Miten usein vieraisille odotatte omia vanhempianne?

Täällä kun on paljon nuoria perheellisiä, niin olisinkin tiedustellut näin äitinä ja anoppina että miten usein toivoisitte omien vanhempienne ja anoppinne vierailevan luonanne? ja mikä on sitten riesaksi asti vierailua? entä itse, miten usein Te olette vanhempienne vieraana, entä anopin vieraana?

Mitä odotatte vanhemmiltanne perheenne suhteen? Onko se lastenhoitoapua vai mitä?

Olisi mukavaa kuulla mielipiteitä teiltä nuoret!

 

Fiksua kun kysyt ja haluat tietää, sillä liian usein käy juuri niin, että isovanhemmat liikaa puuttuu lastenlastensa elämään, vaikka hyväähän he tarkoittavat...itse nuorena äitinä kyllä omalta äidiltäni toivoin apua ja ohjeita melkein päivittäin, koska olin epävarma pikkuisen kanssa alussa. sanoin kuitenkin etukäteen, että minua ei sitten aleta nauvomaan, ellen kysy. Ja hyvin toimi. Ei menetä omaakaan ylpeyttään ja arvostustaan...Anopin apua sen sijaan en olisi halunnut yhtään. Hän kun on määräilevää sorttia ja aina muka tiesi mikä on parasta lapselleni...Häntä olisin halunnut välttää viimeiseen asti. Nuori äiti on haavoittuva ja herkästi ottaa itseensä, jos hän kokee että häntä arvostellaan ja ohjataan jatkuvasti. Kaikkein paras on vain kysyä ja puhua suoraan, mitä uusi perhe toivoo että isovanhemmat tekisivät, ja missä kulkee raja.

 

Ois kiva nähdä vanhempia useemminkin, mutta koska välimatkaa on 450km, niin se vähän rajoittaa kyläilyjä. Eli vanhemmat käy tai me käydään vanhempien luona noin joka toinen kuukausi. Anoppi asuu lähempänä, 300km päässä, mutta hän ei ole vielä kertaakaan pyynnöistä huolimatta meillä käynyt (me ollaan muutaman kerran anopilla käyty). Ja koska perheeseemme kuuluu kaksi alle 2vuotiasta vipeltäjää, niin arvostan suuresti vanhemmiltani saamaa lastenhoitoapua... Meille ylimääräinen käsipari on aina tervetullut =)

 

Hei!

Minusta olisi ihanaa jos molempien vanhemmat voisivat käydä meillä ! Vaikka välimatkaa on niin matkustaminen voi olla "nuorillekin" raskasta...MINULLE ainakin ja stressaavaa jne. Olisi ihanaa jos anopilla tai vanhemmillani olisi energiaa tulla meille edes joka toinen kuukausi joka toinen päivä olisi jo liikaa !

 

Meidän molempien vanhemmat asuu 30 km säteellä. Mieheni vanhemmat käyvät noin kerran viikossa ja me käydään siellä suunnilleen saman verran. Se on juuri sopiva määrä, ei ainakaan usemammin sinne. Omien vanhempieni luona käydään kerran viikossa tai kahdessa ja he meillä noin 2 x kuukaudessa. Saisivat käydä kerran tai pari useamminkin. Siis... anoppia ei liikaa (appiukko vielä menisi), omat vanhemmat tervetulleita!

 

Minun vanhemmat eivät juurikaan koskaan käy meillä :\|
Ollaan kyllä hyvissä väleissä ja soitellaan monta kertaa viikossa mutta kyllä me ollaan ne, jotka "kylässä" käyvät.
TOSIN, me olemme vuorotyöläisiä ja kotona ihan miten millonkin, eli yhteistä aikaa muiden läheisten kanssa on aika hankalaa järjestää muutenkin :/

Anoppi käy kyläilelämmä muutaman kuukauden välein. Asuu naapuri kaupungissa mutta myöskin tekee vuorotyötä. Ja väleissä ollaan sinnekin päin hyvissä.

Olisi kivaa jos näkisi viikoittain. Pitäisi suhdetta yllä ja läheiset läheisinä
Mutta se ajatuskin, viesti ja soitto ovat tärkeitä myös.

