Miten toimitte sairaan koululaisen kanssa ja muutama muu kys

[kummastelen vaan]

Niin, kysyisin että miten te käytännössä toimitte jos ja kun kouluikäinen lapsi sairastuu ja joutuu jäämään kotiin koulupäivän ajaksi?
Eikös alle 9 v vai oliko se 10 v sairaan lapsen huoltaja voi jäädä kotiin (palkalliselle hoitovapaalle) ?
jäättekö?
Vai jätättekö lapsen kotiin yksin potemaan?

Puhun lähinnä jostain nuhakuumeesta tai oksennustaudista tms. eli en mistään missä henki vinkuu ja pihisee tai olisi sairaalareissu edessä. Mutta entäs, jos on jalka tai käsi poikki, miten menettelette? Siis joku isompi juttu?

Entäs sitten miten ns. hoidatte esim. kuumeista kouluikäistä lasta? Onko lupa maata vuoteessa koko sairastamisaika yöpaidassa ja värjotellä viltin mutkassa tv:ta kastsomassa? Siis olla tekemättä mitään?

Tuotko mehua, lääkettä ja ruokaa vuoteen viereen vai onko lapsen tultava pöydän ääreen syömään tai haettavat juomansa itse?
Entä kuumeen mittaus, vuoteessa vai tultava jonnekin missä se mittari on?

Laitatteko herkkuruokaa, hyvää, lempinamia tms., haetteko kaupasta jotain hyvää mistä tykkää, vai onko syötävä järjevästi ruoka-aineympyrän mukaan sitä mitä tänään on tarjolla ja kaikki syötävä?

 

[mami]

Mitähän ihmettä mahdat kummastella?
Mutta kysymyksiin vastauksia, näin meillä: ikinä, ikinä ei ole mun lapset (joita siis 4) jääneet yksin kotiin sairaana. Otan vaikka palkatonta jos lapsi on kipeenä niin se tarvitsee erityis hoivaa vaikka olisi isompikin lapsi.
Kipeenä saa katsella videoita ja syödä vähän erityisempiä herkkuja ja juoda limpparia jos vaan maistuu ja jaksaa.
Ja alle 10v lasta saa jäädä palkallisena hoitamaan

 

[kummastelen vaan]

Kummastelen erilaisten perheiden käytöntöjä ja siksi kyselen, onko ko. perhe ainoa laatuaan vai onko muitakin jotka toimii samalla tavalla, tai liikkuuko täällä palstalla ainakaan..

Etten siis lynkkaa ja tuomitse ko. perheen tapaa vaan voisin todeta, että niin on muillakin.

Tuttavapiirin ei kuulu tosin ketään samanlaista.

Eli kouluikäinen lapsi, myös alle 10 v, jää kotiin yksin sairastamaan. Äiti ei jää lasta hoitamaan.
Jos lapsi on sairas viikonloppuna tai miten vaan, mutta itse ja omatoimisesti tullaan ja haetaan jos tarve on, eli vaikka kuumetta olisi 40 astetta ja olo kuin kuolleella, ja jos jano yllättää, se juomalasillinen paitsi haetaan itse, myös otetaan itse jääkaapista jne.

Peiton / päiväpeitteen päällä päivävaatteet päällä. Heikko ei olla saa. Edes sairaana.
Edes lapsi.

Äidillä on toki mahdollisuus jäädä kotiin hoitovapaalle kuten kellä muulla tahansa, muttei jää koska työt jäisi rästiin eikä pomo tykkää.. palkattomaan hän ei kasto olevan varaa. Hoitoapua hän ei kysy, ei ota vastaan, heikko ei olla saa, itse pitää pärjätä.

Painajaisista lapsi selviää myös ihan itse, äitiä ei tarvitse tulla yöllä herättelee.
On yh.
Tämä toiminta oli vallalla jo silloin kun lasten isän kanssa oli, mutta silloin sitä empatiaa pysty jakamaan se isä.

