Miten jakssa yksinhuoltajan arkea? Itsellä tunne et nyt aivan loppu. 2 lapsen yksin huoltajana ollut talvesta asti ja tuntuu ettei riitä aika millään kaikkeen mihin haluis, pakko tehdä duunia paljon et rahat jotenkin riittäis ja ei kerkii tarpeeksi lasten kanssa oleen. Juuri nytkin töistä kotiin tullut ja lapset isovanhempien luona ja tuntee huonoa omaa tuntoa siitä. Mut pakko mikä pakko, rahat ei muuten riitä. Tytöille luvannut vaikka mitä et kesälomal tehdään mut ei ole kerrinnyt kuin 2 päivää pitämään lomaa, töissä niin kiire ja ylitöistä saa rahaa. Sen tiedän etten varmasti ole mikään tyyppi esimerkki yksinhuoltajasta, mutta meillä näytettään tuntet avoimesti ja puhutaan asioista ja itse näen et tytöt kärsii tilanteesta. mutta en tiedä mitä asian eteen tekisin..Rahaa pakko tienata et saa laskut maksettua. Ja muutenkin tuntuu et yksinhuoltajan oleminen aika yksinäistä hommaa tai nyt sitä huomaa kuin yksin on. Olis tarve jonkun kans pystyä puhuun asioista mut ei oikein ole ketään..
Miten toiset jaksaa
- Viestiketjun aloittaja yh-isi
- Ensimmäinen viesti
Mun eno kasvatti 2 tyttöä aivan pikkuisista aikuisiksi yksin.
Helppoa ei varmasti hänelläkään aina ollut.
Meidän mummu kun vielä eli niin auttoi heitä. Nyt on sitten jo enostakin isoisä tulossa aivan piakkoin.
Jaksamista sulle. Uskon, että on raskasta. Meillä 1 lapsi ja mies on mut siltikin välillä rankkaa. Rahat tiukilla yms. Mies onneks hoitaa poikaa ja kotia siinä missä mäkin.
Ajattele, että vaikka nyt tuntuu raskaalta niin joskus se arki helpottaa ja lapset ovat isistä ylpeitä :hug:
Helppoa ei varmasti hänelläkään aina ollut.
Meidän mummu kun vielä eli niin auttoi heitä. Nyt on sitten jo enostakin isoisä tulossa aivan piakkoin.
Jaksamista sulle. Uskon, että on raskasta. Meillä 1 lapsi ja mies on mut siltikin välillä rankkaa. Rahat tiukilla yms. Mies onneks hoitaa poikaa ja kotia siinä missä mäkin.
Ajattele, että vaikka nyt tuntuu raskaalta niin joskus se arki helpottaa ja lapset ovat isistä ylpeitä :hug:
Hei!
Itse olen ollut yksinhuoltaja jo 7 vuotta eikä jaksamisen kanssa ole ollut ongelmia, olen halunnut aina hyödyntää mahdollisuuteni lapseni kanssa olemiseen ja tekemiseen, hän kun kuitenkin on kaikki, mitä tarvitsen. Rahan teko ei ole minulle ollut tärkeää ja materiaalisesti ollaan aina vähään totuttu ja tyydytty, mutta toki ymmärrän, että kova työ on yksin ansaita lähes kahden ihmisen tulot.
Mutta siihen yksinäisyyteen voi helpotusta löytää mm. yksin- ja yhteishuoltajien liiton paikallisyhdistyksistä, jotka pitävät olohuonetoimintaa tai jäseniltoja ja niihin on varmasti tervetulleita kaikki yksinhuoltajat, joko yksin tai lasten kanssa. Ja tietysti esim. lasten harrastusten kautta pääsee aina vähän tuulettumaan.
Itse olen ollut yksinhuoltaja jo 7 vuotta eikä jaksamisen kanssa ole ollut ongelmia, olen halunnut aina hyödyntää mahdollisuuteni lapseni kanssa olemiseen ja tekemiseen, hän kun kuitenkin on kaikki, mitä tarvitsen. Rahan teko ei ole minulle ollut tärkeää ja materiaalisesti ollaan aina vähään totuttu ja tyydytty, mutta toki ymmärrän, että kova työ on yksin ansaita lähes kahden ihmisen tulot.
Mutta siihen yksinäisyyteen voi helpotusta löytää mm. yksin- ja yhteishuoltajien liiton paikallisyhdistyksistä, jotka pitävät olohuonetoimintaa tai jäseniltoja ja niihin on varmasti tervetulleita kaikki yksinhuoltajat, joko yksin tai lasten kanssa. Ja tietysti esim. lasten harrastusten kautta pääsee aina vähän tuulettumaan.
Mä oon kans ollut yh jo vuosia ja pärjännyt hyvin.Vakityö ja opiskelut alotan tossa syksyllä.Molemmat lapset koululaisia jo. Kesäaika on meillä hyvin koska itse olen reilun parin kuukauden lomalla.Tosin välillä nyt kesällä yksinäinen fiilis kun oon aika sosiaalinen ihminen ja sosiaalisessa työssä.Mutta toisaalta kiva ladata akkuja syksyyn.Lasten kans puuhailu.Lukeminen,leffat...KAHVI! Ne on ne mun jutut =) Hyvä että sulla on apua lastenhoidossa.Onko lapset yhtään äidillä?
minä olen ollut 2 lapsen yh:na 5 vuotta ja kummasti sitä vaan jaksaa,vaikka joskus tuntui ettei tästä tule mitään...
Omat lapseni ovat kyllä jo kouluikäisiä,mutta kyllä kun talossa on murrosikäisiä ja yksin pidät komentoa yllä....ja huolehdit että osaisivatpa olla järkeviä valinnoissaan...yms
minulla ei sukulaisia asu lähimaillakaan ja nyt vasta tuntuu ,että olisi itselläkin mahdollisuus päästä hetki viettämään omaa aikaa ja mahdollisuus omiin menoihinkin...lasten harrastusten kautta on kuitenkin ollut mahdollisuus saada edes juttuseuraa parix illaksi viikossa...
jaksamista teille :hug:
Omat lapseni ovat kyllä jo kouluikäisiä,mutta kyllä kun talossa on murrosikäisiä ja yksin pidät komentoa yllä....ja huolehdit että osaisivatpa olla järkeviä valinnoissaan...yms
minulla ei sukulaisia asu lähimaillakaan ja nyt vasta tuntuu ,että olisi itselläkin mahdollisuus päästä hetki viettämään omaa aikaa ja mahdollisuus omiin menoihinkin...lasten harrastusten kautta on kuitenkin ollut mahdollisuus saada edes juttuseuraa parix illaksi viikossa...
jaksamista teille :hug:
kesäilta
Olen neljän lapsen yh, ja mitään hoito-/kasvatusapua en mistään saa. Opiskelen, mutta nyt olen kesälomalla. Materia ei elämässä etusijalla. Ihan hyvinhän tuota vaan näyttää jaksavan, vaikka tietysti välillä on raskasta.
On rohkasevaa lukea et sitä jaksaa kuitenkin vaik välil vaikeelta tuntuukin. Mulla siitä onnellinen tilanne et isovanhemmilta saa hoitoapua silloin kun tarvii, nytkin vaikka kesälomal niin joutunut töis koko ajan oleen. Itselle vaan huono omatunto tulee lasten puolesta kun ei kerkii kesälomaa niitten kans viettämään mut ehkä ens viikol saa vapaata
Niin neitipii on @mail ja mese osoite mut en kehtaa niit tänne julkisesti laittaa, eli jos laitat vaik yv oman osottees niin voin vaikka kirjoitella..tein oikein profiilinkin näköjään
Niin neitipii on @mail ja mese osoite mut en kehtaa niit tänne julkisesti laittaa, eli jos laitat vaik yv oman osottees niin voin vaikka kirjoitella..tein oikein profiilinkin näköjään no sitä tää yh:n elämä paljon on.. tasapainoilemista kaiken välillä ja silti aika ei tunnu riittävän kaikkeen..
itelläkin kun tuntuu et kotona kun on remonttireiska sähkömies automekaanikko, siivooja, tiskaaja, kokki, lastenhoitaja ja ties vielä mitä muuta, vieläpä sit töissäkin pitää käydä tai nyt opiskelen mut ihan samalla lailla aikaa sitoo niin joskus tuntuu et mitään ei ehdi tehä.. mut asioita täyttyy järjestellä, jostain vähemmän tärkeestä tinkiä ja kaikelle silti löytää aikaa työlle, kodille, lapsille ja itselleen..
pitää myös hyväksyä itseltään se ettei kaikkeen kerkiä, ja ylitöiden suhteen miettiä juuri sitä että onko se raha sen arvoista vai onko se lapsille annettava aika kenties arvokkaampaa vaikka elintaso hieman kärsisi..
mut siinä meillä yh-iseillä on ongelma et työelämässä juuri se ymmärrys ei toimi yhtähyvin kun yh-äitiä kohtaan.. oletetaan pystyvän tekemään töitä ylitöissä ja aikataulutta.. itsekkin tähän törmäsin ja jouduin sen työn lopettamaan koska taas lapsilta se olisi sitonut kaiken ajan, no tilaisuutta sitten hyväkseni käytin ja siirryin opiskelemaan toiseen ammattiin.. aikaahan sekin syö mut on kuitenkin säännöllistä ja satsaus tulevaisuuteen...
itelläkin kun tuntuu et kotona kun on remonttireiska sähkömies automekaanikko, siivooja, tiskaaja, kokki, lastenhoitaja ja ties vielä mitä muuta, vieläpä sit töissäkin pitää käydä tai nyt opiskelen mut ihan samalla lailla aikaa sitoo niin joskus tuntuu et mitään ei ehdi tehä.. mut asioita täyttyy järjestellä, jostain vähemmän tärkeestä tinkiä ja kaikelle silti löytää aikaa työlle, kodille, lapsille ja itselleen..
pitää myös hyväksyä itseltään se ettei kaikkeen kerkiä, ja ylitöiden suhteen miettiä juuri sitä että onko se raha sen arvoista vai onko se lapsille annettava aika kenties arvokkaampaa vaikka elintaso hieman kärsisi..
mut siinä meillä yh-iseillä on ongelma et työelämässä juuri se ymmärrys ei toimi yhtähyvin kun yh-äitiä kohtaan.. oletetaan pystyvän tekemään töitä ylitöissä ja aikataulutta.. itsekkin tähän törmäsin ja jouduin sen työn lopettamaan koska taas lapsilta se olisi sitonut kaiken ajan, no tilaisuutta sitten hyväkseni käytin ja siirryin opiskelemaan toiseen ammattiin.. aikaahan sekin syö mut on kuitenkin säännöllistä ja satsaus tulevaisuuteen...
Mantan äiti
Moikka! Yh-isi olen ollu nyt yksihuoltajana reilut kaksi vuotta, ja olen totaali yksihuoltaja koska lapseni ei tapaa isäänsä. Itse sain puolivuotta sitten uuden työpaikan joka vie aikaani paljon. Tyttäreni on usein hoidossa vanhemmillani, josta kannan huonoa omaatuntoa vaikkakin tyttö tykkää olla mummin ja vaarin kanssa. Se että rahat ovat aina finaalissa ärsyttää kovasti, ja se että tiedät jos vaan teet reippaammin töitä niin rahaa tulee lisää, mutta tämä vie taas aikaa itseltään ja lapselta. Ristiriitainen tilanne. Mukava huomata että joku muukin "kärsii" samasta asiasta. Olisi se ihanaa kun olisi joku jonka kanssa jakaisi raha ongelmat ja muutenkin saada tukea. Mutta ainakaan minulla ei löydy aikaa siihen että lähtisin itselleni etsimään uutta seuralaista. :wave:
Minusta on alkanut tuntua viime aikoina, etten jaksa. Olen 10 kk vanhan pojan yh, isä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan. Lapsi on ihana ja rakas, mutta hän nukkuu äärettömän huonosti ja se on vienyt äidistä mehut. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Apua olisi saatava jostain. Mutta vissiin ekaa kertaa elämässä olen tyytyväinen siitä, ettei ole vakiduunia. En näet tiedä, kuinka olisin jaksanut tehdä töitä ja valvoa yöt lapsen kanssa. Nyt olen liiton rahalla ja siitä en kanna lainkaan huonoa omatuntoa. Töitä alan etsiä vasta sitten, kun tunnen olevani enemmän voimissani. Tällä hetkellä kaikki energia menee arjen pyörittämiseen ja lähinnä pystyssä pysymiseen.
Tais tulla yh-isin kans sama nick mut enpä arvannu et voi ottaa saman nickin mikä jo käytös. Mulla on itselläni hyvä tillanne duuniin suhteen et voin kyl olla pois sillon kun haluan/tarviin.. Taas vastaavasti sen takia joustankin firman suuntaan paljon jotta kehtaan olla silloin pois kun esim. lapsi kipee pelkäämättä et potkut tulee. Eli teen duunia silloin kun kiire, kotona sillon kun ei. Tilissähän se aina tuntuu. Nyt onneks ylitöiden suhteen tilanne helpottamas ja saa ehkä muutaman päivän lomaakin. Tais olla ehkä enemmän sellanen hetkellinen voimattumuuden tunne ja ei oikein jaksanu uskoa itseensä enään, siis että pärjää täs mitä itse valinnut. Pitkästä aikaan pysty työt lopettamaan suunnilleen normaali aikaan ja kerkis lasten kans leikkipuistoon ja hauskaa oli. Kylhän sitä lapsista saa kuitenkin uskomattomasti voimaa ja kun näkee et niil ikävä ollut niin itselle pahaolo tulee, vaik oon pyrkinyt niitä kuitenkin joka päivä näkeen vaik välil meinannut vähän kiire sen suhteen tulla.
Jaa no eihän se ihan sama ollutkaan, siis nick.<br><br>
Jaa no eihän se ihan sama ollutkaan, siis nick.<br><br>
hips
mää hoitelen tytteliä yksikseni ,viimesyksynä aloitin koulun ja oli hieman rankkaa, yöt meni lukiessa ja yö unet jäi 4 tuntiin,nyt loma oltu tyttelinkans eikä yhtään haluttas viiä taas kuukauden päästä hoitoon ja lähtä kouluun, mut pakko...
jaksamista kaikille =)
jaksamista kaikille =)