Miten toimia kun oma lapsi ei tule toimeen kavereiden lasten kanssa?

["mmm"]

Meillä on kahdellakin kaverilla suht saman ikäiset pojat kuin omakin poikamme. Nähdään harvakseltaan ehkä kerran kuussa tai vähän useammin joskus. Olisi kiva nähdä useamminkin mutta lapsemme eivät tule juttuun keskenään ja tämän vuoksi ei huvita välillä nähdä ollenkaan. Molempien kohdalla ongelma on sama: kaverin poika kiusaa meidän poikaa. Yhteisleikki sujuu ehkä sen 30 min ja sen jälkeen alkaa töniminen jne. Pojallamme on esim. päiväkodissa kyllä paljonkin kavereita ja heidän luonaan kyläily sujuu hyvin. Päiväkodin mukaan pojallamme on hyvät sosiaaliset taidot ja leikkii monipuolisesti, osaa huomioida toisia jne. On välillä melko villi mutta osaa kyllä rauhoittuakin kun tarvis on. Nämä kavereiden lapset ovat molemmat reilu puoli vuotta nuorempia, liekö vika siinä vai missä? Pojallamme on ikää kohta 6 v. ja tätä on jatkunut ihan alusta saakka. Pitääkö perhevierailut nyt sitten unohtaa ja nähdä kavereita ilman lapsia? Molemmissa kavereiden perheissä on suuri ongelma sisarusten välisessä jatkuvassa kahnauksessa, jota vanhemmat pitävät asiaankuuluvana eivätkä tee mitään. Voisiko tämä opettaa väärää mallia näille kiusaajille?

 

[halipupu harmaana]

Itse varmaan yrittäisin yhteistä leikkihetkeä vielä kerran ja seuraisin kärppänä mitä tapahtuu. Kun alkaa töniminen, niin puuttuisin asiaan välittömästi ja selvittäisin mistä on kyse ja ohjaisin lapsia jatkamaan leikkiä.

Toisilla lapsilla on huonommat leikkitaidot kuin toisilla eivätkä he jaksa leikkiä samaa leikkiä kovin kauaa, josta voi seurata sitten turhautumista ja kaverin tuuppimista ja kiusaamista. Tässä tarvitaan aikuisen apua siihen, että lapsi oppii leikkimään pidempään ja jatkamaan leikkiä ja viemään sitä eteen päin.

Aikuinen voi alka helposti jatkaa lapsen leikki-ideaa muutamalla helpolla kysymyksellä kuten "Mitä sitten tapahtuu? tai Mitä tämä tekisi nyt? tai Minne se on menossa?" jne...

Sisarusten välinen kahnamminen on ihan eri asia kuin kaverin tömiminen ja tuuppiminen. Meilläkin kaksi poikaa 6v ja 9v. tönivät ja välillä potkivat ja lyövätkin toisiaan ja pikkuhiljaa olen alkanut olemaan yhä enemmän puuttumatta veljesriitoihin, koska osaavat jo itsekin lopettaa sen ja se on hyvä taito, ettei aina tarviste aikuisen olla selvittämässä riitoja ja pieniä yhteen ottoja, joita varsinkin näin loma-aikaa on vähän väliä. Mutta kun on kysymys lapsista, jotka ei ole toistensa kanssa joka päivä ja ovat vähän vieraampia, niin aikuisen on ihan hyvä olla lähellä seuraamassa mitä tapahtuu ja selvittämässä asioita.

Toivottavasti saatte ap lasten leikit sujumaan.

 

[Vankka Ankka]

Huom! Sisarusten väinen jatkuva kahinointi, pureminen, töniminen, lyöminen, potkiminen jne jne EI OLE NORMAALIA! Jotkut vanhemmat naureskellen sanovat toista, mutta... no joo.

 

["mmm"]

Mä olen samaa mieltä että sisarusten jatkuva fyysinen kiusanteko ja tappelu ei ole sallittavaa. Se pitäisi saada alkuunsa loppumaan. Sisarukset toki riitelevät ja pienistä lapsista kun on kyse, myös kokeilevat sitä fyysistä tappeluakin kun ei vielä taidot muuhun riitä. Mutta jatkuva lyöminen jne. joka asiasta ei minusta ole oikein.

 

[nyt sun]

tekstistä ei kyllä selviä et kenessä on vika. Otsikossa oma lapsesi ei tule toimeen muiden kanssa ja tekstissä oma mussu on sosiaalisesti lahjakas ja toiset tönii..?!

Aina se tönijä ei ole kiusaaja. Että selvittäisin mistä töniminen johtuu ja kuka kiusaa ja ketä ja miksi pojilta ei porukassa leikki suju. Ja jos leikit ei onnistu, niin pojat ei sit leiki keskenään.

 

["mmm"]

En mä tiedä, kenessä on vika. Tiedän vain sen että poikani ei tule näiden kahden perheen samanikäisten kanssa toimeen. Mutta että päiväkodissa tulee muiden kanssa hyvin toimeen. Ajattelin että koska ongelma (sama) on molemmissa paikoissa, vika voi olla jossain muuallakin kuin kaverin lapsessa. Mä en osaa sanoa, onko mun lapseni sosiaalisesti lahjakas vai ei, ei mulla ole mitän asiantuntemusta asiaan. Mutta kun olen päiväkodissa jutellut ja esim. vasu-keskusteluissa mulle on näin sanottu, niin kai siinä joku perä on että osaa muiden kanssa leikkiä?

