Miten toimia, kun lapsi kommentoi jonkun ulkonäköä?

[-]

Kotona olen yrittänyt selittää, että ihmisiä on eri näköisiä, kokoisia, värisiä jne. ja ettei toisten ulkonäköä ole kohteliasta kommentoida, koska siitä voi tulla toiselle paha mieli.

Mutta pienen lapsen ymmärrys ja muisti on rajallinen. Esim. kerran olimme kaupassa ja siellä oli lyhyt kasvuinen (onko oikea termi?) nainen ja lapsi tokaisi innoissaan "ihmeellistä, pieni täti!". Hieman nolotti, mutta onneksi nainen ei näyttänyt pahastuvan. Kauhulla vaan odotan, että lapsi tokaisee jotain vastaavaa toistekin. Joten mitä itse tilanteessa pitäisi sanoa?

 

["vieras"]

Ovat tottuneet lasten kommentteihin. Ihan hyvin voit selittää jos lapsi tivaamaan kunnolla alkaa, että ihmisiä on erilaisia ja hän on lyhytkasvuinen.

 

["vieras"]

Ise saattaisin toimia sitenkin että tervehtisin ja selittäisin että lapseni ei ole aikaisemmin nähnyt lyhytkasvuista ihmistä, että voisiko hän tulla tervehtimään teitä. Yleensä tässä vaiheessa ihminen osaa ottaa lapsen hyvin vastaan, ja kertoo "ongelmastaan" ja itsekin oppii monta asiaa.

 

[Beau Brummell]

Eniten hämmennystä aiheuttavat ne vanhemmat, jotka hämmentyvät lapsen viattomista ihmettelyistä. Asian voi selittää lapselle - "tuo mies on pyörätuolissa koska hänen jalkansa eivät toimi", "tuo nainen on lyhytkasvuinen", "tuo tyttö käyttää kävelytelinettä koska hänen olisi muuten vaikea kävellä". Ei se ole sen kummempaa. Lapset eivät yleisesti ottaen ole pahantahtoisia ihmettelyissään, vaan ihan aidosti kiinnostuneita ja viattomasti uteliaita.

 

["vieras"]

Mulla on kasvoissa luomi eikä tuntunut kovin mukavalta kun eräs lapsi tuijottaa ja osoittaa mua kassajonossa ja huutaa "äiti kato mikä tolla on naamassa!" Mutta en mä sit tiedä mitä sen äidin olisi pitänyt tehdä, jotta mulle olis tullut parempi mieli. Ja lapsihan se vain oli.

 

[Rieputarallaa]

Sivusilmäilyä: Pellenaama

 

[häh]

"Ise saattaisin toimia sitenkin että tervehtisin ja selittäisin että lapseni ei ole aikaisemmin nähnyt lyhytkasvuista ihmistä, että voisiko hän tulla tervehtimään teitä."

Ihan niinkuin se lyhytkasvuinen olis joku sirkusfriikki mitä mennään ihmettelemään niinku apinoita Korkeasaareen! :O

 

["vieras"]

"Ise saattaisin toimia sitenkin että tervehtisin ja selittäisin että lapseni ei ole aikaisemmin nähnyt lyhytkasvuista ihmistä, että voisiko hän tulla tervehtimään teitä."

Ihan niinkuin se lyhytkasvuinen olis joku sirkusfriikki mitä mennään ihmettelemään niinku apinoita Korkeasaareen! :O

Minä ajattelin vähän samaa! Mua ainakin ärsyttäisi jos joku ventovieras tulisi sanomaan, että "hei mun lapsen mielestä sä oot omituisen näköinen, saadaanko me tulla katsomaan lähemmin, ja voit kertoa meille miksi sä olet tuollainen friikki".

 

["vieras"]

Minulla ei ole omia lapsia, mutta joskus olen muiden lasten kanssa puhunut tästä. Olen selittänyt, että kaikki on erilaisia ja ei ole kiva kommentoida tavalla, joka saattaa loukata toista, koska eihän lapsestakaan ole kiva jos joku sanoo jotain mistä tulee paha mieli. Kyllä lapset ymmärtävät kun ymmärtävät miltä kommentoin kohteestaa saattaa tuntua.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25098368]Minä ajattelin vähän samaa! Mua ainakin ärsyttäisi jos joku ventovieras tulisi sanomaan, että "hei mun lapsen mielestä sä oot omituisen näköinen, saadaanko me tulla katsomaan lähemmin, ja voit kertoa meille miksi sä olet tuollainen friikki".[/QUOTE]

Minustakin olisi outoa mennä tervehtimään, tosin meidän erityislapsi voi mennä itse kysymään, että miten sinä voit olla noin lyhyt ja aikuinen? Hän ei turhia ujostele.

