Mitensuhtautua ystävän mahdolliseen lapsettomuuteen?

Itselläni on jo lapsia, rakas ja läheinen ystävä ei ole raskautunut, ja saattaa olla ettei raskaudukaan. Onko kuulolla ketään lapsetonta? Miten olisitte toivoneet ystävänne suhtautuvan lapsettomuuteenne? Halusitteko jutella asiasta vai antaa asian olla? Entäpä omista olemassaolevista lapsista puhuminen? Tuntuiko se miltä?

 

En ole lapseton, mutta lähipiirissä on lapsettomuutta. Heistä häijyintä on se, että lähestulkoon kaikki tuttavat kyselevät koska heille tulee vauva. Eli älä ainakaan ala kyselemään mitään. Kaikki eivät edes halua puhua asiasta, koska se voi olla liian kipeä asia puhuttavaksi. Varsinkin sellaiselle, jolla jo on lapsia. Et voi ikinä täysin ymmärtää lapsettoman tuskaa.

 

Mieheni siskolla ei ole lapsia eikä hänen lapsettomuudesta ole koskaan puhuttu hiiskaustakaan vaikka 20 vuotta olen hänet tuntenut. Vanhemmilleensakaan ei ole koskaan mitään syytä sanonut. Eli tässä tapauksessa täysi vaikeneminen on ollu ainut toimimistapa. Joskus vaan tuntuu että onkohan ollu ihan järkevää?

 

Itse kärsin ennen poikaa lapsettomuudesta... Yritettiin ex:n kanssa 6 vuotta. Itse en asiasta hirveää meteliä halunnut pitäää, jos joku asian otti puheeksi niin asia erikseen... Kaikkein pahinta mitä itse koin tuolloin oli ystävättäreni tarjous munasoluista kun vika ei ollut minussa vaan miehessä...

 

En ole lapseton, mutta lähipiirissä on lapsettomuutta. Heistä häijyintä on se, että lähestulkoon kaikki tuttavat kyselevät koska heille tulee vauva. Eli älä ainakaan ala kyselemään mitään. Kaikki eivät edes halua puhua asiasta, koska se voi olla liian kipeä asia puhuttavaksi. Varsinkin sellaiselle, jolla jo on lapsia. Et voi ikinä täysin ymmärtää lapsettoman tuskaa.

En voikaan. Mutta ystävä on puhunut asiasta, ja mietin, kuinkahäntä lohduttaa. Mitä sanoa. Yrittääkö tsempata vai kuunnellako vaan. Kyseessäon niin isoasia, että tsemppaaminen tuntuu härskiltä... Ja tapanani eiolekysellä keneltäkään, koska vauvoja tulee.

 

jos ystäväsi alkaa puhumaan lapsettomuudesta niin sitten puhuisin mutta en ottas muuten kantaa asiaan.... tärkeintä on muistaa varmaan se et se ei ole sinun syy ja sinun ei tarvii tuntea ystäväsi lähellä oloasi mitenkään epämukavaksi tai vältellä sanojasi jos vaikka puhut omista lapsistasi tai siitä onnesta minkä heistä saat.....

 

Itse kärsin ennen poikaa lapsettomuudesta... Yritettiin ex:n kanssa 6 vuotta. Itse en asiasta hirveää meteliä halunnut pitäää, jos joku asian otti puheeksi niin asia erikseen... Kaikkein pahinta mitä itse koin tuolloin oli ystävättäreni tarjous munasoluista kun vika ei ollut minussa vaan miehessä...

Näinpä juuri, hyväkin tarkoitus voi tämänaihealueen kyseessä ollessa muuttua kamalaksi möläytykseksi... Siksi on niin vaikeaa keksiä oikeaa sanottavaa.

 

Kipeintä tekee se, kun jätetään ulkopuolelle vauvajutuista. Vaikka ei omia lapsia olekaan, niin ei ole mitenkään aivoton, ettteikö osaisi lasten kanssa olla tai niitä joskus avuksi hoitaa.

Kahden kesken mielellään puhun omasta lapsettomuudesta, mutta yleinen keskustelu esim. sukujuhlien kahvipöydässä on asiatonta.

