/QUOTE]

No tietysti se on mun vanhempien. Mutta kun aina on ollut puhe, että siellä jaettais niitä vuoroja. Kyllä mun mies joskus sanoi, että "jos tää menee näin vaikeeksi, niin voidaan me pysyä kokonaan poissa täältä". No tähän äitini oli heti, että ei missään nimessä.

Yleensä homma menee niin, että mun vanhemmat ilmoittaa, että he ovat mökillä esim. 2 viikkoa. No sitten kun sääennusteessa on joku yksi pisara vettä keskellä viikkoa, he pakenevat sieltä eivätkä tule takaisin. Viettävät sitten päivät siellä ihan mielivaltaisesti. Enemmän tässä on kyse siitä, että mun äiti haluaa elää jotain ihanasti muka-synkkaavaa suurperhemeininkiä. Kaikki voi tulla ja mennä ja on niin ihanan auvoisaa... Kunnes menee millinkin joku asia vinoon hänen päähänpistoistaan.

No ensi kesänä homma muuttuu, koska rakennamme tuonne oman mökin. Asia on jo sovittu, joten ongelmaa ei ole. Kuitenkin sitten jää siskollekkin tilaa rakentaa oma, jos haluais. Mutta tuskin haluaa...

 

[Marthe]

Meillä mies törttöili sen verta keväällä, että sillä on nyt viileän kohteliaat välit mun vanhempiin ja huonot omiinsa. Mulla taas on molempiin tosi hyvät!

Omat vanhemmat on sellaiset joille tulee soiteltua usein, mutta käytännössä nähdään tosi harvoin (välimatkakin vaikuttaa). Anopin ja appiukon kanssa taas ei niinkään soitella, mutta käydään paljon ja ovat avuksi kun pyydän.

 

["Weera"]

Meillä mies törttöili sen verta keväällä, että sillä on nyt viileän kohteliaat välit mun vanhempiin ja huonot omiinsa. Mulla taas on molempiin tosi hyvät!

Omat vanhemmat on sellaiset joille tulee soiteltua usein, mutta käytännössä nähdään tosi harvoin (välimatkakin vaikuttaa). Anopin ja appiukon kanssa taas ei niinkään soitella, mutta käydään paljon ja ovat avuksi kun pyydän.

Mikäs törttöily tuommoista aiheuttaa?

Meillä välit on hyvät kaikkiin suuntiin, mutta uskon että se osittain johtuu sopivasta etäisyydestä. Molempiin vanhempiin on matkaa 200 kilsaa, joka on sopivasti. Tiedän, että omasta äiditäkin tulisi ne ikävät piirteet esiin jos oltais tiivimmin yhteydessä.

Noista mökkijutuista. Molempien meidän vanhemmat haluaa, että me saadaan omaa aikaa kesämökeillä. Niinpä me oltiin juhannusta edeltävästä torstaista eiliseen (yli viikko) toisella mökillä ihan yksin, mitä nyt omia vieraita oli. Yhtenä päivänä sovitusti tuli mun vanhemmat vierailemaan. Ja nyt heinäkuun puolivälissä ollaan 1.5-viikkoa toisella mökillä.

Ikävää kun ei isovanhemmat osaa väistää.

 

["vieras"]

Meillä molempien äiteihin hyvät välit. Isät kuollu jo vuosia sitten. Äidille soitan pariki kertaa päivässä. Anopille n.joka toinen päivä. Käydään minimissä kerran viikossa. Ja molemmat asuu n.20km päässä meiltä.

 

[lucifer]

äitiini on hyvät välit ja isääni siedetään koska on pakko.
mieheni vanhemmat ovat kuolleet, mieheni ollessa lapsi/nuori

 

["vieras"]

Meillä on kaikkiin hyvät ja asialliset välit, ei mitään riitoja tai muitakaan yhteenottoja. Kaikki antavat toistensa tehdä omat ratkaisunsa, eikä turhaan puututa toisten asioihin.