Miten voisin kauniisti ja syyllistämättä sanoa miehelle, että hänen

tapansa ei oikein toimi eikä auta lasten kasvattamisessa? Meillä on kohta kuusi vuotias erittäin temperamenttinen ja herkästi tulistuva poika. Suuttuminen purkautuu monesti lyömisenä tai tavaroiden heittelynä. Totteleminenkin on vähän niin ja näin. Lapsi uhmaa koko ajan ja minultakin alkaa keinot olla vähissä.

Eikä minun mielestäni auta yhtään se, että mies ei pidä loppuun saakka sitä mitä sanoo. Esimerkki tältä aamulta: minä makoilin vielä sängyssä kuopus kainalossa kun mies komensi esikoista laittamaan minun puhelimeni pois. Monta kertaa sanoi, välillä kysyi, että miksi sinä et tottele. Sitten tuli hiljaista. Nousin muutaman minuutin päästä ylös ja esikoinen käveli vastaan edelleen se minun puhelimeni kädessä, jonka antoi sitten nätisti takaisin kun pyysin. Eli mies ei vie asioita loppuun saakka vaan antaa olla.

Minua lapsi vielä tottelee, mutta välillä tulee isokin yhteenotto jäähyineen ja kiukkuineen. Pieni apu miehen puolelta ei olisi pahaksi, ettei minun tarvitsisi aina olla se "ilkeä" ja ottaa vastaan kiukku ja vihan purkaukset.

Tosin en tiedä, olenko itse toiminut päin berberiä ja lapsi sen vuoksi uhmaa noin paljon, mutta yhteinen linja miehen kanssa voisi olla ensimmäinen askel.

 

Meillä mennään heti jäähylle jos lyö tai heittelee tavaroita. Jos ei tottele, esim. ei anna puhelinta takas ja meinaa laittaa pönttöön , annetaan varoitus. Jos ei toimi, menee taas herra istumaan ja miettimään omaa käytöstä. Toimii erinomaisesti. En missään nimessä ala väittelemään ja toistamaan sata kertaa että antaisit nyt äidin kännykän takas

Kyseessä siis 3v, mut miksei toimis myös 6v kohdalla?

 

mutta kyllä mä uskon, että muutkin keinot toimii jos vaan sovitte miehen kanssa yhteisistä säännöistä. Voit vaikka sanoa ettet pärjää yksin ja tarttet nyt miehen apua eli ei muuta ku yhdessä laittamaan poika kuriin?

 

meillä 6v poika jolla on aivan kamala uhma. Tekee ihan kiusallaan juuri tuota, että ei anna tavaroita vaikka pyydetään jne. on ihan "korvaton" ei kuule eikä halua kuulla ja haahuilee ja tuntuu että tekisi ihan päättömiä juttuja. Minä ja mieheni ei enää käsketä edes kolmea kertaa, vaan jos ei ensimmäisestä tai viimeistään toisella kerralla usko niin jäähy pamahtaa. Ei tuollaista jaksa enää kukaan!

 

Sinä olet toiminut ihan oikein. Mä seuraan usein vierestä kaveria, joka valittaa, kun hänen miehensä antaa asiat periksi ja niiden esikoinen on just sellainen, että kitisee ja huutaa niin kauan, että saa tahtonsa periksi. Kaveri väittää, että hän ei anna periksi, mutta ainakin mun seurassa se antaa joka kerta. Väittää sitten, että ei viitti huudattaa seurassa...

Mun mielestä just pahin virhe on se, että antaa periksi! Keskustelua vaan miehen kanssa...

 

Meillä mennään heti jäähylle jos lyö tai heittelee tavaroita. Jos ei tottele, esim. ei anna puhelinta takas ja meinaa laittaa pönttöön , annetaan varoitus. Jos ei toimi, menee taas herra istumaan ja miettimään omaa käytöstä. Toimii erinomaisesti. En missään nimessä ala väittelemään ja toistamaan sata kertaa että antaisit nyt äidin kännykän takas

Kyseessä siis 3v, mut miksei toimis myös 6v kohdalla?

Meillä menee kyllä jäähylle jos ei tottele, siis jos minä komennan. Minulla on tapana sanoa kerran nätisti, toisella kertaa sanon ja varoitan jäähystä ja sitten jos vielä joutuu sanomaan mennään jäähylle. Näin on toimittu siitä kun lapsi on ollut kolme. Ja vielä toistaiseksi on menty niin, että lapsi joutuu jäähylle ehkä kerran päivässä. Ei aina sitäkään, että siinä mielessä tottelee kyllä.

