Miten tuo vanhempien vierailu aina uuvuttaa niin kovasti..?

[Uupunutt]

Mun vanhemmat oli viisi päivää käymässä, samalla "vahtivat" lapsia kun olen töissä. Muksut 12- ja 10-v. Huomaan vaan aina, miten olen aivan puhkipoikki vierailunsa jälkeen ja hävettää kun huomaan mielessäni toivomani heidän jo lähtevän... Taidan olla aika kamala ihminen.

Vanhempani ovat tosi rutiineja rakastavia ja he lähinnä kylässä ollessaan istuvat sohvalla. Joku lukevat, katsovat tvtä tai sitten vaan olevat. Kun tulen töistä, laitan ruuan. Ruuan jälkeen mietin, mitä "ohjelmaa" sitä keksisi kaikille. Ja sitten iltapalan laitto. Normaalistikin. Tietty on tuo sama ohjelma lasten kanssa, enkä tajua miten nyt tuo kahden ihmisen lisä arkeen voi uuvuttaa niin kovasti. Ehkä se on myös se oman ajan puute sinä aikana, kun ei hetkeksikään pääse uppoutumaan omiin hommiin, lenkille tms. Jos lähden lenkille, tulee äiti mukaani. Ja kun esim grillaan terassilla ruokaa, seisovat molemmat vieressä

 

[ymmärrän]

Minulla samat tuntemukset ja toiveet heidän häipymisestään kodistani. Onneksi eivät useinkaan viivy vuorokautta pidempään. Siitä kiitos heille kumminkin, että ovat aina auttamassa ja tulevat silloin muutamaksi päivää kun itse olemme, mieheni ja minä jossain vaikka lomailemassa ja pois kotoa. Silloin vanhempani ovat korvaamattomia lasten kanssa olijoita ja heidän hoivaamisessaan. Lapset 6 ja 8 v.

 

[Aaapeee]

Minulla samat tuntemukset ja toiveet heidän häipymisestään kodistani. Onneksi eivät useinkaan viivy vuorokautta pidempään. Siitä kiitos heille kumminkin, että ovat aina auttamassa ja tulevat silloin muutamaksi päivää kun itse olemme, mieheni ja minä jossain vaikka lomailemassa ja pois kotoa. Silloin vanhempani ovat korvaamattomia lasten kanssa olijoita ja heidän hoivaamisessaan. Lapset 6 ja 8 v.

Minunkin vanhempani ovat korvaamattomana apuna noin niinkuin teoriassa, ovat läsnä. Mutta huomaan että lapsetkin väsyy vierailuun ja molemmat sanoivat eilen illalla, että tämä viikko on ollut jotenkin niin raskas/kurja. Mitään ihmeempiä ei päivisin töissäollessani ole tapahtunut, mutta päivärytmi etenee niin rutiininomaisesti ja kaavamaisesti. Joka päivä pelaavat Tietyn lautapelin, tietyn korttipelin jne eikä mitään muuta voi tehdä koska päiväkahvit täytyy olla just klo 10.30 ja välipalan klo 13.15 ja ne määrittävät päivän.

 

[Happygirl-91]

Oispa mullakin noin Meidän porukat höyryää kokoajan "hei tuo peili kannattaisi siirtää tuolle toiselle seinälle" "miten pitkään nämä tiskit on ollut tässä?" yms yms

 

[Fukitol]

Ihan normaalia. Ei sitä vanhempien kanssa voi olla samanlailla mitä omissa oloissa. Nehän alkais mäkättää jos makailis kalsareissa vetämässä kaljaa ja sipsiä yms.

 

[vierailija]

On varmaan aika lailla sama homma, että kuka tahansa sitten olisikin kylässä. Ei sitä voi olla ihan rennosti, kun aina pitää yrittää keksiä jotain ohjelmaa, ja monta eri ihmistä pitäisi yrittää ottaa huomioon. Se aina vähän muuttaa perhedynamiikka. Ihana olisi, jos pihalla olisi pieni "vierasmökki", jotta kaikki saisi sooloilla hieman omien tarpeidensa mukaan. Harvalla nyt on tällaista luksusta...

 

[Hilpuri Tilli]

Meillä ei 10-vuotiasta enää ole pitänyt vahtia. On jo 7-v lähtien ollut koulujen loma-aikoina itsekseen kotona, kun vanhemmilla ei ole ollut lomaa. Eikä meillä vieraita kärsitä koskaan enempää kuin 2-3 pv.

Eikö ne sitten edes laita lapsille ruokaa päivän aikana, kun olet töissä? Oleilee vaan ja odottaa palvelua?

 

[vierailija]

Mun vanhemmat ei ole meillä koskaan yötä, mutta heidän vierailunsa stressaa kaikista eniten. Siivoan aina, kun tiedän, että on vieraita tulossa, mutta kun vanhemmat tulee, pitää joka paikan olla tip top, muuten äiti kulkee koko ajan rätti kourassa ja saan kuulla siitä vielä pitkään vierailun jälkeen. Heidän luonaan olemme yleensä 1-2 yötä, mutta pitempään en jaksa, koska lapset ei suostu tekemään mitään ilman minua, vaan koko ajan kiehnäävät kyljessä kiinni tai sylissä. Kotona sentään leikkivät itsekseenkin tai kavereiden kanssa.

 

[vierailija]

vikka ekä minuakin pienesti uuvuttaa,naitin siiä että sukulaiset käy meillä,toisin on mieeni joka uupuu sitten täysin

 

[9mmm]

nooh se uuvuttaa kun ei voi olla oma ittensä tai jos oon ni asiat muuttuu liian tunteikkaaks vaikka se piristääkin mut ärsyttää kun ei ilman kiihkoa voi jutella sitten.

tai jos perus jutteluks menee niin välillä pitkästyttää vähän erilaisii ollaan

 

[vierailija]

Appivanhempien (yllätys)vierailut saa minulle aikaan migreenin. Tai sitten mystisesti ne ajoittaa vierailunsa migreeniaikaan aina. Ne on ns."ihania ihmisiä", mutta minun ja niiden kemiat ei kohtaa sitten ollenkaan. Uuvuttavaa.

 

[vierailija]

Huah. Täällä kans hajottaa appivanhempien vierailu. Omat vanhemmat tulee viikkojen etukäteisilmoituksella, muutamaksi päiväksi kerrallaan. Appivanhemmat tulee päivän parin varoajalla, eivätkä koskaan kerro kuinka pitkään ovat. Voivat vaikka jäädä viideksi päiväksi noin vain. Siinäpä sitten hikoilet mitä ruokaa kokkaat kaiket päivät ja mitä ohjelmaa keksit.

Just tänään oon miltei hirttäny miehen. Niin kypsä kantamaan ruokaa kaupasta, kokkaamaan, lataamaan tiskikonetta, taas kokkaamaan, taas lataamaan tiskikonetta, keksimään ohjelmaa, hakemaan lisää ruokaa kaupasta, lataamaan tiskikonetta.... Normi lapsiperhe arki siihen päälle pyykinpesuineen ja järjestelyineen.

Vituttaa niin että tulee taas korvista ulos tämä huushollaaminen ja emännöinti. Mies apuna kyllä, mutta eipä täältä emännöinnin keskeltä oo paljoa kynnyksen yli ihmisten ilmoille ehitty. Ja kaiken aikaa pitää jaksaa jutustella ja seurustella. Ei vaan jaksas näin intensiivistä yhdessäoloa.

Ja kun ei koskaan tiedä vierailun kestoa. Ne ei tiedä itsekään. Tulevat ja ovat aikansa. Ihan perseestä. Itse eivät myöskään ideoi tekemisiä tai ehdota mitään. Isännät saavat olla näin myös ohjelmakoordinaattoreita. Raskasta kun ovat niin passiivisia.