 

jos ystäväsi alkaa puhumaan lapsettomuudesta niin sitten puhuisin mutta en ottas muuten kantaa asiaan.... tärkeintä on muistaa varmaan se et se ei ole sinun syy ja sinun ei tarvii tuntea ystäväsi lähellä oloasi mitenkään epämukavaksi tai vältellä sanojasi jos vaikka puhut omista lapsistasi tai siitä onnesta minkä heistä saat.....

No minä taas saattaisin ahdistua toisen hehkutuksesta, jos en voisi saada lapsia.Mutta se, että rajaa lapsethienotunteisuussyistä puheenaiheiden ulkopuolelle, tuntuu myös teeskentelyltä ja kurjalta.Tämä tilanne on niin vaikea! Ja lapsettomuus on niin väärin!!!

 

Minäkin luulin etten voi lapsia saada, hoidotkin kävin läpi eikä mitään vain tapahtunut. Sitten ihmeellisesti tärppäsi luomusti. Mutta kaikkein kamalinta oli kyselyt että koskas teille sitten vauvanvaatteita saa alkaa antaa kiertoon, tai että milloinkas teille sitä kehtoa aletaan täyttämään. Sydän huusi tuskaa mutta itse koitti hymyillä että kaikki aikanaan. Kaipasin kuuntelijaa surussa, oli kuin pieni kuolema tuntea jäävänsä lapsettomaksi. Ja vaikka se ei ollut minulta pois kun joku tuttavista raskautui tai synnytti, en aina olisi niitäkään uutisia halunnut kuulla. Sitten kun tosiaan tulin raskaaksi, emme miehen kanssa kertoneet tästä kenellekään ennen rv 25, ihmettelimme keskenämme ja pelkäsimme. Kaikki eivät valintaamme sulattaneet vaan oikeasti suuttuivat että panttasimme tietoa, mutta sepä olikin meidän ratkaisumme.

En oikein osaa sanoa ohjeita, kaikki olemme niin erilaisia, mutta tärkeintä on kai olla lähellä ja kuunnella. Olla käytettävissä. Halaa, jollet löydä sanoja.

 

Kipeintä tekee se, kun jätetään ulkopuolelle vauvajutuista. Vaikka ei omia lapsia olekaan, niin ei ole mitenkään aivoton, ettteikö osaisi lasten kanssa olla tai niitä joskus avuksi hoitaa.

Kahden kesken mielellään puhun omasta lapsettomuudesta, mutta yleinen keskustelu esim. sukujuhlien kahvipöydässä on asiatonta.

Ystävä on tarjoutunut lastenhoitoavuksi meille, kun olen ollut väsynyt. En ole vienyt, kun en ole halunnut häiritä ja olla vaivaksi. Pitäisiköhän viedä lapsia tälle ystävälle? Olisiko sinusta sellainen ollut kiva ele vai pahan fiiliksen lisäämistä? Se ystäväni olisi varmasti ihan maailman paras lastenhoitaja

 

Älä ainakaan sano et älä sure, äläkä yritä keksiä mitään lohduttavia korulauseita. Ole rehellinen ja kerro hänelle, ettet tiedä miten lohduttaa tai suhtautua.. Eräs tuttavani oli masentunut ja yrittänyt tappaa itsensä. Sanoi minulle ettei jaksa, en minä tiennyt mitä siihen olisi pitänyt sanoa, joten sanoin sen hänelle. "en tiedä mitä sanoa" Tuskin häntä olisi auttanut jos olisin "tsempannu" et kyllä se siitä, kun ei kumminkaan..

 

Minäkin luulin etten voi lapsia saada, hoidotkin kävin läpi eikä mitään vain tapahtunut. Sitten ihmeellisesti tärppäsi luomusti. Mutta kaikkein kamalinta oli kyselyt että koskas teille sitten vauvanvaatteita saa alkaa antaa kiertoon, tai että milloinkas teille sitä kehtoa aletaan täyttämään. Sydän huusi tuskaa mutta itse koitti hymyillä että kaikki aikanaan. Kaipasin kuuntelijaa surussa, oli kuin pieni kuolema tuntea jäävänsä lapsettomaksi. Ja vaikka se ei ollut minulta pois kun joku tuttavista raskautui tai synnytti, en aina olisi niitäkään uutisia halunnut kuulla. Sitten kun tosiaan tulin raskaaksi, emme miehen kanssa kertoneet tästä kenellekään ennen rv 25, ihmettelimme keskenämme ja pelkäsimme. Kaikki eivät valintaamme sulattaneet vaan oikeasti suuttuivat että panttasimme tietoa, mutta sepä olikin meidän ratkaisumme.

En oikein osaa sanoa ohjeita, kaikki olemme niin erilaisia, mutta tärkeintä on kai olla lähellä ja kuunnella. Olla käytettävissä. Halaa, jollet löydä sanoja.

Kiitos tarinastasi ja neuvoistasi!!

 

meillä ihmiset rupesivat kyselemään kun menimme naimisiin ja taputtelivat vatsaa että joko!! se on todella raskasta. Hyvät ystävät tietävät miten meidan vauva on saanut alkunsa ja niiden kanssa puhun asiasta ja tietty äiti ja sisko. Meillä lapsettomuuteen ei löydetty syytä kummassakaan ei ole mitään vikaa se oli aika raskasta mutta nyt siis olen raskaana ja kaikki toistaiseksi hyvin.

 

jos ystäväsi alkaa puhumaan lapsettomuudesta niin sitten puhuisin mutta en ottas muuten kantaa asiaan.... tärkeintä on muistaa varmaan se et se ei ole sinun syy ja sinun ei tarvii tuntea ystäväsi lähellä oloasi mitenkään epämukavaksi tai vältellä sanojasi jos vaikka puhut omista lapsistasi tai siitä onnesta minkä heistä saat.....

No minä taas saattaisin ahdistua toisen hehkutuksesta, jos en voisi saada lapsia.Mutta se, että rajaa lapsethienotunteisuussyistä puheenaiheiden ulkopuolelle, tuntuu myös teeskentelyltä ja kurjalta.Tämä tilanne on niin vaikea! Ja lapsettomuus on niin väärin!!!

ei mitään hehkuttamista ei... ajoin takaa just luonnollista puhumista... monasti kun sitä alkaa varomaan sanojaan ja sitten se ystävä vasta tunteekin olonsa huonoksi

 

jos ystäväsi alkaa puhumaan lapsettomuudesta niin sitten puhuisin mutta en ottas muuten kantaa asiaan.... tärkeintä on muistaa varmaan se et se ei ole sinun syy ja sinun ei tarvii tuntea ystäväsi lähellä oloasi mitenkään epämukavaksi tai vältellä sanojasi jos vaikka puhut omista lapsistasi tai siitä onnesta minkä heistä saat.....

No minä taas saattaisin ahdistua toisen hehkutuksesta, jos en voisi saada lapsia.Mutta se, että rajaa lapsethienotunteisuussyistä puheenaiheiden ulkopuolelle, tuntuu myös teeskentelyltä ja kurjalta.Tämä tilanne on niin vaikea! Ja lapsettomuus on niin väärin!!!

ei mitään hehkuttamista ei... ajoin takaa just luonnollista puhumista... monasti kun sitä alkaa varomaan sanojaan ja sitten se ystävä vasta tunteekin olonsa huonoksi

Näinhän se taitaa olla. Ehkä tähän meidän tilanteeseen löytyy jossain vaiheessa joku sanaton yhteisymmärrys:/

 

Kipeintä tekee se, kun jätetään ulkopuolelle vauvajutuista. Vaikka ei omia lapsia olekaan, niin ei ole mitenkään aivoton, ettteikö osaisi lasten kanssa olla tai niitä joskus avuksi hoitaa.

Kahden kesken mielellään puhun omasta lapsettomuudesta, mutta yleinen keskustelu esim. sukujuhlien kahvipöydässä on asiatonta.