 

Äitini käy kerran kuussa kahvilla, ei juurikaan kiinnitä huomiota lapsiin Aikaa hänellä olisi mutta se kiinnostus puuttuu. Aiemmin pyytelin aina kylään, mutta nyt olen luovuttanut. Anoppi ja appiukko käyvät yleensä juhlissa, mutta me käymme heillä ainakin kahdesti viikossa. Ovat yksityisyrittäjiä joten aika on kortilla. Anopille yleensä soitan jos jokin vaivaa mieltä, 14 lapsen äitinä osaa yleensä auttaa Heillä on 27 lastenlasta ja jokainen saa ansaitsemansa huomion vierailulla. On onni että lapsilla on edes yksi mummola jossa ollaan aidosti kiinnostuneita. Laatu korvaa määrän tässä tapauksessa Toivoisin että isovanhemmat näkisivät lapsenlapsiaan vähintään kahdesti kuussa. Sinun kannattaa kysyä kuinka usein haluavat tavata ja sanoa että jos ovat avuntarpeessa kysyvät rohkeasti. Toisilla on sellainen "en halua vaivata" asenne isovanhempiin. Minusta se on suuri rikkaus jos isovanhemmat haluavat olla mukana nuoren perheen arjessa, mutta neuvoja kannattaa antaa vaan pyydettäessä.

 

Me asutaan molempien vanhempien kanssa samassa kaupungissa joten nähdään kumpiakin melko usein. Ite toivon etteivät tule meille yllättäen ja aika harvoin käyvätkin. Käytännössä se tarkoittaa että tulevat kun kutsutaan esim. lasten synttäreille tai joskus lapsenvahdiksi. Molempien vanhemmat ovat avuliaita hoitamaan lapsia mikä on tosi kiva, saadaan sillä lailla välillä omaa aikaa, mut useimmiten silloinkin viedään lapsi sitten isovanhempien luo (he itse toivovat sitä niin päin).

Mä toivon et sekä omilta vanhemmilta et appivanhemmilta sais apua ja tukea silloin kun elämäntilanne sitä vaatii. Esim. mulla oli syksyllä keskenmeno ja silloin saatiin tosi paljon apua, mm. mun vanhemmat tulivat keskellä yötä esikoista vahtimaan et päästiin sairaalaan. Tungetteluna pitäisin sitä et tultais meille jatkuvasti tai soiteltais päivittäin. Me soitellaan kerran pari viikossa ja käydään isovanhempia tapaamassa joskus kerran viikossa joskus vähän harvemminkin. Riippuu miten kiireistä aikaa ite elää ja esim. kesäisin molempien vanhemmat viettävät paljon aikaa mökeillään.

 

Kiitos teille vastauksista niin monta eri mielipidettä kuin on vastaajaakin eli kultaista keskitietä olen itse koettanut mennä Mulla itselläni kun oli nuorena ongelmia anopin kanssa, hän soitteli joka päivä ja kävi kerran-pari viikossa, ja viipyi 5-6 tuntia kerrallaan, hermot siinä meinas mennä

Mutta toivotan kaikille nuorille äideille hyvää kesää

 

Meilläkin on isovanhempien luokse n. 200 km, joten itse enemmän vierailemme siellä suunnassa n. 2krt/kk. Anoppi ja appi käyvät meillä ehkä 1krt/vuosi ja omat vanhempani 2-5krt/vuosi. Molemmilla on esim. paljon lemmikkejä, joten lähtö on hieman vaikeampaa, enkä halua eläintarhaa tänne vkl omien karvaisten kavereiden lisäksi.. Kun asuimme kaikki samalla paikkakunnalla, äitini kävi n. 2krt/vko ja isäni melkein joka pväivä. Appivanhemmat kerran viikkoon. Minua ei häirinnyt isäni vieraillut, koska hän ei neuvo lastenhoidossa eikä meidän elämässä, vaikka kävikin lähes päivittäin. Äitinikin ei puutu yleensä lastenhoitoperiaatteisiin, vaan antaa neuvoja jos kysytään. Anoppi tuppaa niitä neuvoja välillä liikaakin, muttei onneksi niin paljon, että hermot joka kerta menisi

 

Voi kun nähtäisiin useammin. Meillä on välissä 450 km, jota enemmänkin minä ramppaan. mUlla kun on vuorotyön ansiosta hiukan pidempiä vapaaputkia. Ottaisin vanhempani kylään milloin vain. Kyllä on ikävä. Onneksi kuitenkin puhelimet ja voidaan soitella!

