Toggle sidebar

miten vauva muuttaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja raskaana ollaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

raskaana ollaan

Vieras
kahden reilun 3-kymppisen elämää,parisuhdetta?
kertokaa! tuleeko siitä väkisinki kriisiä tms. ?
entäpä...mietin jo että kun lapsi on päivähoidossa ja kumpikin aika sitovassa työssä niin tosiaanko joskus täytyy kesken päivän se lapsi lähteä hakemaan jos siellä sairastuu???
 
Alkuperäinen kirjoittaja raskaana ollaan:
entäpä...mietin jo että kun lapsi on päivähoidossa ja kumpikin aika sitovassa työssä niin tosiaanko joskus täytyy kesken päivän se lapsi lähteä hakemaan jos siellä sairastuu???
Click to expand...

Ei tarvi. Ne tädit pitää mielellään siellä sairaitakin lapsia. Pääasiahan on, että työnarkomaanivanhemmat saavat päteä duunissaan. Olethan korvaamaton töissäsi :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja raskaana ollaan:
kahden reilun 3-kymppisen elämää,parisuhdetta?
kertokaa! tuleeko siitä väkisinki kriisiä tms. ?
entäpä...mietin jo että kun lapsi on päivähoidossa ja kumpikin aika sitovassa työssä niin tosiaanko joskus täytyy kesken päivän se lapsi lähteä hakemaan jos siellä sairastuu???
Click to expand...

Siis kysytkö tosissasi täytyykö ihan lähteä hakemaan sairas lapsensa hoidosta? Mitä sitten kun lapsi toisaan on sairas, ettekä pääse sinne sitovaan työhönne? Ja kyllä, vauva muuttaa melkoisesti elämää ja parisuhdetta. Ei välttämättä vain huonolla tavalla, mutta muuttaa kuitenkin. Ei sitä etukäteen varmaksi tiedä, kuinka itse kukin noihin muutoksiin reagoi.
Jospa mietitte vielä sitä vauvan tekoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja raskaana ollaan:
entäpä...mietin jo että kun lapsi on päivähoidossa ja kumpikin aika sitovassa työssä niin tosiaanko joskus täytyy kesken päivän se lapsi lähteä hakemaan jos siellä sairastuu???
Click to expand...

Tuoko sinua tosiaan päällimmäisenä mietityttää?

 
Totta kai täytyy sairas lapsi hakea hoidosta, mitä sitten ajattelit vaihtoehdoksi? Ja pikkulapsiaikana voi joutua olemaan hyvinkin paljon sairaan lapsen kanssa kotona. Työ on yksinkertaisesti pakko pistää sivummalle.

Tuleeko kriisiä riippuu suhteesta. Hyvä suhde kestää lapsen tulon ja kasvaa paremmaksi. Monesti piilotetut ongelmat tulevat esille lapsen syntyessä. Esim. jos naisella on kuvitelmia aktiivisesta, osallistuvasta isästä, vaikka mies on jo ennen lapsen syntymää ollut urasuuntautunut, pelaa kaiken vapaa-ajan fudista tai vähät välittää kotitöistä, voi pudotus olla aika kova.
 
No tuota... jos et nyt ole porvoosta niin voin kertoa omakohtaiseen kokemukseen perustuen, että MIKÄÄN ei ole sen jälkeen kuin ennen. Eikä välttämättä positiivisessa mielessä.
 
No, voin luvata että ei paljon huvita olla töissä jos mussukkasi on sairas. Usko huviksesi, aika näyttää vielä että olen oikeassa.

Ja noihin kriiseihin... Ei meille ole tullut. Tai kriisejä on toki suhteessa ollut, mutta minun analyysini mukaan ne eivät johtu lapsen tulosta.
 
Kyllähän se kriisin paikka joillakin on; ainakin meillä oli. Ollaan molemmat päälle kolmikymppisiä ja totuttu olemaan keskenämme. Pienen vauvan hoitaminen on alkuun aika raskasta ja saa hermot kireälle monta kertaa. Mutta se helpottaa aika nopsaan. Vauva-arkeen tottuu ja asiat alkaa sujumaan.

Tokihan lapsi pitää hakea hoidosta, jos sairastuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihme juttu:
Alkuperäinen kirjoittaja raskaana ollaan:
entäpä...mietin jo että kun lapsi on päivähoidossa ja kumpikin aika sitovassa työssä niin tosiaanko joskus täytyy kesken päivän se lapsi lähteä hakemaan jos siellä sairastuu???
Click to expand...

Tuoko sinua tosiaan päällimmäisenä mietityttää?
Click to expand...

Noh noh, saahan sitä kysyä. Totuus taitaa olla se, että vanhemmuus muuttaa ihmistä ja ajatusmaailmaa sen verran, että sitten kun lapsi on olemassa, et tuollaisessa tilanteessa mieti etkä harmittele sitä, että pitää lähteä töistä, vaan ajattelet vain että pääset sinua tarvitsevan lapsesi luo. Onnea odotukseen! :flower:
 
Pidät vaan puhelimen äänettömällä ja sanot olleesi koko päivän kokouksessa kun haet sairaan lapsen hoidosta, eihän sille mitään voi jos ei saa kiinni. Tai hommaat kotiin hoitajan, niin hän voi hoitaa lasta sairaanakin eikä teidän vanhempien tartte olla päivääkään poissa töistä, vielä kätevämpää ja hoitajahan ei sairastu ikinä. Onnea odotukseen!
 
juu, muuttaa vauva paljonkii elämää. vauva on täysin riipuvainen teistä. aika koville otti meillä se 4 kertaa yössä herääminen ja illalla muutaman tunnin huudot, mut näköjään niistä selviää ja haluu lisää (rv 30+3 menossa). on ne lapset vaan ihanii ja oon onnellinen siitä, et mies ottaa vastuun. tiedän tapauksia, et lapsi tehdään, mut mies/ nainen ei ole ollutkaan valmis vastuuseen.
 
