Miten tukea kiusattua nuorta (yläasteikäinen)?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen äiti

Vieras
Koulussa ilmeni aluksi koulukiusaamista, mikä saatiin koulun toimesta loppumaan. Tämän jälkeen lapseni jätettiin kaiken ulkopuolelle: kukaan ei puhunut päivällä mitään, ellei ollut "pakolisia" ryhmätyötilanteita. Yritimme kotona kannustaa lasta etsimään kavereita, mutta niitä ei ole löytynyt yhtään.
Lapsi oireilee masentuneisuudella kouluviikkojen ajan. Viikonloppuisin tilanne aina kohenee, kunnes sunnuntaina iskee masennus seuraavasta koulupäivästä.
Vähän aikaa sitten meille selvisi, että lapsemme on jättänyt kouluruoan syömättä, koska on niin yksin joka tilanteessa: ruokailuhan on sosiaalinen tapahtuma. Onko jollakin kokemusta, miten käytänössä toimii esim. koulun vaihtaminen? Tässä on jo reilu vuosi käyty kuraattorilla, terveydenhoitajalla, erityisopettajalla jne. tilanne näyttää pieninä hetkinä olevan kohtalainen (joku jopa puhuu päivällä jotain), palatakseen taas lähtöpisteeseen. Lapseni terveys murenee koulussa: nyt on varattu jo psykiatrille kiireellinen aika :(
 
Tuota psykiatrille ajan varaamista oisin ensimäiseksi ehdottanu.. se osaa varmasti auttaa teitä eteenpäin!! HURJASTI voimia.. onko teillä mahdollisuutta muuttaa koko perheellä johonki toiselle paikkakunnalle? Kenties johonki missä tytöllä ois joku kaveri entuudestaan.
 
Siskoni poikaa kans kiusattiin ja ainoaan todella toimivaan ratkaisuun he päätyivät muuttamalla tarpeeksi kaus, koulun vaihto lähimaastossa ei toiminut, liikaa vaikutusta vanhan koulun oppilailla. Muuttivat monen sadan kilometrin päähän E-P takasi ennekuin kiusaaminen loppui.
 
Meillä ei ole mahdollisuutta muuttaa täältä pois. Seuraava mahdollinen koulu olisi reilun 40km päässä, joten tämä verkostoitunut kiusaaminen ei sinne asti yllä. Ei myöskään ole kerrottu kenellekään, että ollaan katselemassa toista koulua- rehtorit tietävät.
 
En osaa sanoa apuja.. Mutta voimia paljon, toivottavasti kaikki lopulta kääntyy hyväksi! Onneksi lapsella on selkeästi hyvä äiti.

Oma tyttöni (hyvin lievä tapaus teihin verrattuna, ei kiusattu mutta muuten masentunut..kouluaamuina vatsa kipeä tms.) sai syksyllä avun uudesta harrastuksesta :)
 
Ihan kuin minun nuoruudessani. Kiusattiin jättämällä pois porukasta ja sellaista piilokiusaamista. Kukaan ei puuttunut. En syönyt enää koulussa, enkä liioin kotonakaan. Äiti tiesi, mutta ainut mitä
sanoi oli että "koita kestää", ei mennyt koululle keskustelemaan/selvittämään asiaa.
Minun kohdalla olisi varmaan riittänyt luokan vaihto, siitäkin kotona itkin monta kertaa, mutta äiti ei tehnyt mitään.
Rippikoulussa sain uusia ystäviä (eri koulusta tosin), ja ne antoi voimaa jaksaa koulussa.

Ap, hyvä kun olet puuttunut tilanteeseen. Suosittelen tosissaan nyt miettimään koulun vaihtoa jos ei luokan vaihto riitä. Kuljetukset toivottavasti onnistuu, mene kouluun puhumaan rehtorin kanssa.
Koska minun kohdalla asialle ei tehty mitään, niin olen kärsinyt masennuksesta ja paniikkihäiriöstä
myös aikuisiällä, ja vaikuttanut myös moneen muuhun asiaan mun elämässä.

Toimi!
 

Yhteistyössä