Lapselle voi selittää asiallisesti. Kerran lapsi jäi tuijottamaan bussista henkilöä, jolla oli lävistyksiä naamassa. Sen jälkeen hän rupesi minulta kovasti kyselemään, mikä tuolla oikein on naamassa, minä selitin, että koru, seuraavaksi uteli, että miksi sillä on sellainen, minä selitän, että toiset haluavat pitää sellaisia koruja. Lopuksi hän totesi, ettei hän halua tuollaista itselleen.

 

[oi aikoja]

No voi tosiaan tilanteen hoitaa tyylikkäämminkin, kuin alentamalla lyhytkasvuinen näytekappaleeksi. Voi kohteliaasti hymyillä tälle lyhytkasvuiselle ja selittää lapselle, että kaikki aikuiset eivät kasva yhtä pitkiksi kuin muut ja viedä ipanan huomion muualle. Kotimatkalla voi sitten jutella asiasta lisää. Näin sillä pällistelyn kohteella on itse valta valita, alkaako juttusille vai ei.

Mua ja kolmivuotiastani tuli kerran vastaan vaikeasti vammautunut mies sähköpyörätuolilla. Mietin jo kauhulla etukäteen, mihin lapsi kiinnittää huomionsa miehen varsin erikoisessa ulkonäössä, mutta kohdalle pääsytämme kajahtikin kysymys "Onko tuolla miehellä jalat kipeät, kun se kulkee tuolilla?" Että ihan olivat mun omassa päässäni ne ennakkoluulot, lapsi näki vain oleellisimman

 

[Saraldo]

Mä osaan muuten aika hyvin vastailla lapsen kysymyksiin ihan asiallisesti ja ketään loukkaamatta, mutta kerran tuli todella paha tilanne eteen. Vastaan käveli eräs lyhyttukkainen henkilö. Kun tämä henkilö oli meidät ohittanut, lapsi kysyi välittömästi, että "äiti, oliko se täti vai setä?". Olin ensin kuin en olisi kuullutkaan, koska oltiin vielä kuuloetäisyydellä toisistamme. Kun sitten välimatka edes vähän kasvoi ja lapsi toisti kysymyksen, mun oli pakko vastata, että en tiedä. Jotkut naiset voivat olla hyvin maskuliinisen näköisiä ja välillä on todella vaikea erottaa, kumpaa sukupuolta se henkilö oikein on. Oli vielä takkikelikin eli ei voinut edes rinnusta katsomalla päätellä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25098368]Minä ajattelin vähän samaa! Mua ainakin ärsyttäisi jos joku ventovieras tulisi sanomaan, että "hei mun lapsen mielestä sä oot omituisen näköinen, saadaanko me tulla katsomaan lähemmin, ja voit kertoa meille miksi sä olet tuollainen friikki".[/QUOTE]

No täällä maalla mennään juttelemaan kuule vieraan ihmisen kanssa ihan ilman syytä muutenkin, toki ymmärrän kaupunkilaisten ongelman, eihän ne voi bussissakaan puhua yhtään mitään toisilleen, tuijottavat vain mykkinä muualle. Täällä ihmistä tervehditään ihan kun istuu viereen vaikka elokuvateatterissa. Ja kerran lapseni ihmetteli jotain sähkötuolia tms. niin rouva itse jäi lapselle selvittämään kuinka se sähköpyörätuoli pelaa ja näytti, ei se rouva siitä pilalle mennyt.

 

["vieras"]

Mä osaan muuten aika hyvin vastailla lapsen kysymyksiin ihan asiallisesti ja ketään loukkaamatta, mutta kerran tuli todella paha tilanne eteen. Vastaan käveli eräs lyhyttukkainen henkilö. Kun tämä henkilö oli meidät ohittanut, lapsi kysyi välittömästi, että "äiti, oliko se täti vai setä?". Olin ensin kuin en olisi kuullutkaan, koska oltiin vielä kuuloetäisyydellä toisistamme. Kun sitten välimatka edes vähän kasvoi ja lapsi toisti kysymyksen, mun oli pakko vastata, että en tiedä. Jotkut naiset voivat olla hyvin maskuliinisen näköisiä ja välillä on todella vaikea erottaa, kumpaa sukupuolta se henkilö oikein on. Oli vielä takkikelikin eli ei voinut edes rinnusta katsomalla päätellä.