Leikkimisessä ei mun mielestä ole mitään vikaa, jossain vaiheessa vaan kaverien lapset aloittaa ton tönimisen tai lyömisen ilman mitään riitaa tms.

 

[Kermakakku]

Lapset ovat ihmisiä. Kaikki ihmiset eivät pidä toisistaan. Syynä voi olla joku oikea syy, kute se, että toiset ovat sanallisesti tai fyysisesti ilkeitä. Tai sitten kysymyksessä on henkilökemia - joku vaan ei ole mieleen ja sillä siisti. Sekin pitää sallia, sillä kaikista ei ole ihmisen pakko pitää eikä kenen tahansa kanssa olla väkisin.

 

[no eihän]

me aikuisetkaan jakseta joitakin tyyppejä yhtään.. Ehkäpä kemiat ei vaan kohtaa ja sillä siisti.

Oman kaverin lapsi ja meidän lapsi ei tulleet pienempänä toimeen yhtään. Toinen pelkäs ja huusi kun toinen vähänkin lähestyi ystävällisessä hengessä. Kummassakaan ei ollut vika, mutta ei vaan onnistunu. Isompana ovat ihan hyviä kavereita.

Mä en usko siihen et töniminen alkaa ilman mitään ärsykettä. Tai sitten toisille pojille paini ja töniminen on leikkiä, jota oma lapsesi tai sinä ette ymmärrä.

 

["vieras"]

Multa ei irtoa kovin syväluotaavaa analyysia kun meidän ainokainen on vasta 2v. Mut tuo meidän tapaus on (ainakin toistaiseksi) pääsääntöisesti sellainen hitaasti lämpiävä, varovainen tarkkailija. Se joka jää monttu auki tuijottamaan kun lelu revitään kädestä (sanoo enintään "tiitos!") tai siirtyy hölmistyneenä, jos toinen työntää sivuun leikistä. Toki näissä tilanteissa kerron lapselle hänen oikeutensa ja ratkaistaan tilanne yhdessä, mutta kun 2-vuotiaita on pykälän reipasotteisempiakin, niin sellaisen kanssa leikkiessä pitäisi joka ikinen hetki olla aktiivisesti mukana leikissä ja toisaalta sitä reipasotteisempaa lasta ja hänen vanhempaansa varmasti uuvuttaisi jatkuva puuttuminen. Joten, tällaisissa tilanteissa on tavattu ympäristössä, jossa lasten ei ole pakko leikkiä keskenään, esim. puistossa, ja se on toiminut hyvin. Olisiko tällaisessa mitään sovelluksen ideaa?

(Lisään vielä, että osaa minunkin lapseni toki käyttäytyä väärin ja silloin toimitaan sen mukaan, en siis pidä lastani uhri-parkana joka on aina kaikkeen viaton.)

 

["mmm"]

Mä en keksi mitään syytä tolle tönimisen ja lyömisen alkamiselle. Olen sen verran hommaa seurannut. Mutta sen olen myös huomannut että ko.perheissä sama kuvio toistuu myös perheen omien lasten kesken. Ehkä meidän poika ei osaa pitää puoliaan? On helppo kiusaamisen kohde?

 

["Vieras"]

Jäähypenkki käyttöön.

 

[kuis]

Miten ne kavereitten äidit reagoi siihen, kun se töniminen yms kiusanteko alkaa? Jos he suhtautuvat sisarusten välisiin fyysisiikin yhteydenottoihin välinpitämättömästi,niin ajattelevatko he samoin lastensa ja näiden kavereitten kahnauksista? Oletko ottanut asiaa näiden äitien kanssa puheeksi, jotenkin kautta rantain tottakai..?

 

[sisarusrakkaus]

Huom! Sisarusten väinen jatkuva kahinointi, pureminen, töniminen, lyöminen, potkiminen jne jne EI OLE NORMAALIA! Jotkut vanhemmat naureskellen sanovat toista, mutta... no joo.

omat pojat 7 ja 8 v (ikäero reilu 1,5 v) ja luonteeltaan kuin yö ja päivä. Ovat tapelleet koko ikänsä; pienempänä vuosikausia mätkineet toisiaan; iän karttuessa oppineet enemmän viiltämään sanansäilällä.

Kun eivät tappele ovat toistensa parhaat kaverit. Muutoinkin ovat erittäin fiksuja, hyväkäytöksisiä, keskittymiskykyisiä, luovia ja iloisia lapsia.

Vuosikausia on tappeluihin puututtu puhumalla kauniisti, vähemmän kauniisti, jäähyttämällä, antamalla selvittää itse riitojaan, poistamalla etuja jne jne jne. Pikku hiljaa valoa näkyvissä tunnelin päässä, mutta hetkeäkään en kuvittele, etteivätkö vielä toisiaan mätki kun sille päälle sattuvat.

Koskaan ikinä eivät ole tapelleet kenenkään ulkopuolisen kanssa. Pikkusisareensa kumpikin suhtautuu äärettömän lempeästi.

Juu, ei olla naureskeltu että pojat on poikia; sen sijaan tukko harmaita hiuksia on siunaantunut meille vanhemmille. Jälkiviisaana voin vain sanoa, että en suosittele alle kahden vuoden ikäeroa; paitsi jos on varma, että geeneillään saa vain rauhallisia lapsia aikaan...