Ja juurikin jäähy on seuraus ollut lyömisestä ja tavaroiden heittelystä, silloin tulee automaattisesti jäähy.

 

AP: ja silti jatkaa samaa käytöstä? Vai kokeileeko rajoja kun mies on paikalla? Olen kyllä samaa mieltä että miehen nyt pitäis vähän tsempata - tai aika pljonkin

Meillä pahin uhma (toistaiseksi...) osui vauvan syntymään, en sitten tiedä oliko se syy vai sattuma. Onneks oli meille raivoamassa eikä vauvalle, sitten tilanne rauhoittui.

Miten se muuten käyttäytyy jossain kerhoissa/muiden lasten kanssa ulkona?

 

AP: ja silti jatkaa samaa käytöstä? Vai kokeileeko rajoja kun mies on paikalla? Olen kyllä samaa mieltä että miehen nyt pitäis vähän tsempata - tai aika pljonkin

Meillä pahin uhma (toistaiseksi...) osui vauvan syntymään, en sitten tiedä oliko se syy vai sattuma. Onneks oli meille raivoamassa eikä vauvalle, sitten tilanne rauhoittui.

Miten se muuten käyttäytyy jossain kerhoissa/muiden lasten kanssa ulkona?

Jep, jatkaa. Siksi olenkin jo alkanut kyseenalaistaa koko jäähyä. Lapsi vain on niin temperamentikas ja roihahtaa nollasta sataan sekunnissa, jolloin tulee ylilyöntejä. Ja kun lapsi on vielä jääräpäinenkin, eli testaa ihan tosissaan minunkin päättäväisyyttä ja siinä vaiheessa kun joutuu antamaan periksi, roihahtaa.

kokeilee rajojaan ihan milloin vain. Päiväkodissa on vain yksi hoitaja jota tottelee mukisematta, muille ryttyilee, mutta tottelee kuitenkin sitten loppujen lopuksi. Toisaalta on sitten vieraskorea eli kylässä yms. toimii kuin enkeli. Muiden lasten kanssa on vähän pomotyyppiä, mutta ei ole tullut isompia kahnauksia. Ainoastaan toisen samanluonteisen kanssa roihahtaa välillä.

 

On todella rasittavaa seurata vierestä miehen veljen perheen tapaa kasvattaa niiden lasta. Meillä on jotakuinkin saman ikäiset lapset eli 3 vuotiaita. Heidän on selkeästi temperamentisempi. Tosin olemme miehen kanssa joskus miettineet, että kuinka paljon siitä käytöksestä oikeasti on temperamenttia ja kuinka paljon sitä, että ne eivät vaan osaa kunnolla käsitellä lasta.

Eli molemmilla meidän lapsilla on uhma päällä. Kun miehen veljenpoika, sanotaanko vaikka Teppo, tekee jotain kiellettyä, jompikumpi vanhemmista sanoo mairealla rauhallisella äänellä, että "Teppo, anna se kännykkä pois". Teppo ei ole kuulevinaankaan. Taas sama mairea äänensävy " Teppo, kuuletko, anna kännykkä pois". Ja tämä toistuu ainakin vielä 5 kertaa. Sitten ääneen tulee ehkä hieman särmää mutta ei tehoa vieläkään. Sitten kännykkä joko jää Tepolle tai jos oikein hyvä päivä sattuu, niin noin 15 tehottoman käskytyskerran jälkeen se ehkä otetaan Tepolta pois. Ja tämä toistuu kaikessa. Jos ollaan lähdössä ulos, niin heidän ulospukeutuminen kestää 30 minsaa kun Teppoa maanitellaan pukemaan jne.

Meillä sanotaan ekan kerran normaalilla äänellä, toisella kertaa jo hyvin tiukasti, kolmatta ei tule koska kännykkä haetaan pois ja sillä selvä. Aika usein meillä myös uskotaan ekasta kerrasta.

Sitä on vain niin tuskallista seurata vierestä kun vietetään paljon aikaa yhdessä ja pojan äiti aina huokailee kun pojan kanssa on niin vaikeaa ja ulosmenemiset ja muut on yhtä helvettiä. Sitten toisaalta jeesustelee, että hän ei ollenkaan pidä siitä, että lapsille huudetaan. Juu, huutamisen ja mairean lässytyksen väliin mahtuu aika paljon muitakin äänensävyjä. Vaikka sellaisia, joilla on mahdollisuus saada lapsi vaikka tottelemaan.