Olisit fiksuna sanonut että miehellä että naisella voi olla lyhyt tukka tai vaikka pitkä tukka.

 

[......]

[QUOTE="vieras";25098368]Minä ajattelin vähän samaa! Mua ainakin ärsyttäisi jos joku ventovieras tulisi sanomaan, että "hei mun lapsen mielestä sä oot omituisen näköinen, saadaanko me tulla katsomaan lähemmin, ja voit kertoa meille miksi sä olet tuollainen friikki".[/QUOTE]

 

[Saraldo]

[QUOTE="vieras";25098497]Olisit fiksuna sanonut että miehellä että naisella voi olla lyhyt tukka tai vaikka pitkä tukka.[/QUOTE]

Mutta kun kyse ei ollut siitä tukasta, vaan siitä, että kumpi se oli. Mä en olisi loppujen lopuksikaan osannut antaa oikeaa vastausta. Jos vastaan tulee pitkätukkainen mies, joka on selkeästi mies, niin kyllähän mä silloin tietysti vastaan että se on mies. Tai jos vastaan tulee lyhyttukkainen nainen joka selvästi on nainen, niin vastaan että nainen. Mutta kun tästä henkilöstä ei ottanut pirukaan selvää!

 

[oi aikoja]

Mun lapseni aiheuttama noloin tilanne oli, kun vastaan tuli kaksi koululaista, jotka olivat ilmiselviä tyttöjä. Tyttöjen kuulleen lapseni kysyi, että minne noi pojat ovat menossa... Tuli aika murhaavaa öögaa niiltä mimmeiltä, enkä ihmettele. Itsekin olisin kymmenvuotiaana ottanut tuollaisen vähemmän rakentavalla asenteella

 

[oi aikoja]

[QUOTE="vieras";25098487]No täällä maalla mennään juttelemaan kuule vieraan ihmisen kanssa ihan ilman syytä muutenkin, toki ymmärrän kaupunkilaisten ongelman, eihän ne voi bussissakaan puhua yhtään mitään toisilleen, tuijottavat vain mykkinä muualle. Täällä ihmistä tervehditään ihan kun istuu viereen vaikka elokuvateatterissa. Ja kerran lapseni ihmetteli jotain sähkötuolia tms. niin rouva itse jäi lapselle selvittämään kuinka se sähköpyörätuoli pelaa ja näytti, ei se rouva siitä pilalle mennyt.[/QUOTE]

Eipä muuten ole kyse siitä, etteikö toisille ihmisille voisi puhua. Pointti on se, että poikkeavan näköisellä ihmisellä pitää olla vapaus itse valita, haluaako keskustella poikkeavuudestaan juuri silloin ja juuri sen ihmisen kanssa, joka sattuu kysymään. Kukaan ei ole muille tilivelvollinen yksityisasioistaan, vaikka vastapuoli olisi kuinka kiinnostunut.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25098487]No täällä maalla mennään juttelemaan kuule vieraan ihmisen kanssa ihan ilman syytä muutenkin, toki ymmärrän kaupunkilaisten ongelman, eihän ne voi bussissakaan puhua yhtään mitään toisilleen, tuijottavat vain mykkinä muualle. Täällä ihmistä tervehditään ihan kun istuu viereen vaikka elokuvateatterissa. Ja kerran lapseni ihmetteli jotain sähkötuolia tms. niin rouva itse jäi lapselle selvittämään kuinka se sähköpyörätuoli pelaa ja näytti, ei se rouva siitä pilalle mennyt.[/QUOTE]

Mä asun maalla ja täälläkin on ihmisillä tapana tulla juttelemaan niitä näitä ja työn puolesta pistäytymään tulleet ihmiset kutsutaan yleensä ruokapöytään tai ainakin kahville (tuote-esittelijät, sähkömiehet, työmaalle jotain tarvikkeita toimittaneet ihmiset jne. ) ja muutenkin ihmisiä huomioidaan eikä vain katsella seinille kun kohdataan, mutta en todellakaan pyytäisi jotenkin poikkeavan näköistä ihmistä kertomaan lapselleni, miksi näyttää siltä kuin näyttää.