 

Molemmat isovanhammat ovat n.30 km etäisyydellä. Toiset ovat vielä työelämässä. Minun vanhemmillani lapset ovat enemmän hoidossa jo senkin takia että toisilla on ne työt. Lapset vierailevat siis viikoittain minun vanhemmillani toisessa mummolassa harvemmin. Kummankaan vanhemmat eivät käy usein meillä ilman "syytä". Ovat kyllä aina valmiita tulemaan kun pyydetään. Yleensä se on lastenhoitoapua tai joskus pyydän äitiä avuksi esim. ikkunoiden pesuun tai johonkin "suurempaan" työhön. Joskus myös isovanhemmat ovat kuskanneet lapsia johonkin harrastukseen tms. Välini omaan äitiin on ihan ok, mutta jostain syystä tykkään anoppini tavasta kohdella perhettämme enemmän. Ehkä olen luonteeltani anopin kanssa enemmän samanlainen. Anoppini ei "vaadi" minulta niin paljon kuin oma äitini. Toivoisin että isovanhemmat tarjoutuisivat enemmän tulemaan tai hakemaan lapsia hoitoon. Koska tiedän että he tekevät sen mielellään, mutta itse on vaan niin vaikea aina kysyä ja "tungetella" . En osaa muuta toivoa, kun asiat kerran heidän kanssaan on hyvin!

 

Mun omat vanhemmat käy noin viisi kertaa viikossa meillä. Mulla on mies paljon töissä ja on kiva kun joku käy auttelemassa ja leikkimässä lasten kanssa. Anoppi ja appiukko käyvät noin kerran kuukaudessa vaikka matkaa ei ole kun 15km.

 

Mikähän siinä on kun omista vanhemmista tykätään ja heistä ei ole haittaa, mutta anopista on sitten haittaa. En yleistä mutta enemmän on mielipiteitä näin päin. Itsekin tykkäsin vaikka oma äiti olis ollut joka päivä vieraana, mutta anoppi tuntuikin jo häiritsevän.

 

Juu niinhän se on että jokaiselle on omat vanhemmat rakkaammat!
Mä tykkäisin että omat vanhemmat kävis kerran viikossa ja appivanhemmat korkeintaa kerran kuussa.
Ja neuvoja en halua, vaan teen omalla tavallani ja kysyn sitten pulmatilanteessa.

 

Meillä ei vielä lapsia (hyvä niin, ettei tässä elämäntilanteessa olekaan).

Minun äitini ja muu sukuni asuu 150km päässä, isä ja hänen uusi perheensä 200km päässä. Kihlattuni vanhemmat 5km päässä ja muu suku 45km päässä.

Kihlattuni vaatii käymään vanhempiensa luona monta kertaa viikossa. He soittelevat joka päivä, elleivät näe. Täällä anoppi käy kerran kuussa, appiukko kävi muuttamassa 2,5v sitten.

Minä pääsen tapaamaan tiukan rahatilanteen vuoksi perhettäni kerran kolmessa kuukaudessa, he käyvät täällä joskus kaksi kertaa kuussa, joskun kerran. Isääni näen vain pari kolme kertaa vuodessa. Isovanhempiani (joista mummullani viime tietojen mukaan 3kk elinaikaa..luuydinsyöpä, eikä luovuttajaa ole) näen vain kerran kolmessa kuukaudessa..Kihlattuni isovanhempia tulee nähtyä pari kertaa kuussa!!!

Aina, kun on puhetta, että lähdettäisiin käymään MINUN perheeni luona, niin kihlatulta tulee vastaus..Sinne on niin pitkä matka!! Mut mentäiskö sen sijaan vaikka V..p..n? Eli hänen isovanhempiensa luokse.. Tässä kohtaa olen vain tokaissut, että kenelläkös sun isovanhemmista on syöpä ja vähän elinaikaa?? Ja olen soittanut äidille, että laittaa tilille rahaa, minä tulen pariksi päiväksi sinne!!