Ymmärrän ja minusta hyvä kasvattaja arvostaa lasta juuri sellaisena kuin hän on, löytää hyvät puolet ja korostaa niitä. En ole pilkunviilaja pätkääkään ja suurpiirteisenä ihmisenä en takerru pikkumokiin kuten moni muu. Lapsella on oikeus kokeilla rajojaan, tehdä virheitä ja oppia kantapään kautta.Ymmärräthän happygir, että kaikkia lapsia ei voi niputtaa yhteen. Kaikkiin ei tehoa samat kasvatusmetodit. Ellei ole valmis tiedostamaan ja hyväkysmään tätä, on tarkoituksena vain alistaa lapsi tottelemaan, ei kasvattaa.
Oikeanlainen kasvatus merkitsee siis jokaiselle lapselle eri asiaa. Ja syömään pakottaminen ja syömättömyydestä rankaiseminen lähenee jo sadismia.
En ole herkästi käyttämässä jäähyä tai mitään muutakaan kasvatuksellista seuraamusta. Paitsi jos on lapsen edun mukaista, esim. auttaa lasta ymmärtämään tekonsa seuraukset tms. On välittämistä puuttua ajoissa ja rajattomista olosuhteista tulevat lapset JANOAVAT rajoja - meidän pomo sanoikin hyvin että lapsi ei saa tyydytystä siitä että katsot sormien läpi ja annat periksi vaan siitä että osaat sanoa "EI KÄY". Minulla on paljon opettelemista siinä etten anna periksi.