En mä itsekään haluaisi selittää kaupassa jollekin vieraalle tenavalle, miksi mä olen tällainen kuin olen, jos joku pitäisi mua kummallisen näköisenä. En pahastuisi, jos kuulisin jonkun lapsen ihmettelevän, mutta ei mua olisi huvittanut selittää yhtään mitään kellekään kun esimerkiksi viikko sitten mulla oli vielä lääkekuurin takia kasvoista iho ihan järkyttävän kuiva ja hilseili niin pahasti että sen huomasi jo kauempaa (jotkut tuijotti ) Jos joku lapsi olisi oma-alotteisesti kysynyt, olisin ystävällisesti sanonut jotain, mutta jos joku mamma olisi tullut lapsi mukanaan kysymään, että kertoisinko miksi mun kasvot on tuossa kunnossa, olisin varmaan sanonut jotain aika ilkeää...

 

[kojootti]

Mä olen ihan normaalisti vaan vastannut kummasteluun, että meitä on maailmassa monenvärisiä ja -kokoisia ihmisiä. Ja kahdenkesken sitten puhunut myös siitä, että ihmisille voi tulla paha mieli kummastelusta, vaikkei olisikaan tarkoitus loukata.

 

[Näkyvä syntymämerkki]

Eniten hämmennystä aiheuttavat ne vanhemmat, jotka hämmentyvät lapsen viattomista ihmettelyistä. Asian voi selittää lapselle - "tuo mies on pyörätuolissa koska hänen jalkansa eivät toimi", "tuo nainen on lyhytkasvuinen", "tuo tyttö käyttää kävelytelinettä koska hänen olisi muuten vaikea kävellä". Ei se ole sen kummempaa. Lapset eivät yleisesti ottaen ole pahantahtoisia ihmettelyissään, vaan ihan aidosti kiinnostuneita ja viattomasti uteliaita.

Samaa mieltä!

 

["vierailija"]

[QUOTE="vieras";25098378]Olen selittänyt, että kaikki on erilaisia ja ei ole kiva kommentoida tavalla, joka saattaa loukata toista, koska eihän lapsestakaan ole kiva jos joku sanoo jotain mistä tulee paha mieli. Kyllä lapset ymmärtävät kun ymmärtävät miltä kommentoin kohteestaa saattaa tuntua.[/QUOTE]

Joo, tätä minäkin ajattelin. Kertoo vain lapselle, että ihmisten ulkonäön kommentointi ei ole kohteliasta, ja että erilaisen näköiset ihmiset yleensä kuulevat siitä niin paljon ihmettelyä, että se saattaa olla heille arka paikka ja aiheuttaa pahan mielen.

Tai no, tulee tavallisen näköisillekin ihmisille paha mieli, jos joku kakara töksäyttää "miksi sä oot noin lihava" tai "miksi sä olet noin ruma" (kerran kuultua!)... Ärsytti kerran itseänikin, kun n. 6-vuotias pikkutyttö (jolla pitäisi jo olla vähän paremman tavat) tuli tivaamaan miksi minulla on suu auki niin että etuhampaat näkyy. "Se on purentavika," selitin hämmentyneenä. "Aijaa. Onko sulla siksi noin omituisen näköinen suu?" "Joo." Tytön äiti seisoi ihan vieressä hymyillen... ihmetytti kyllä vähän.

 

[train station]

Nämä tilanteet voisi välttää sillä, että keskustelee lasten kanssa etukäteen kotona, että ihmisten ulkonäköä ei tarvitse julkisesti kommentoida. En usko että kovin moni oikeasti lapsen kommentista suuttuisi, mutta totta kai se loukkaa, oli kyse sitten mistä tahansa "vammasta". Itse en ainakaan tahdo että lapseni on yksi niistä välinpitämättömistä ihmisistä, jotka kokevat oikeudekseen huomauttaa ääneen ja nolata muita.

 

[shenda81]

Olen vaatekaupassa töissä ja kerran kun olin rahastamassa asiakasta,hänen n. 5-vuotias poikansa kysyi että mikä minun nimi on?
No kerroin että minun nimeni on "maija",niin hän tokaisi että "Maija?Onpa tyhmä nimi".
Olin vähän että just.

 

["vieras"]

Mun mielestä jos on itsensä kanssa sinut ei loukkaannu, jos LAPSI huomauttaa vaikka lihavuudesta tms... Itseäni ei ainakaan loukkaa, jos ja kun lapset kyselevät miksi olet noin pullea/lihava. Jos vanhempi ei osaa selittää ja kysymys on suunnattu minulle niin vastaan että meitä on kaiken kokoisia ja näköisiä. ja joskus olen vastannut, että on tainut tultua syötyä hyvin.