Toggle sidebar

Miten tiukka kuri teillä on n 4-vuotiaan kanssa? Mitä kaikkea saa/ei saa tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Pitääkö ruokapöydässä (oli sitten aamu-,väli- tai iltapala tai lounas/päivällinen) istua paikallaan vai saako välillä käydä "haahuilemassa"? Ja jos pitää istua,niin kuinka kauan - niin että on itse syönyt vai kunnes kaikki ovat syöneet? Onko tässä eroa sen mukaan onko kyseessä lämmin ruoka tai joku "pala"?

Sohvalla/sägyillä "temppuilu" ja hyppiminen,täysin kiellettyä vai täysin sallittua,vai jotain siltä väliltä?

Entä millaisia rangaistuksia/seuraamuksia teillä on käytössä jos ei sääntöjä noudateta/aikuisia totella?

Tällasia oon miettiny nyt kun tuo melkein 4v alkaa selvästi "hyppiä silmille" - ei tottele ja esim nuhdellessakin pyristelee vastaan,ei halua kuunnella jne. Oon itse melko äkkipikainen luonne ja ennen kun tilanne karkaa käsistä haluaisin löytää toimivia "malleja" - mitä tuon ikäiseltä voi ja pitää odottaa,minkä verran "antaa löysää" ja missä kohden kiristää kuria. ..
 
Pitää istua pöydässä. Ei mitään haahuilua ja vetkuilua jaksa katsoa. Niin kauan istuu että on syönyt sen minkä jaksaa.
Sohvalla ja sängyillä ei remuta ja pompita, trampoliini on pomppimista varten.

Meillä on jäähyt käytössä..
 
Aamu-, väli- ja iltapalapöydästä saa poistua, kun maha on täynnä. Lounaalta ja päivälliseltä sitten, kun kaikki ovat syöneet. Missään ei haahuilla. Sohvilla ja sängyillä saa pomppia ja hyppiä "järki päässä" ts mitään pää edellä alas ei hypitä, mutta esim tasajalkaa saa.Varoitan pari kertaa ja sitten toteutan uhkauksen, yleensä menemällä väliin ja lopettamalla ei halutun toiminnan. Ei jäähyjä tai rangaistuksia, asioista puhutaan.
 
Aikalailla samoja juttuja mietinnässä myös täällä... Oon yrittänyt myös tuota että ruokapöydässä istutaan sen aikaa kun jaksaa syödä, jos koko ajan lähtee juoksentelemaan ruokapöydästä kesken syönnin, nostan parin huomautuksen jälkeen lautasen pois pöydästä.
Sängyllä hyppiminen on vähän niin ja näin. Toisaalta en tykkää että siinä hypitään mutta joskus annan vähän hyppiäkin, kun se on lapsista niin kivaa. En tiedä olisko sitten totaali kielto parempi kuin ajoittainen salliminen.
Yleisesti ottaen tyttö on aika tottelevainen, viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa että äiti on tosissaan, mutta aina ei auta sekään. Sitten pitää vain ottaa aikalisä, ja keskustella kun tilanne on rauhoittunut.
 
On lupa, että jos vessahätä, silloin saa poistua, sama nukkumaan mennessä. Kummasti se hätä usein sattuukin siihen ruoka/nukkumishetkeen, mutta ei mikään ongelma koska heti palataan takaisin pöytään/sänkyyn. Jos on itse syönyt, voi poistua.

Sohvalla ja sängyllä hyppiminen kielletään siinä vaiheessa kun näyttää menevän liian hurjaksi ja että kohta sattuu. Jos joku kerran pari hyppää eikä siitä sen kummemmin riehaannuta, ei haittaa.

Jäähylle voi joutua ja muuten uhkailu tepsii aika hyvin, "jos et itse pue housuja jäät yksin kun me muut lähdetään mummollaan" viimeistään kun vilkutetaan jo autosta alkaa uskomaan.. (oikeasti ei tietenkään jätettäisi yksin).
 
