Miten voitte elää sen tosiasian kanssa..

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
Miten voi elää jos ajattelee noin typerästi?

Tämä ja suru olivat ekat ajatukset hämmästyksen lisäksi ap:n tekstiä lukiessa. Elämä ei ole kilpailua ja sitten ap kun sinä opit arvostamaan itseäsi oikeasti, tajuat olevasi ainutlaatuinen ja ainutkertainen ihminen, sellainen että sun ei tarvitse oikeasti ajatella noin. Ehkä vasta sitten olet oikeasti sen aidon rakkauden arvoinenkin kun ensin itse valjastat sen aidon ihanuuden itsessäsi itsellesi. Sen täytyy ensin näkyä sulle, että se voi näkyä jollekin toiselle.

Minä ja mies vanhennumme ihan yhtä paljon koko ajan, aika on siitä jännä juttu että se on sama kaikille. ;)
 
[QUOTE="vieras ap";28232830]No hehheh.
Olen katsonut läpi sormien esim. miehen jatkuvaa pettämistä,antanut luuhata aivan missä ikinä tahtookaan enkä koskaan ikinä millään tavalla ole yrittänyt rajoittaa miestä tai mitään hänen tekemisiään.
Olen hyväksynyt sellaista käytöstä vuosia, mitä veikkaan ettei 90% naisista hyväksyisi koskaan.
Olen ymmärtänyt että voi olla vaikeaa sitoutua vain yhteen ihmiseen kun maailma on täynnä ihania ihmisiä ja antanut anteeksi pettämisen toisensa jälkeen.
Olen antanut hänen mennä ystävälleen harrastamaan seksiä tämän kanssa, vaikka olen tiennyt kokoajan mitä tulee tapahtumaan ja mies on sanojensa mukaan mennyt vain "juttelemaan"..[/QUOTE]

Tuo kuulostaa todella myrkylliseltä suhteelta. Et ehkä koskaan saa itsetuntoasi kohenemaan, jos annat suhteessa miehen käyttäytä sinua kohtaan noin. Varmaan tuosta johtuen olet itsetuntoosi kolauksen saanutkin? Eihän sillä ole merkitystä, vaikka mies kehuisi sinua joka päivä maasta taivaisiin, jos käytös on tuota. Kukaan mies ei ole tuon arvoinen. Mikään ei voi korvata tuollaista käytöstä, vaikka suhteessa olisi kaikki muu ihanaa ja muuta.

Jos itse olisin tuossa tilanteessa, tai siis. Mä en olisi tuossa tilanteessa. Itseään on pakko arvostaa. Sillä näytät muille ihmisille, kuinka sinua tulee kohdella. Eihän kukaan muukaan voi sinua arvostaa jos et itse arvosta itseäsi.
 
höhöö
[QUOTE="vaimoke";28231741]Väitinkö niin? :D Mahtaisko kukaan edes koko elämänsä aikana ehtiä tapaamaan kaikkia maailmaan naisia ja vielä "testaamaan" jokaista, ennenkuin päättää kuka on paras. Ihanan hullua.

Miksi etsiä parempaa kun tarpeeksi hyvä tulee vastaan ja on hyvä olla.[/QUOTE]

niin sitä minä vaan ettei kannata olla niin varma tuosta tulevaisuudesta, kukaan ei voi tietää milloin kukakin tulee vastaan. Vaikka historia ois minkälainen, mikään ei takaa sitä ettäkö tulevaisuuskin sellaisena jatkuisi.
 
"vieras"
tottakai on olemassa muita naisia jotka ovat mieheni mielestä joko kauniimpia, huumorintajuisempia, fiksumpia...ym. Mutta ensinnäki onnistuuko hän löytämään naisen joka on aivan kaikessa suhteessa parempi kuin minä. Esim. kaunisnainen voikin olla luonteeltaan täysin sopimaton miehelleni. Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa ja toisaalta taas pelkkä hyvä luonne harvoin riittää, vaan pitää olla sitä ns. fyysistä vetovoimaa. Minä olen minä enkä siitä miksikään muutu, jokainen ihminen on omanlainen pakettinsa, jota on vaikea laittaa kenenkään kanssa paremuusjärjestykseen. Jokaisessa on kuitenkin ne hyvät ja huonot puolensa. Kuitenkin mies on päättänyt rinnallani pysyä, niistä kauniimmista holimatta ja tämä riittää minulle todisteeksi. Jos joku päivä mies päättää lähteä toisen matkaan, niin sitten päättää, se ei tarkoita että olisin jotenkin vajavainen tai huono ihminen, tai että se toinen nainen olisi parempi.

Oletko muuten ottanut huomioon että vaikka miehesi törmäisi tämän tästä niihin "sinua parempiin" naisiin olet aina askeleen edellä. Teillä on miehesi kanssa historia, olette kokeneet asioita yhdessä. Olette kokeneet kivoja juttuja ja varmasti myös haasteita jotka olette selättäneet. Yhteiset kokemukset ovat lujittaneet suhdettanne ja näin olet miehesi silmissä poikkeuslaatuinen. Lisäksi olet miehellesi tärkeä ihminen jolle ainakin toivottavasti hän voi uskoutua hyvissä, että ikävissä asioissa. Vieraalta naiselta voi ehkä saada sitä hetkenhurmaa ja seksiä, mutta vieraan kanssa ei voi kokea sellaista yhteenkuuluvuutta mitä kumppaninsa kassa. Uskon että nämä asiat painavat vaakakupissa todella paljon, muutenhan ihmiset vaihtaisivat kumppani aina, kun joku mielenkiintoinen ihminen tulee vastaan.

Muutenkin, kun ihminen tapaa viehättävän ihmisen, ulkoisesti tai sisäisesti, tuskin alkaa vertaamaan tätä kumppaniinsa. Jos näen kadulla komean miehen ajattelen että "ompas komea mies", en että "ompas tuo mies paljon komeampi kuin minun mieheni, voin kumpa minun miehelläni olisi tuollaiset lihakset ja tyylitaju". Terveessä suhteessa toien hyväksytään omana itsenään, eikä aleta vertailemaan muihin.
 
"vieras ap"
Tuo kuulostaa todella myrkylliseltä suhteelta. Et ehkä koskaan saa itsetuntoasi kohenemaan, jos annat suhteessa miehen käyttäytä sinua kohtaan noin. Varmaan tuosta johtuen olet itsetuntoosi kolauksen saanutkin? Eihän sillä ole merkitystä, vaikka mies kehuisi sinua joka päivä maasta taivaisiin, jos käytös on tuota. Kukaan mies ei ole tuon arvoinen. Mikään ei voi korvata tuollaista käytöstä, vaikka suhteessa olisi kaikki muu ihanaa ja muuta.

Jos itse olisin tuossa tilanteessa, tai siis. Mä en olisi tuossa tilanteessa. Itseään on pakko arvostaa. Sillä näytät muille ihmisille, kuinka sinua tulee kohdella. Eihän kukaan muukaan voi sinua arvostaa jos et itse arvosta itseäsi.
Tuon takia juu ja on hullua miten pitkään sitä katsoin.
Siitä se syömishäiriökin lopulta lähti kun aina ja vain kaikki vika oli minussa ja löytyi joku muu parempi.
Nykyään toki näen selvästi miten sairas suhde oli ja enää en sellaiseen ryhtyisi, pelottaa ryhtyä ylipäätään koskaan minkäänlaiseen suhteeseen koska tuntuu että olen aina vetänyt juuri niitä tyyppejä puoleeni, jotka eivät arvosta pätkääkään.
Nyt yritän opetella vetämään niitä rajoja ja luulen etten voi harkitakaan mitään ennenkuin ne rajat ovat täysin selvät.
Koitan myös opetella sitä, että jos joku käyttäytyy typerästi minua kohtaan, vika ei ole automaattisesti minussa eivätkä miehen pettämiset tarkoita että olin jotenkin riittämätön.
 
"vieras ap"
Tämä ja suru olivat ekat ajatukset hämmästyksen lisäksi ap:n tekstiä lukiessa. Elämä ei ole kilpailua ja sitten ap kun sinä opit arvostamaan itseäsi oikeasti, tajuat olevasi ainutlaatuinen ja ainutkertainen ihminen, sellainen että sun ei tarvitse oikeasti ajatella noin. Ehkä vasta sitten olet oikeasti sen aidon rakkauden arvoinenkin kun ensin itse valjastat sen aidon ihanuuden itsessäsi itsellesi. Sen täytyy ensin näkyä sulle, että se voi näkyä jollekin toiselle.

Minä ja mies vanhennumme ihan yhtä paljon koko ajan, aika on siitä jännä juttu että se on sama kaikille. ;)
No mitenhän sen voi "itsessään valjastaa"?
Käskemällä se ei onnistu.
Ei ole kamalan kannustava ajatus mielestäni ainakaan lähteä siitä, että en edes ole kenenkään rakkauden arvoinen tai että tulee menemään vuosia tai vuosikymmeniä, jotta kukaan ylipäätään voisi olla kiinnostunut koska en arvosta itseäni tarpeeksi.
Loistava tulevaisuus edessä siis..
Ei, en usko että se ihan noinkaan menee.
 

Yhteistyössä