Miten toimin ton äijän kanssa, hermo menee!

[ärtsynä taaaas]

On ollu jo pitkään tosi v'ttumainen, välillä normaalihko, sitten taas ilmeilee, tuhahtelee ja äyskii. Alkoi kun otin erään asian puheeksi ja joko siitä tai sitten yks toinen asia, jota olen yrittäny korjata (mun vika, mun ärtsy piirre). Siis toisiaan mä oon yrittäny monesti selvitellä ja sanonu yrittäväni muuttua JOS tää siitä nyt edes on - tai sit se onkin se asia joka mua on miehessä kaivellu...
En halua enempää nyt paljastaa täällä. MUTTA siis mä en v'ttu enää jaksa tätä paska kulissia ja koska toi ei haluakkaan yrittää selvitellä välejä, vaan jatkaa tällasta eloo (enkä mä voi ykskaks tästä lähteä, vielä kotihoidontuella ja pitäs opiskella uusi ammatti jne. eikä kumpikaan halua erota lapsesta miksikään vuoroviikkovanhemmaksi)...

Mutta taas aamulla mua rupes v'tuttaa kun sanoin ihan nätisti eräästä asiasta ni tuhahteli ja ilmeili. Ärsytti!

Alanko ihan v'ttuillessani olee kokoajan v'ttumainen, siis puhun äksysti jos puhun vai ihanko piruutta puhun "yliystävällisesti!...ja oikeesti on varmaan tosi lapsellista, mutta en mä jaksa tätä että oon yrittäny sovitella ja sitten ollaan muka "normaalisti", ei edes hipaista toisiamme mutta siis puhutaan arkisia pari päivää ok, mutta sitten se taas jostai ottaa nokkiinsa (ihan sama sanonko rumasti vai nätisti). Ja mä en enää ala sovitella, sanoin jo viimeksi kun varmaan neljännen kerran yritin - ilman tulosta!

 

[joo]

Se on kato se kesä... paljon minihameita liikenteessä ja oma muija moneen kertaan nähty... syksy tulee nopeesti ja sillon taas ollaan mielin kielin...

 

[Jepulisjep]

Jaa, mun mielestä voisit/te harjoitella parisuhdeasioita. Ensimmäiseksi puhumista.
Hae kirjastosta joku parisuhdekirja tai menkää kurssille. Ettei kärpäsestä tule härkänen.

Parisuhteen eteen täytyy nähdä vaivaa jos sen haluaa pitää.

Samat puhumis/väärinkäsitysongelmat yhä täällä, kun pitäis itsekin tarttua taas opukseen, et miten se taas menikään, kun ei muuten muista sitä arjessa...

 

[ap]

Kun me on puhuttu ja puhuttu, ei enää puheet auta. Mä oon luvannu yrittää ite muuttua enhän mä muuta voi kuin yrittää - ei kuulema riitä!!!

Siksi pakostakin luulen että se onkin se toinen asia josta luulen nyt totaalisesti muuttuneen - tajusi viimein mitä oon ajanu takaa sen ittesä käytöksessä. Siis oon aina välillä epäilly onko se päässy exästään yli, aina kieltäny mun epäilyt että ne on potaskaa - mutta sitten ne taas herää aika-ajoin.
Annoin nyt niin monta esimerkkiä miksi oon epäilly, entäs jos se nyt tajus itekkin että joo näinhän se on - on vaan kieltäny iteltään.

Ja siksi yrittää kaiken suhteen p'skan panna mun syyksi, että vika mun tietyssä piirteessä. Eli oon tosi äkkipikanen ja raivostun herkästi - alna karjumaan.

Siinähän ne paljastukin tän suhteen ongelmat, vaikka enenpää en kyllä paljasta näistä!

 

[ap]

siis alan karjumaan ja jupisen kiroten

 

[ap]

No, mitä luulette ja miten toimin????

 

[ap]

kukaan?