Mikä tahansa ruoka-aika kyseessä, meillä ei veuhoteta kesken pois pöydästä vaan ruoka syödään ja kun maha on täynnä saa poistua vaikka muut syö vielä. Pomppiminen sohvilla ja sängyillä on kielletty. juokseminen sisällä kielletty. Muuten saavat veljekset "painia" ja remuta. Ja itse ainakin nuo juoksemiset ja pomppimiset kiellän turvallisuus-syistä. Jos nätti kielto ei mene jakeluun, korotan ääntä. Jos sekään ei auta, menevät kumpikin omiin huoneisiin rauhottumaan. Viimeistään sillon yleensä homma rauhottuu.
 
Samoilla linjoilla täälläkin. Ruokapöydästä ei lähdetä kesken syönnin mihinkään, näin ollaan toimittu ihan pienestä asti. Kun on syönyt, saa lähteä pöydästä. Sohvalla tai sängyllä ei hypitä, mutta kun tyttö usein leikkii olevansa pupu tai vastaava, niin kompromissina sohvalta saa hypätä lattialle :D meillä on käytössä jäähytuolin tapainen, kutsumme sitä mietintätuoliksi, jossa ainakin tarkoitus olisi miettiä, mitä teki väärin. Meillä tyttö periaatteessa on ihan kiltti ja yleensä tottelee ok, mutta välillä saa uhmakohtauksia tai jopa hirveitä itkupotkuraivareita, jolloin saattaa huitoa ja sylkeä. Ja kun joutuu miettimään, saattaa vastustaa sitä alkuun kovasti, saattaa tulla tuolista pois, kirkua tai nimitellä minua . Tällöin sanon, että nyt tuli minuutti lisää, jos jatkuu niin taas minuutti. (Eikä ne tietty oikeita minuutteja ole, malliksi vain vähän pidennän aikaa). Ajatuksena on, että mietntätuolissa pitää istua rauhassa tai ainakin yrittää rauhoittua. Jos raivari on sitä luokkaa, ettei tyttö enää selvästi hallitse itseään, otan hänet syliin ja hetken raivottuaan hän rauhoittuu siihen ja käpertyy kainaloon nyyhkyttämään.

Itsekin tunnustan sortuvani uhkailuun aika usein, mutta yritän liittää uhkauksen siten, että se on seuraus ei-toivotusta käytöksesta. Esim. Juuri tuo että jos et ala pukea, et ehdi mukaan jne. Usein myös pienillä myönnytyksillä, harhauttamisella ja muulla kikkailulla saattaa selvitä ilman turhaa kiukkukohtausta. Ja esim. lapsen väsymys pitää huomioida. Mielestäni liian ehdoton ei kannata olla.

Luulen että näissä kasvatusasioissa ei ole aina yhtä oikeaa, lapset on erilaisia ja vaatii jokainen vähän erilaista otetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kamut:
On lupa, että jos vessahätä, silloin saa poistua, sama nukkumaan mennessä. Kummasti se hätä usein sattuukin siihen ruoka/nukkumishetkeen, mutta ei mikään ongelma koska heti palataan takaisin pöytään/sänkyyn. Jos on itse syönyt, voi poistua.

Sohvalla ja sängyllä hyppiminen kielletään siinä vaiheessa kun näyttää menevän liian hurjaksi ja että kohta sattuu. Jos joku kerran pari hyppää eikä siitä sen kummemmin riehaannuta, ei haittaa.

Jäähylle voi joutua ja muuten uhkailu tepsii aika hyvin, "jos et itse pue housuja jäät yksin kun me muut lähdetään mummollaan" viimeistään kun vilkutetaan jo autosta alkaa uskomaan.. (oikeasti ei tietenkään jätettäisi yksin).
Click to expand...

Kamalaa tuo uhkailu! :O
Ei lapsi sitä ymmärrä, että ette oikeasti jättäisi yksin. Saa vielä traumoja.
 
- Kesken syömisen ei hypitä siellä sun täällä, pöydästä meillä saa poistua kun on syönyt riittävästi. En tätä mitenkään fanaattisesti kyttää, kun ei ole ollut ongelmana. Jos joku kulkee eestaas niin monesti että kiinnittää huomioni, huomautan sitten.

- Saa temppuilla sohvilla ja sängyillä, mutta semmoista trampoliinihyppelyä niissä ei harrasteta. Aika paljon nuo painii ja nujuaa, tekee kuperkeikkaa ynnä muuta mikä on ihan ok minulle kunhan ei ylly vaaralliseksi eikä riko paikkoja.