Ja kohta saamme taas lukea Hesarin kuukausiliitteestä ensikodissa olevasta perheestä, joilla ei ole mitään vauvankäsittelytaitoja. Kun ei olla tajuttu, että elämä tosiaan muuttuu, ja vauvan kanssa ei pääse joka päivä ulos syömään.

Kuka muistaa jutun kuukausiliitteestä?
 
tuo pieni syntyvä ihme on se josta tulee teidän maailmanne napa lopuksi elämäänne ja tietenkin hänen mahdolliset tulevat sisaruksensa jakavat huomion , mutta käytännössä lapsi luku ei enää NIIN olellisesti muuta elämää kuin esikoinen.

lapsen saaminenhan on yksi elämän "kriisi", mutta sehän on osa meidän elämänhallinta kykyämme että selviämme kriiseistä.

Sinusta tulee loistava äiti, mutta siihen kasvat vasta siksi tultua, ennalta on hankala sanoa kuinka juuri te selviätte perheenä, vanhempina, puolisoina

mutta RAKKAUS puolisoon varmasti muuttuu syvemmäksi, vaikkei niitä haleja ja pusuja ehdi/jaksa yhtä intensiivisesti sille siipalle jakaa vauva arjen alettua. Tästäkin on hyvä sitä siippaa valistaa jo etukäteen ;) ainakin mun mies on niin hellyyden kipeä et pakko välillä jaksaa silitellä senkin päätä lasten päiden lisäksi.
 
Mun mielestä on ihan turha näljäillä, siitä ettei tiedä miten vauva elämää muuttaa. Sitä ei nimittäin tiedä kukaan ennen kuin itse kokee. Itsekin kyllä tiesin, että elämä muuttuu ja paljon aiheesta luin ja keskustelin. Kuitenkin elämä vauvan kanssa oli sellaista mihin ei osannut varautua, se piti itse kokea ja oppia.
 
Meillä muuttui elämä ihan täysin ja pelkästään hyvään suuntaan :) alkujärkytyksestä toivuttuamme. Molemmilla vakituinen työpaikka ja vastuullinen työ, ja vielä raskaana ollessakin kuvittelin palaavani aika pian takaisin töihin. Ajatukset, arvomaailma, elämä yleensä yllätti täysin kun ihana pieni prinsessa nyt 2 v 6 kk tuli ja mullisti maailmamme. Olen ollut kotona tähän asti ja jatkan kotiäitinä edelleen kun perhe kasvaa alkusyksystä. Itsekkyys on jäänyt jonnekin matkan varrelle ja työelämä & uraputki ei tunnukaan enää niin tärkeältä asialta. On saanut tilalle jotain arvokkaampaa. Itse olen onnekkaassa asemassa, että mies osallistuu kaikilla tavoin perheen arjen pyörittämiseen ja toki työssäkäyvänä turvaa taloudellisen puolenkin, sekä ennenkaikkea arvostaa kotona olevaa äitiä =)

Nimimerkistäsi päättelin, että olet jo raskaana. Toivotankin teille mukavaa loppumatkaa vanhemmuuteen - se on suuri seikkailu ja jos uskaltaa heittäytyä pienen ihmisen maailmaan ja vietäväksi niin upea sellainen! Viimeisimmässä KaksPlussassa taisi olla jossain kolumnissa osuvasti sanottu kutakuinkin näin: "Jos joku väittää, että vanhemmuus ei muuta mitään, ei pidä uskoa. Se muuttaa kaiken. Ainakin sen pitäisi muuttaa."
 
Täytyy se...ja kyllä se äitiys muuttaa... mä suunnittelin raskaana ollessani, että sitten kun lapsi on 1v, niin voidaan miehen kanssa lähteä viikon lomalle kahdestaan ja jättää lapsi isovanhemmille hoitoon.

Poika on nyt 1,5 v ja mä en ole raaskinut jättää häntä hoitoon vielä yhdeksikään yöksi. :D :heart:
 
Minusta elämä alkoi oikeasti muuttua vasta lapsen ollessa yli 1-vuotias. Sitä ennen oikeasti isoin muutos oli se, etten ole enää töissä. Siitäkin järkytyksestä ehti päästä yli ennen kuin lapsi syntyi...

Pienen vauvan kanssa olemme pystyneet elämään ja harrastamaan kutakuinkin miten ennenkin. Vauva on aina kulkenut kantoliinassa tyytyväisenä, kyläilyt, ulkomaanmatkat ym ovat sujuneet hyvin. Yli yksivuotiaan kanssa onkin joutunut sitten enemmän miettimään asioita, kotiin pitää tulla ainakin useimmiten ennen lapsen nukkumaanmenoaikaa, ruokailuissa on enemmän järjestämistä jne. Lapsi ei enää viihdy missä tahansa, eikä ympäriinsä juoksentelevaa voi muutenkaan viedä mihin tahansa.

Parisuhteellekin on ollut ehkä kuitenkin hankalampaa tämä taaperon kanssa oleminen, kun kahdenkeskinen aika on vähissä (lapsi nukkuu huonosti, joten illatkin jäävät lyhyiksi). Vauvan kanssa ollessa imetysajatkin voi melkein laskea kahdenkeskiseksi ajaksi, kun kukaan ei ole koko ajan keskeyttämässä ja vaatimassa jotain...

Mutta aika aikaansa...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa