H
hetkellisesti herpaantunut
Vieras
Koira ei ennen välittänyt tuon taivaallista vastaan tulevista koiristakaan, saati ihmisistä ja lapsista.
Nykyään koira räksyttää kaikelle mikä liikkuu. Jatkuvasti on korvat kuulolla, pää pyörii ja silmät hakevat räksytettävää kohdetta.
Nyt yritän kuumeisesti pohtia mitä tein väärin ja missä kohtaa. Olen kuitenkin jatkuvasti vienyt koiraa kaikkialle ja ottanut mukaani myös kauppareissujen ajaksi autoon kykkimään (nykyään räksyttää autossakin kaikelle auton ulkopuolella esiintyvälle elämänmuodolle, mikä on ehdoton nou nou, mutta en uskalla puuttua siihen jos se vaan yllyttää sitä) Muita koiria ollaan tapailut säännöllisesti ja ainoastaan yksi ikävä kokemus tuli yllättävältä taholta (pieni lyttykuono ehti rökittää koirani ennen kun pääsin väliin, tässäkö vika?) Tämän tapauksen jälkeen on ollut ainakin kymmenen positiivista kokemusta, joiden aikana koira ei ole oirehtinut mitenkään.
Koira oli aiemmin tosi lupsakka ja leppoinen, ei todellakaan välittänyt muista ihmisistä, vaikka muut ihmiset yrittivät hakemalla hakea tämän huomion. Se vaan haukotteli ja tuli minun luokseni. Nyt asiat on päin vastoin.
Kotona riiviöilee, karkailee, puree, riehuu, pomppii ja hajottaa kaiken mikä irtilähtee. Kaikki käskyt tuntuvat kaikuvan kuuroille korville. Tai EI-sana on hyvin iskostunut päähä ja esim. esineitten pureminen hellittää ainakin hetkeksi.
Kuuluuks pennun sitte tässä iässä muuttua tällaiseksi? Ikää tällä hirviöllä on nyt 4kk ja vähän päälle. :kieh:
Tää pentu on nyt aivan täysin päin vastoin sitä, mitä olen pennulta alunperin hakenut. Nimenomaa hain tasapainoista, rauhallista ja viilipyttyä, mutt tää on kyllä kaikkea muuta.
Nykyään koira räksyttää kaikelle mikä liikkuu. Jatkuvasti on korvat kuulolla, pää pyörii ja silmät hakevat räksytettävää kohdetta.
Nyt yritän kuumeisesti pohtia mitä tein väärin ja missä kohtaa. Olen kuitenkin jatkuvasti vienyt koiraa kaikkialle ja ottanut mukaani myös kauppareissujen ajaksi autoon kykkimään (nykyään räksyttää autossakin kaikelle auton ulkopuolella esiintyvälle elämänmuodolle, mikä on ehdoton nou nou, mutta en uskalla puuttua siihen jos se vaan yllyttää sitä) Muita koiria ollaan tapailut säännöllisesti ja ainoastaan yksi ikävä kokemus tuli yllättävältä taholta (pieni lyttykuono ehti rökittää koirani ennen kun pääsin väliin, tässäkö vika?) Tämän tapauksen jälkeen on ollut ainakin kymmenen positiivista kokemusta, joiden aikana koira ei ole oirehtinut mitenkään.
Koira oli aiemmin tosi lupsakka ja leppoinen, ei todellakaan välittänyt muista ihmisistä, vaikka muut ihmiset yrittivät hakemalla hakea tämän huomion. Se vaan haukotteli ja tuli minun luokseni. Nyt asiat on päin vastoin.
Kotona riiviöilee, karkailee, puree, riehuu, pomppii ja hajottaa kaiken mikä irtilähtee. Kaikki käskyt tuntuvat kaikuvan kuuroille korville. Tai EI-sana on hyvin iskostunut päähä ja esim. esineitten pureminen hellittää ainakin hetkeksi.
Kuuluuks pennun sitte tässä iässä muuttua tällaiseksi? Ikää tällä hirviöllä on nyt 4kk ja vähän päälle. :kieh:
Tää pentu on nyt aivan täysin päin vastoin sitä, mitä olen pennulta alunperin hakenut. Nimenomaa hain tasapainoista, rauhallista ja viilipyttyä, mutt tää on kyllä kaikkea muuta.