- Nurkkaa tulee jos ei puhe mene perille parilla sanomisella. Tämä (siis nurkka tai vastaava, teille sopiva) on hyvä keino äkkipikaiselle vanhemmalle, koska tilanteet eivät eskaloidu niin herkästi kun metodi on selkeä eikä itse ehdi hermostua. Yleensä kyllä riittää, kun kertoo lapselle mitä teosta voi seurata jos jatkaa (siis vaikka että koko perhe myöhästyy mummon syntymäpäiviltä ja se on mummolle kurjaa ja meiltä rumaa käytöstä).

Itse en jaksa kieltää kieltämisen ilosta asioita. Sellainen, mikä on haitallista itselle tai väärin toisia kohtaan on kiellettyä. Tämän ja turhan kieltämisen rajapinnassa on nuo ruokatavat ym., mutta ne ovat kuitenkin taitoja joita tarvitaan "ulkomaailmassa" vaikkei niillä nyt kotona oikeasti niin väliä olisikaan. Henkilökohtaisesti minulle on yhdentekevää vaikka kotona söisivät käsin suoraan kattilasta.
 
ruokapäydässä istutaan ja syödään vatsatäyteen,sitten poistutaan.kusella ja paskalla sää käydä.toisia ei tarvitse odotella,riittää kun huolehtii oman annoksensa.

sängyillä ja sohvilla ei hypitä,trampoliini on sitä varten.

rangaistukset ovat verrannollisia täysin rikkeeseen ja siihen onko rikos uusittu vai ei.
 
kesken syönnin ei oo saanut lähtee pöydästä haahuilemaan, mutta kun on saanut syötyä, on saanut häipyä pöydästä. sisällä on saanut riehua kohtuudella, eli niin että ei hirveesti häiritse muita, eikä louko itseensä. jäähypenkki on ollut käytössä. kaupassa ja kylässä on vaadittu käyttäytymään ihmisiksi. ja aika hyvin nuo on sen osanneet, kun ovat olleet vauvasta saakka mukanani joka paikassa.
 
Ruokapöydässä istuu niin kauan kun on syönyt, vessassa saa käydä. Ei pompi sohvilla, sängyillä. Jäähy meilläkin käytössä, mutta todella harvoin on joutunut jäähylle asti, kun uskoo ensimmäisestä varoituksesta. Helpoimmalla pääsee, kun ihan alusta asti pitää kiinni tietyistä asioista ikätasoon sopien, eikä niin että esim. 4v. vuotiaaksi saakka saa haahuilla kesken syömisten ja sitten yhtäkkiä ei enää saakaan.
 
[QUOTE="tinkeli";28939507]Tuskinpa vaan. Meillä annetaan kaksi vaihtoehtoa, joko lähdet muiden mukaan tai sitten jäät kotiin. Viimeistään ovesta kun on menossa, niin löytyy lähtöhalutkin.[/QUOTE]

Kannattaa pitää ne uhkaukset kuitenkin sellaisina, että ne voi toteuttaa. Muuten menee uskottavuus silloin kun se kieltäytyminen tapahtuu ja etä jätä kuitenkaan lasta yksin.

Parempi voisi olla ehkäpä "jos et nyt pue reippaasti, niin lähdet ilman vaatteita." Näin meillä, lähteminen tapahtuu joka tapauksessa, mutta jos ei tietyssä ajassa saa kamppeita päälle niin lähtee sitten vaikka ilman kenkiä tms. Kertaakaan ei ole tarvinnut alasti lähteä, mutta jos lapsi testaisi uhkausta, niin se ei jäisi toteuttamatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JCS:
Kannattaa pitää ne uhkaukset kuitenkin sellaisina, että ne voi toteuttaa. Muuten menee uskottavuus silloin kun se kieltäytyminen tapahtuu ja etä jätä kuitenkaan lasta yksin.

Parempi voisi olla ehkäpä "jos et nyt pue reippaasti, niin lähdet ilman vaatteita." Näin meillä, lähteminen tapahtuu joka tapauksessa, mutta jos ei tietyssä ajassa saa kamppeita päälle niin lähtee sitten vaikka ilman kenkiä tms. Kertaakaan ei ole tarvinnut alasti lähteä, mutta jos lapsi testaisi uhkausta, niin se ei jäisi toteuttamatta.
Click to expand...

Meillä käytäntöön on pantu tuo uhkaus että lähdet alasti jos ei vaatteet ala mennä päälle. Viimestään alaovella se on huomannu että kannattaa pukea kun todellakin ollaan menossa jo. Pienestä asti on ollu opetus ja tietyt säännöt seurauksineen. Ei oo vasta isompana tullu vastaan se että on olemassa sääntöjä ja aikunen se auktoriteetti. Toki tuo pullikoi ja kokeilee, mutta harvemmin enää kun se tietää että ei kannata.
 
Pöydästä ei poistuta ennenkuin on syöty ja piste. Ei edes vuoden vanhana. Kaksivuotias saa käydä vessassa tarvittaessa, mutta 4-vuotias odotti ruokailun loppuun. Kun pöydästä on poistunut, seuraavan kerran saa ruokaa seuraavalla aterialla.

Hyppimiset ja pomppimiset tehdään muualla kuin huonekalujen päällä. Ja lattia on seisomista varten, ei sohva tai sänky. Sääntö on ollut voimassa siitä saakka, kun lapsi on osannut seistä. Eipä nuo sitten vuoden vanhana ole enää seisomaan sohvalla pyrkineetkään, kun tiesivät, että samantien joutuu lattialle, jos nousee pystyyn. Sohvalla saa kyllä leikkiä ja touhuta, mutta kaikki akrobaattiliikkeet (mukaanluettuna kuperkeikat) suoritetaan lattialla tai ulkona.

Ja jäähyä käytetään, jos ei selittämällä ja komentamalla usko. Esikoinen on todella itsepäinen ja pitkävihainen, ikäminuuttijäähyllä tyttö vasta pääsee raivoon ja viiden minuutin jäähyiltä siis tulee takaisin vielä mahdottomampi lapsi kuin sinne meni eli tyttö on jäähyllä, kunnes oikeasti rauhoittuu ja puhuu ihmisiksi. Pohtii käytöstään ja jäähdyttelee tunteitaan lähes päivittäin. Toinen lapsi taas on jäähyllä muutaman kymmenen sekuntia ja jo tulee takaisin aidosti pahoillaan tapahtuneesta ja koko tilanne on poispyyhitty. Aivan erilainen kuin esikoinen samassa iässä.
 
Just mietin tätä ihan samaa eilen illalla oman 4v kanssa otellessa!
Pitää kyllä nyt meidänkin toi jäähy ottaa kunnolla käyttöön, tähän asti satunnaisesti ollut käytössä jos esim lyö kaveria niin sillon on armotta menty jäähylle miettii!
mut miten toi jäähy niinku käytännössä toimii? toisesta tai kolmannesta kiellosta joutuu mutta missä tilanteissa se on ok käyttää? jos lapsi näyttää että hyppii seinillebja riehuminen on ihan älytöntä niin laitetaanko sillon jäähylle vai mitä tekis?.
ja kun tuntuu ettei lapsi kuule yhtään mitään!!
niin turhauttavaa toistaa samaa asiaa sata ja kaks kertaa, niin mitä siihen voisi keksiä?

on alkanut tuntua välillä aika toivottomalta vaikka lasten kasvatus taustaa ja koulutusta mulla itselläni onkin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja JCS:
Kannattaa pitää ne uhkaukset kuitenkin sellaisina, että ne voi toteuttaa. Muuten menee uskottavuus silloin kun se kieltäytyminen tapahtuu ja etä jätä kuitenkaan lasta yksin.

Parempi voisi olla ehkäpä "jos et nyt pue reippaasti, niin lähdet ilman vaatteita." Näin meillä, lähteminen tapahtuu joka tapauksessa, mutta jos ei tietyssä ajassa saa kamppeita päälle niin lähtee sitten vaikka ilman kenkiä tms. Kertaakaan ei ole tarvinnut alasti lähteä, mutta jos lapsi testaisi uhkausta, niin se ei jäisi toteuttamatta.
Click to expand...