Ystävä on tarjoutunut lastenhoitoavuksi meille, kun olen ollut väsynyt. En ole vienyt, kun en ole halunnut häiritä ja olla vaivaksi. Pitäisiköhän viedä lapsia tälle ystävälle? Olisiko sinusta sellainen ollut kiva ele vai pahan fiiliksen lisäämistä? Se ystäväni olisi varmasti ihan maailman paras lastenhoitaja

varmaan tuottaisi hänelle suurta lohtua kun saisi olla tekemisissäkin lapsen kanssa... ja varmasti toisi toisenlaisiakin ajatuksia vaikka minä olen saanut 3lasta niin aina kun pidän sylissä toisen vauvaa salaa huokailen tyyliin "voi kun olisit minun"

 

jos ystäväsi alkaa puhumaan lapsettomuudesta niin sitten puhuisin mutta en ottas muuten kantaa asiaan.... tärkeintä on muistaa varmaan se et se ei ole sinun syy ja sinun ei tarvii tuntea ystäväsi lähellä oloasi mitenkään epämukavaksi tai vältellä sanojasi jos vaikka puhut omista lapsistasi tai siitä onnesta minkä heistä saat.....

No minä taas saattaisin ahdistua toisen hehkutuksesta, jos en voisi saada lapsia.Mutta se, että rajaa lapsethienotunteisuussyistä puheenaiheiden ulkopuolelle, tuntuu myös teeskentelyltä ja kurjalta.Tämä tilanne on niin vaikea! Ja lapsettomuus on niin väärin!!!

ei mitään hehkuttamista ei... ajoin takaa just luonnollista puhumista... monasti kun sitä alkaa varomaan sanojaan ja sitten se ystävä vasta tunteekin olonsa huonoksi

Näinhän se taitaa olla. Ehkä tähän meidän tilanteeseen löytyy jossain vaiheessa joku sanaton yhteisymmärrys:/

ihan varmasti löytyy =)

 

No ainakaan ei pidä todeta "koskas te TEETTE lapsia?" tai "nyt meidän lapset on TEHTY", jos on saanut lapsensa. Se otti todella päähän. Eikä pidä hehkuttaa omaa pyöristyvää vatsaansa tai lastaan, jos toinen puhuu omasta lapsettomuudestaan. Eikä pidä SUOSITELLA lasten hankkimista.
Kivalta tuntuu, jos pyydetään kummiksi, ei suljeta pois lapsiperheen arjesta ja sitten jos lasten TEKO labrassa vihdoin onnistuu, itketään onnesta uutisen kuullessa.
Lapseton tietää elämästä niin paljon enemmän kuin suurenkaan lapsikatraan luomusti saanut.

 

Ystävä on tarjoutunut lastenhoitoavuksi meille, kun olen ollut väsynyt. En ole vienyt, kun en ole halunnut häiritä ja olla vaivaksi. Pitäisiköhän viedä lapsia tälle ystävälle? Olisiko sinusta sellainen ollut kiva ele vai pahan fiiliksen lisäämistä? Se ystäväni olisi varmasti ihan maailman paras lastenhoitaja

Minusta hyvä idea. Tarjoa vaan hänelle lapsia hoitoon, muttei liian usein. Näin hän saa tukahdutettua piilotettua hoivaviettiä. Lastenhoito voi tosin lisätä lapsikuumetta, mutta voi myös avustaa ajatuksessa, että lapsen ei tarvitse olla oma, vaan voisi olla adoptoitu tai sijoitettu.

 

jos ystäväsi alkaa puhumaan lapsettomuudesta niin sitten puhuisin mutta en ottas muuten kantaa asiaan.... tärkeintä on muistaa varmaan se et se ei ole sinun syy ja sinun ei tarvii tuntea ystäväsi lähellä oloasi mitenkään epämukavaksi tai vältellä sanojasi jos vaikka puhut omista lapsistasi tai siitä onnesta minkä heistä saat.....

No minä taas saattaisin ahdistua toisen hehkutuksesta, jos en voisi saada lapsia.Mutta se, että rajaa lapsethienotunteisuussyistä puheenaiheiden ulkopuolelle, tuntuu myös teeskentelyltä ja kurjalta.Tämä tilanne on niin vaikea! Ja lapsettomuus on niin väärin!!!

ei mitään hehkuttamista ei... ajoin takaa just luonnollista puhumista... monasti kun sitä alkaa varomaan sanojaan ja sitten se ystävä vasta tunteekin olonsa huonoksi

Näinhän se taitaa olla. Ehkä tähän meidän tilanteeseen löytyy jossain vaiheessa joku sanaton yhteisymmärrys:/

ihan varmasti löytyy =)

 

Ystävä on tarjoutunut lastenhoitoavuksi meille, kun olen ollut väsynyt. En ole vienyt, kun en ole halunnut häiritä ja olla vaivaksi. Pitäisiköhän viedä lapsia tälle ystävälle? Olisiko sinusta sellainen ollut kiva ele vai pahan fiiliksen lisäämistä? Se ystäväni olisi varmasti ihan maailman paras lastenhoitaja

Minusta hyvä idea. Tarjoa vaan hänelle lapsia hoitoon, muttei liian usein. Näin hän saa tukahdutettua piilotettua hoivaviettiä. Lastenhoito voi tosin lisätä lapsikuumetta, mutta voi myös avustaa ajatuksessa, että lapsen ei tarvitse olla oma, vaan voisi olla adoptoitu tai sijoitettu.

Hyvä pointti... Eli tartun tulevaisuudessa hoitotarjoukseen!

 

No ainakaan ei pidä todeta "koskas te TEETTE lapsia?" tai "nyt meidän lapset on TEHTY", jos on saanut lapsensa. Se otti todella päähän. Eikä pidä hehkuttaa omaa pyöristyvää vatsaansa tai lastaan, jos toinen puhuu omasta lapsettomuudestaan. Eikä pidä SUOSITELLA lasten hankkimista.
Kivalta tuntuu, jos pyydetään kummiksi, ei suljeta pois lapsiperheen arjesta ja sitten jos lasten TEKO labrassa vihdoin onnistuu, itketään onnesta uutisen kuullessa.
Lapseton tietää elämästä niin paljon enemmän kuin suurenkaan lapsikatraan luomusti saanut.

Meillä ystävä on ollut arjessa mukana lähinnä seurana juhlia järjestettäessä (juodaan samalla viiniä ja manataan turhan hössötyksenmäärää Ja muutoinkin välit on läheiset.

En kyllä lainkaan usko, että lasten määrä vaikuttaa mitenkään siihen, kuinka paljon kukin elämästä "tietää".

 

Itselläni on jo lapsia, rakas ja läheinen ystävä ei ole raskautunut, ja saattaa olla ettei raskaudukaan. Onko kuulolla ketään lapsetonta? Miten olisitte toivoneet ystävänne suhtautuvan lapsettomuuteenne? Halusitteko jutella asiasta vai antaa asian olla? Entäpä omista olemassaolevista lapsista puhuminen? Tuntuiko se miltä?

Mä olen saanut molemmat tytöt koeputkihedelmöityksellä. Paljon on varmaan persoonasta kiinni mitä kestää kuulla. Ei nyt ainakaan kannata hehkuttaa kuinka helposti joku muu tulee raskaaksi( tyyliin ei tarvitse mennä kuin samaan sänkyyn niin jo on paksuna). Muuten mua ei ole koskaan haitannut omista lapsista puhuminen tai hoidoista tai lapsettomuudesta puhuminen. Mutta on todellakin täysin pesoonasta kiinni.

 

Kuunteleminen ei ole koskaan haitaksi. Tsemppaus onkin sitten persoonakohtaista.

Tsemppauksessakin on hyvä olla asioista selvillä eli nämä "ainahan te voitte adoptoida" ja "lopetatte stressaamisen niin kyllä se lapsi tulee" -tyyppiset, mitkä eivät perustu tietoon, ovat ärsyttävintä mitä voi olla.

Jos ystäväsi on tarjoutunut lastenhoitoavuksi, niin ehdottomasti antaisin lapseni hänelle hoitoon! Kaikille plussaa.