Siksi kummastelen, että onko tää perhe ainoa, onko muilla samanlainen käytäntö.

 

[leea 63]

Minä jään ehdottomasti hoitamaan alle 10-v lasta kotiin nuhakuumeessa ja vatsataudissa, terkkarilta tod. töihin ja se palkallista, jos lapsi sairaana yli 3 pv niin se palkatonta ja jään silloinkin hoitamaan itse lasta,kun haen tilapäistä palkatonta hoitovapaata. En voisi jättää lasta kotiin yksin. jos lapsi yli 10-v haen palkatonta pakottavista perhesyistä, et silleen. Kaikilla perheillä eri käytäntö, meillä tämä. Ja meillä saa olla heikko vaikkei sairaskaan, saa olla yöpuvussa ja tuon ruokaa ja herkkuja jos siltä tuntuu, luen ja hemmottelen lasta sairaana, ehkäpä muulloinkin. minulla ei yksinhuoltajuus ole siihen vaikuttanut, ja uskon että sillä tuskin merkitystä, vain sillä mitä ihminen on oikeasti, kestääkö heikkoutta. Tiedän monia jotka vievät puolikuntoisia alle kouluikäisiä lapsia hoitoonkin, kun palkka ja työ niin tärkeä, ettei uskalleta käyttää lakisääteistä hoitovapaata, tai haluta. kukaan ei välitä lapsistasi, jollet sinä itse.

 

[taustalla]

Pienempien lasten kotiäitinä ei ole ollut mitään ongelmia tuon hoidon järjestymisen kanssa. Joitain tunteja on saanut kotona potea itsekseenkin kauppa-asioiden ym aikana.

Meillä kun se kuume harvoin iskee, niin se kaataa kyllä täysin sängynpohjalle ja siellä nukutaan suurin osa vuorokaudesta. Sitä tv:täkään ei juuri jakseta katsella viimeistä sairastelupäivää lukuunottamtta, joka on se kuumeeton päivä ennen kouluunmenoa. Sen päivän aikana sitten tehdään läksyjä. Juotavaa kannan sänkyyn, hyvä että sen saa uppoamaan kuumeessa tai mahataudissa. Jotain syötävääkin voin sänkyyn tarjota. Lääkkeet tullaan ottamaan keittiöön, tuo meidän lapsi on aika toivoton tapaus ottamaan niitä lääkkeitään, keittiössä ne yleensä uppoaa lahjomalla ja kiristämällä. Mittarin kiikutan paikalle ja pakotan mittaamaan kuumeen silloin kun katson sen tarpeelliseksi.

Silloin kun on kunnolla sairas, tarjoan herkkuja ja koetan löytää jotain minkä saa menemään alas, lapset saavat aina sairaana esittää toiveita siitä mikä maistuisi. Ruoka-aineympyröihin ei tuijotella, nestetasapainon yritän pitää kunnossa, niin mahataudit kuin kuumekin heiluttavat sitä helposti. Eli paljon erilaisia juotavia ja suolaa vaikka sipseistä.

 

[äiti 40plusplus]

riippuu sairaudesta. Jos oksennustauti niin yksin ei jätetä kuin hetkeksi vaikka kaupassakäynnin ajaksi. Mutta pieni nuhakuume voisi mennä niinkin että joku piipahtaisi pari kertaa kotona päivän mittaan ja järkkäisi lapselle vaikka dvd katsottavaksi tms. tämä riippuu siitä miten lapsi muutenkin pärjää kotona. Joku ekaluokkalainenkin pärjää, meillä en meidän ekaluokkalaista jättäisi muutenkaan päiväksi yksi mutta kymmenvuotiaan kanssa jo paremmin pärjää

 

[Piika-äiti harmaana]

Olen katsellut näitä sairastavia lapsia kohta 15-vuotta. Jos lapsi on niin sairas, että pysyy vuoteessa, ainakaan meidän tenavat eivät ole liikoja saaneet syötyäkään, eli ruokahalu häviää. Juuri ja juuri saaneet banaania, mustikkasoppaa ja mehua sängyn reunalla lipitettyä, eikä ole tullut mieleen odottaa, että jaksavat nousta ylös muuta kun vessaan.

Olemme mieheni kanssa yrittäjiä (ratkaisuun päädyttiin lasten takia) ja voimme pyöräyttää päiväämme suuntaan tai toiseen, eli hoito-ongelmaa meillä ei ole koskaan ollut. Monta kertaa olen siirtänyt kipeän lapsen omaan sänkyymme ja muuttanut "toimiston" siihen viereen, eli lapsi on sairastanut silmieni alla minun tehdessä töitä siltä osin kun voin.

Kun olo tokenee, lapsi ei pysy siellä sängyssään ja alkaa haahuta. Toipilaana voi piirrellä, lukea kuvakirjoja, leikkiäkin ehkä legoilla tai vastaavaa. Ruokahalukin paranee, ja lapsen mukaan tiedän haluaako toipilas makaronivelliä, perunamuusia vai makaronia ja tonnikalakastiketta. Yleensä minulla on varaa helliä häntä niin paljon, että hän saa haluamaansa toipumisruokaa. Voi olla, että paistan pannaria, joka ternimaidosta tehtynä ja rasvaisena, marjojen kera vahvistaakin sairauden jälkeen.

Totta kai sairaspäivät ollaan yöpuvussa, itsekinhän minä sairastan yöpuku päällä ja villasukat jalassa. Illalla tietysti pesu ja vaatteiden vaihto samalla kun lakanoiden vaihto, sillä kuumevaiheessa hikoaa paljon.

Vaikein on päivä, kun on melkein terve, mutta ulos ei voi vielä lähteä. Koululaiset voivat tehdä ne läksyt, jotka on jäänyt tekemättä sairasaikana, ja pienempien kanssa vaan on keksittävä jotakin tekemistä, ei siinä muu auta. Se päivä on oikeasti pitkä sekä potilaalle että äidille, ja hyvä DVD on onnistunut vaihtoehto.

Kyselet kyllä erinomaisen outoja. Etkö sinä koskaan ole itse sairastanut ja sitä kautta tiedä kuumeisena olemisesta?

Piika-äiti

 

[kummastelen vaan]

\

Kyselet kyllä erinomaisen outoja. Etkö sinä koskaan ole itse sairastanut ja sitä kautta tiedä kuumeisena olemisesta?

Piika-äiti

Kiitos viimeisestä kommentista. Minustakin tämä on outo juttu.

Siis kysymykselle taustatiedot:
Olen ollut sairas, tottakai! niin lapsena kuin aikuisenakin. Lapsena äiti kantoi sängyn viereen júomista yms. palvelua, ei hermostunut oksennussotkuista vaikka muuten normaalioloissa olikin tarkka ja lyhytpinnainen. Sairaana oltiin yöpaidassa ja muuta normaalia sairastamista.
Näin on ollut miehellänikin lapsena.

Näin olen toiminut omien lastenikin kanssa, aivan kuten tekin omienne lasten kanssa.
Sain kerran silloiselta työnantajalta (hoitoala!) haukut päälleni, kun en jättänyt kuumeista, hourailevaa lasta yksin kotiin vaan jäin kotiin, lapsi oli 6 tai 7 v.


Miehelläni on kuitenkin jo kouluikäinen, 9v lapsi, joka nyt tapaamisviikonloppuna sairastui. Oli mummolassa kylässä kun sai oksennustaudin ja mummolasta tuotiin siis meille su-illalla puolikuntoisena.
Äidille kysely, että voiko lapsi jäädä maanantain sairastamaan tänne, käytännössä olisi mennyt mummolaan. Olisi ollut aikuisen seurassa koko ajan, kotona kun kuitenkaan äiti ei töistään vapaata ottaisi, ei ole ottanut aiemminkaan kun lapsi oli pienempi, eli heti kun koulun aloitti, sai luvan sairastaa itsekseen.

Nyt äiti halusi lapsen kotiin jo su illalla, jotta näkee ma aamulla ennen töihin menoaan missä kunnossa lapsi on.
Mies sanoi lapselle, että sehän on sama missä sinä sairastat, makaatko täällä vai kotonasi, kotona saat olla rauhassa kun meillä on kuitenkin pikkulapsiperheen hälyä ja sählinkiä.
Lapsi vastasi, että täällä isän luona kuitenkin juomista kannetaan vuoteen vierelle, kotona pitää itse hakea. Äiti ei tuo.

Jäin muistelemaan niitä muita kertoja kun lapsi on tapaamisviikonloppuna sairastunut.
Aamulla kaikesta huolimatta hän petaa vuoteen ja pukee päivävaatteet päälleen. Hölmistynenä sitten olen katsonut: eihän sinun sairaana tarvitse. Ei pyydä mitään, vaikka kysyy että mitä haluat, olipa kyseessä se tv:n katselu tai herkkusyömiset. . Ottaa mehunsa kyllä vastaan vuoteen vierelle.

Mies sanoo, että tämä tulee kotoa. Heikko ei olla saa, ei sairaana, ei lapsikaan. Mitäs siinä valitat. ota itse. ja niin edelleen. Ja sitten, painokkaasti, mies sanoi, vaikken vastalausettakaan esittänyt: minä olen elänyt siellä..
Hän siis tietää mistä puhuu.
On hän niitä kertonut. Kotityöt meni tasan. Ei kiinnosta, jos mies oli kipeä, kuumetta 40 astetta, hyvä kun pytyssä pysyi. nyt hän hänen viikkosiivousvuoronsa, ja hän tekee sen, sanoi exä ja tämä lapsen äiti. ..

Mies ei edelleenkään, minullekaan, kerro jos on kipeä, tekee ja touhuaa jne, ja sitten kertoo, että oli viime viikolla koko viikon kuumeessa, siksi oli niin toistaitoinen (mihin minä hermostun). Asiasta on puhuttu: sano, mene lepäämään! Silti on vanhan käytännön vanki, edellinen liitto kesti pidempään kuin mitä me vielä ollaan oltu yhdessä.

Minusta on vaan niin kummallista.. en ole kohdannut samanlaista käytöntöä missän, että 5-vuotiaankin on painajaisunestaan itse selvittävä, sairastumisesta myös tottakai. Mitäs menit sairastumaan.


:\|

 

[mami]

\

Kummastelen erilaisten perheiden käytöntöjä ja siksi kyselen, onko ko. perhe ainoa laatuaan vai onko muitakin jotka toimii samalla tavalla, tai liikkuuko täällä palstalla ainakaan..

Etten siis lynkkaa ja tuomitse ko. perheen tapaa vaan voisin todeta, että niin on muillakin.

Tuttavapiirin ei kuulu tosin ketään samanlaista.

Eli kouluikäinen lapsi, myös alle 10 v, jää kotiin yksin sairastamaan. Äiti ei jää lasta hoitamaan.
Jos lapsi on sairas viikonloppuna tai miten vaan, mutta itse ja omatoimisesti tullaan ja haetaan jos tarve on, eli vaikka kuumetta olisi 40 astetta ja olo kuin kuolleella, ja jos jano yllättää, se juomalasillinen paitsi haetaan itse, myös otetaan itse jääkaapista jne.

Peiton / päiväpeitteen päällä päivävaatteet päällä. Heikko ei olla saa. Edes sairaana.
Edes lapsi.

Äidillä on toki mahdollisuus jäädä kotiin hoitovapaalle kuten kellä muulla tahansa, muttei jää koska työt jäisi rästiin eikä pomo tykkää.. palkattomaan hän ei kasto olevan varaa. Hoitoapua hän ei kysy, ei ota vastaan, heikko ei olla saa, itse pitää pärjätä.

Painajaisista lapsi selviää myös ihan itse, äitiä ei tarvitse tulla yöllä herättelee.
On yh.
Tämä toiminta oli vallalla jo silloin kun lasten isän kanssa oli, mutta silloin sitä empatiaa pysty jakamaan se isä.

Siksi kummastelen, että onko tää perhe ainoa, onko muilla samanlainen käytäntö.

Tuskimpa tuo tuttavasi on ainut näin lapsiaan "hoitava", empaattisuuteen kykenemätön vanhempi. Maailma on täynnä itsekeskeisiä, persoonallisuushäriöisiä ihmisiä jotka tekee lapsia, mutta ei halua/jaksa/kykene niitä hoitamaan ts. antamaan edes perushoivaa jota lapsi tarvitsee kehittyäkseen ja kasvaakseen terveeksi empatiaan kykenevksi ihmiseksi. :/ Voi lapsi raukkaa :/

 

[kummastelen vaan]

\

\
Tuskimpa tuo tuttavasi on ainut näin lapsiaan "hoitava", empaattisuuteen kykenemätön vanhempi. Maailma on täynnä itsekeskeisiä, persoonallisuushäriöisiä ihmisiä jotka tekee lapsia, mutta ei halua/jaksa/kykene niitä hoitamaan ts. antamaan edes perushoivaa jota lapsi tarvitsee kehittyäkseen ja kasvaakseen terveeksi empatiaan kykenevksi ihmiseksi. :/ Voi lapsi raukkaa :/

Täällä heitä ei sitten ainakaan taida liikkua....
ko. lapsen sanavarastoon ei kuulu sanaa: anteeksi.
Minä taas ajattelen, että jos esim. rikkoo jotain eikä tule sanomaan eikä sitten kiinni jäätyään pyydä anteeksi tai pahoittele, vaan vain tuijottaa mykkänä, tai alkaa syyttää jotakuta toista, joka ei ole ollut edes paikalla tms. - niin minun ajattelun mukaan teko on tahallinen.
Mies sanoo, ettei siinä talossa semmosta sanaa kuin anteeksi tunneta, koska silloinhan myöntää olevansa syyllinen. Esim. jos äiti kompastui tai käveli tai törmäsi epähuomiossa lapseensa, vaikka tämä olisi ollut taapero, ei anteeksipyyntö kuulunut: mitäs oli siinä edessä !

 

[kikka3]

Meillä olen se minä,eli äiti aina jäänyt pojan kanssa kotiin. Tosin nyt kun ikää on jo 9v niin noita sairasteluja ei ole ollut enää juuri nimeksikään. Mieheni on aina muka ollut niin korvaamaton, ettei ole ikinään jäänyt kotiin. Onneksi minun työantajani(sos.-ja tervh.ala) on ollut aina suvaitsevainen. ei tulisi mileenkään jättää yksin kotiin. En missään kunnossa. Vaikka kodin ja työpaikan väli on 1,3km ja aikaa kuluisi mulla kävellen n.15min. Ja vuoden perästä kun poika täyttää sitten 10v on eläkkeellä oleva isäni luvannut hoitaa. On nytkin, mutta katson että paras hoitaja lapselle on hänen omat vanhempansa. Ja tosiaan kuume jos yllättää se kaataa sänkyyn totaalisesti ja on sitten lähempänä 40c!!!

 

[taustalla]

Sairaina lapsia hoidan ihan samalla tavalla, kuin muitakin sairaita ihmisiä. Eli oireiden mukainen hoito, ja jos korkea kuume tai runsasta oksentelua, ei tietenkään voi jättää yksin. Ekaluokkalaista en sairana jättäisi muutenkaan yksin kotiin, vaikka olisi vain flunssasta kyse.