Meidän lapsesta tuo olisi varmaan hauskaa. Lähtisi mielellään vaikka alasti talvella, jos saisi. Meillä myös tehdään tuota "äiti lähtee sitten yksin, jos et nyt tule pukemaan housuja jalkaan". Tehoaa aina. Muuten tosiaan juoksee ympäri taloa ja nauraa, että äiti tulisi ottamaan kiinni. Nykyään ei kyllä pahemmin tarvitse sanoa edes. Tietää, että jos haluaa mukaan, niin ne vaatteet puetaan, kun äiti käskee.

Sitten vaikka ruokailulla haahuilusta. Lapsi haluaisi juoksennella ja tehdä vaikka mitä temppuja siinä leivän haukkaamisväleissä, mutta jos ollaan ihan kotona, niin ei saa kyllä juoksennella. Pienempänä olin hukassa, kun en vaan saanut pysymään tuolillaan ja annoin vähän periksi. Tajusin sitten ettei toimi ja se ruokalautanen viedään vaikka pois jos ei syö. Välillä sanoo, että nyt on valmis vaikkapa iltapalalla ja huutelee sitten sängystä kiukkuisena, että hänellä on nälkä. Sanon siihen, että iltapala meni jo, mitäs et syönyt. Katson kyllä aina, että syö ainakin jotain, koska en voisi ikinä laittaa oikeasti nälkäistä lasta nukkumaan.

Meillä ei saa pomppia sängyssä, sohvalla, mutta no joskus sitäkin lapsi tekee, enkä jaksa aina välittää. Pitäisi kai olla vähän johdonmukaisempi. Hyppii kyllä sen verran vaarallisesti sohvalta alas, että se seisominen sohvalla ollaan kyllä kielletty, ja hyppiminen. Sängyssä siis saattaa silti hyppiä.

Mitä johdonmukaisempi on, sitä helpompaa on äidilläkin. Lapsi menee itsekin vähän sekaisin, jos säännöt aina muuttuvat. Sekään ei myöskään ole hyväksi, että kaikki ei vaarallinenkin kielletään. PItäisi yrittää kieltää kuulemma mahdollsimman vähän. Ei ole mitään järkeä käskeä sellaista asiaa, josta ei aiheudu kenellekään vaaraa. Se saa vaan lapsen turhautumaan, kun ei itsekään ymmärrä, että miksi ja miksi ei saa mitään tehdä. Uhmastakin kuulemma pääsee, kun lapsi saa itse myös omaa tahtoaan välillä läpi, mutta tosiaan vaan niitä sallittuja.
 
Meillä ruokapöydässä istutaan nätisti, jalat pöydän alla, eikä esim sivuttain. Ruoka syödään pöydästä poistumatta ja muutenkin turhia sikailematta. Meillä saa jutella (ja pitääkin) ruokapöydässä, mutta tietyt jutut (pieruhuumori-pissa-kakkavitsit yms) on pannassa. Lisäksi meidän ruokapöydässä ei saa meluta eikä laulaa. Haarukkakädellä ei huidota yms perussettiä. Pöydästä saa poistua, kun on maha täynnä. Muksu tietää jo sen, että kun ollaan syömässä paremmin (tai kotona on vieraita) niin silloin ei, ainakaan ellei kysy lupaa.

Sohvilla tms ei todellakaan hypitä, työnnän pihalle siinä vaiheessa. Samoin juokseminen sisällä ja pomppiminen on kielletty.

Muutenkin vanhempia tarvii totella jotakuinkin heti kun sanotaan, ilman vastaväitteitä ja nassutusta. Muuten huomaa olevansa jäähyllä tai jäävänsä ilman jotain kivaa sovittua.

Joskus tulee kiukuspäissään uhkailtua jollain ihan typerällä, mutta pidän siitä silti kiinni.
 
Ruokapöydässä istutaan, kunnes ruoka on syöty. Vessaan voi poistua, jos on hätä - yritetään kuitenkin käydä pissalla ennen ruokailuja. Sohvilla ja sängyissä ei pompita. Sänky on nukkumista varten, ei pomppimista varten. Muutenkin käyttäydytään fiksusti ja totellaan aikuisia. Tarvittaessa lapsi istuu jäähyllä, jos ei kehotuksesta tai kiellosta rauhoitua ja muuta toimintatapojaan.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa