Miten teillä,onko pakko ottaa ruokaa,josta lapsi ei tykkää?

Koen hyvin loukkaavana että käsität minut aivan väärin, kuin olisin joku tyranni ja hyvin tiukka kukkahattutäti, auktoriteettinen kasvattaja. Oikeasti olen KAIKKEA muuta kuin sitä. Näytän esimerkkiä, puhun ihan muusta kuin ongelmasta (kun siis se on ongelma), pidän ilmapiirin hyvin rentona ja positiivisena.

Valitettavasti kun aina se ei auta. Joskus on pakko todeta, että nyt muuten ei voi enää antaa periksi; on annettu aikaa, vaihtoehtoja ja perusteluja. On joustettu ja kannustettu paljon. Silloin on huoltajan tehtävä asettaa rangaistus, joka on kohtuullinen ja sopiva lapsen ikä - ja kehitystasoon nähden ja kertoa lapselle selkeästi, että mikäli valitset vielä toimia samalla tavalla niin siitä seuraa seuraamus (jäähy, lelun määräajaksi poisotto tms).

Ikävää, jos koit tekstini loukkaavana. Se oli kuitenkin hyvin asiallisesti kirjoitettu, toisin kuin oma vastauksesi minulle. Minä pidän edelleen huolestuttavana, että sinä et räpäytä silmäripseäsikään sen mahdollisuuden puoleen, että sinun pitäisi kyseenalaistaa oma toimintatapasi ja ottaa asiasta lisää selvää.

Kyllä, aikuinen asettaa rajat lapselle. Minäkin vaikka kannan lapsen pois tilanteesta, jossa hän esimerkiksi satuttaa toista, ja pidän kiinni kunnes hän rauhoittuu. Asiantuntijat ovat kuitenkin käsittääkseni hyvin yksimielisiä siitä, että negatiivisia kasvatustapoja (tarkoitan tällä esimerkiksi jäähyä, pöydässä istuttamista, lelun poisottamista jne.) ei saa käyttää syömisen eikä unen suhteen, koska ne altistavat häiriöille edellä mainittujen suhteen. Ja lastenkotilapset ovat vielä alttiimpia näille häiriöille taustoistaan johtuen. Minä olen 15 vuotta sitten kerran työntänyt lusikallisen ruokaa lapsen suuhun, kun hän itkiessään avasi hetkeksi suunsa. Ammatillisesti vanhettuani olen lopettanut täysin pakottamisen syömisen suhteen. Aina silloin tällöin tulee tilanne, jossa totean, että sinä et nyt maista, ei se mitään. Huomenna yritetään uudestaan. Sitten lapsi pissalle, lepohetkellä, ja ollaan kavereita. Ei se murenna auktoriteettiani, pikemminkin päinvastoin. Olen aikuinen, enkä käytä valtaa hyödykseni.

Lisään vielä, kun sanoit, että sinä vastaat työssäsi vanhempia. Ystävälläni on erittäin syömisrajoitteinen lapsi, joka syö todella vähän. Hän on hoidossa yliopistosairaalassa muista syistä johtuen, mutta myös tätä ravitsemusasiaa käsitellään siellä usein. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit ovat ehdottomasti kieltäneet vanhemmilta kaikki pakottamisen, jäähyttämisen ym. keinot syömisen suhteen, ja tilalla on porkkanaa. Heillä on varmasti enemmän tietoa asiasta kuin sinulla, vaikka et minua kuuntelisikaan.

 

Niin kunhan on terveelliset elämäntavat, mitä väliä sillä että lapsella on ruokaaluun liittyviä traumoja pakottamisen takia.

Annatko sinä lapsen haistatella ruokapöydässä toistuvasti? Annatko haukkua keittäjän tekemiä ruokia p*skaksi jonka jälkeen tarvitsee käydä oksentamassa? Annatko pikkulapsen valita olla tykkäämättä ehkä seuraavat 15-vuotta kasviksista koska ei ole niitä maistellut? Onko lapsen etu olla välinpitämätön ja kehoituksista huolimatta antaa jatkaa samaa rataa? Onko se lähimmäisenrakkautta?

 

Annatko sinä lapsen haistatella ruokapöydässä toistuvasti? Annatko haukkua keittäjän tekemiä ruokia p*skaksi jonka jälkeen tarvitsee käydä oksentamassa? Annatko pikkulapsen valita olla tykkäämättä ehkä seuraavat 15-vuotta kasviksista koska ei ole niitä maistellut? Onko lapsen etu olla välinpitämätön ja kehoituksista huolimatta antaa jatkaa samaa rataa? Onko se lähimmäisenrakkautta?

Miten sä noihin vaikutat sillä, että pakotat syömään? Mitä sillä pakolla voitetaan? Ei yhtää mitää.

 

Silti musta tuntuu, ettei tämä olis saanut taas tällaisia mittakaavoja, jos jäähyn ehdottamisen olis ilmaissut joku toinen kuin HappyGirl.

Voi olla. Olen lukenut Happygirlin kommentteja muistakin aiheista, ja minua huolestuttaa se, että hän työskentelee lastensuojelussa. Hän on siihen hyvin mustavalkoinen ja ehdoton, eikä kyseenalaista omia mielipiteitään. Toivon, että tämä on vain nettiminä, ja töissä hän on oikeasti joustavampi näkemyksissään. Näin voi hyvin ollakin.

Siksi minä vastasin hänelle perinpohjaisemmin, kuin ehkä jollekin muulle.

 

Just aihetta on tutkittu ja todettu tieteellisesti että pakkomaistattaminen ei tee lapsista kaikkiruokaisia. Se ei vaikuta siihen mitenkään ja on siis turhaa.

Laitas linkki! En ole tällaisesta lukenutkaan, vaikka luen yleensä kaikki uutiset tämänkaltaisista aiheista. Ja nimenomaan maistattamisesta, ei pakkosyöttämisestä.. Missä tätä on tutkittu?

 

Ikävää, jos koit tekstini loukkaavana. Se oli kuitenkin hyvin asiallisesti kirjoitettu, toisin kuin oma vastauksesi minulle. Minä pidän edelleen huolestuttavana, että sinä et räpäytä silmäripseäsikään sen mahdollisuuden puoleen, että sinun pitäisi kyseenalaistaa oma toimintatapasi ja ottaa asiasta lisää selvää.

Kyllä, aikuinen asettaa rajat lapselle. Minäkin vaikka kannan lapsen pois tilanteesta, jossa hän esimerkiksi satuttaa toista, ja pidän kiinni kunnes hän rauhoittuu. Asiantuntijat ovat kuitenkin käsittääkseni hyvin yksimielisiä siitä, että negatiivisia kasvatustapoja (tarkoitan tällä esimerkiksi jäähyä, pöydässä istuttamista, lelun poisottamista jne.) ei saa käyttää syömisen eikä unen suhteen, koska ne altistavat häiriöille edellä mainittujen suhteen. Ja lastenkotilapset ovat vielä alttiimpia näille häiriöille taustoistaan johtuen. Minä olen 15 vuotta sitten kerran työntänyt lusikallisen ruokaa lapsen suuhun, kun hän itkiessään avasi hetkeksi suunsa. Ammatillisesti vanhettuani olen lopettanut täysin pakottamisen syömisen suhteen. Aina silloin tällöin tulee tilanne, jossa totean, että sinä et nyt maista, ei se mitään. Huomenna yritetään uudestaan. Sitten lapsi pissalle, lepohetkellä, ja ollaan kavereita. Ei se murenna auktoriteettiani, pikemminkin päinvastoin. Olen aikuinen, enkä käytä valtaa hyödykseni.

Lisään vielä, kun sanoit, että sinä vastaat työssäsi vanhempia. Ystävälläni on erittäin syömisrajoitteinen lapsi, joka syö todella vähän. Hän on hoidossa yliopistosairaalassa muista syistä johtuen, mutta myös tätä ravitsemusasiaa käsitellään siellä usein. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit ovat ehdottomasti kieltäneet vanhemmilta kaikki pakottamisen, jäähyttämisen ym. keinot syömisen suhteen, ja tilalla on porkkanaa. Heillä on varmasti enemmän tietoa asiasta kuin sinulla, vaikka et minua kuuntelisikaan.

Tästä on aivan turha keskustella koska vertaat keskivertolapsia. Olen aivan samoin heidän kanssaan kun sinäkin; en todellakaan tee siitä numeroa, että Iivari ei jaksa/halua/viitsi maistaa ruokaa tällä kertaa tai sanoo että hänen lautasellaan oleva perunamuussi maistuu pahalta. Se on elämää.

Minä puhun tässä nyt hyvin nirsoista ja vähäsyömäisistä, ennakkoluuloisista ja häiriökäyttäytyvistä syömäreistä. Heidän kanssaan ei riitä nuo, halusit sinä sitä tai et.

 

Miten sä noihin vaikutat sillä, että pakotat syömään? Mitä sillä pakolla voitetaan? Ei yhtää mitää.

Pakotan lapsen tarvittaessa vaikka pukemaan kouluun vaatteet päälle käyttämällä kasvatuksellisia keinoja, koska en halua että hänelle nauretaan koulutaksissa ja niin edelleen ja niin edelleen. Dramatisoi lisää vain kuinka julmaa.

 

Kyllä. Olen aivan samaa mieltä. Mutta keinoni näiden saavuttamiseksi ovat aivan toiset nykyään, kuin vaikka hiljattain valmistuneena 10-15 vuotta sitten. Olen vuosien saatossa oivaltanut, kokemuksen kautta, että myös lapsilla on oikeudet, ja paljon parempaan lopputulokseen pääsen pehmeämmillä, myönteisillä keinoilla.

Olen osan työajastani lasten kanssa, ja kyllä minä miellän itseni nimenomaan ammattikasvattajaksi. Minun velvollisuuteni on kasvattaa lapsia. Ryhmässäni maistetaan kyllä kaikkea, mutta ei siksi, että minä pakottaisin, jäähyttäisin, tai istuttaisin, vaan siksi, että se on toimintatapa. Yhden ruokarajoitteisen lapsen kanssa usein istumme ja juttelemme ruuasta. Mietimme, mitä se sisältää, nuolaisemme yhtäaikaa sitä, juttelemme miltä se tuntuu suussa, mahassa... En minä sitä nyt omaksi ansiokseni laske pelkästään, mutta lapsi joka ei pöydässä istutettuna viime vuonna syönyt juuri mitään, maistaa tänäpäivänä oikeastaan kaikkea, ja useimmiten syökin ihan hyviä annoksia.

Yritin sanoa sinulle, että olet kovin vakuuttunut oman toimintatapasi oikeudesta, niin paljon, että et tunnu avaavan silmiä yhtään sen kyseenalaistamiselle. Se on minusta aina ammattilaiselle kovin huolestuttavaa. Jokaisen ammattilaisen pitäisi työhön liittyvissä asioissa olla valmis kyseenalaistamaan omat toimintatavat, ja kehittämään itseään. Voit todeta omasi oikeiksi, mutta jos olet todellinen ammattilainen, kyseenalaistat niitä ja otat selvää erilaisista teorioista, näkemyksistä.

Lisään vielä, että omat lapseni ovat aina syöneet kaikkea. Eivät pakotettuna, vaan siksi, että meillä on sellainen toimintatapa. Ihan positiivisessa hengessä.

Täällä Lohjalla ei saa maistattaa jos lapsi ei sitä itse tahdo.

Olet aivan oikeassa tuosta asioiden kyseenalaistamisesta. Itse opiskeluaikana ja hieman sen jlk ja sitä ennen tein paljon määräaikasuuksia sekä sijaisuuksia, ja onhan niitä toimintatapoja yhtä monta kun on hoitajiakin. Asioiden kyseenalaistamisella itselleni ja niiden asioiden pohtimisella koen itse kehittyväni ammattilaisena jokainen päivä

 

Pakotan lapsen tarvittaessa vaikka pukemaan kouluun vaatteet päälle käyttämällä kasvatuksellisia keinoja, koska en halua että hänelle nauretaan koulutaksissa ja niin edelleen ja niin edelleen. Dramatisoi lisää vain kuinka julmaa.

Ehkä sä joskus tajuat, että kaikki ei oo sun kans aina samaa mieltä.

 

Voi olla. Olen lukenut Happygirlin kommentteja muistakin aiheista, ja minua huolestuttaa se, että hän työskentelee lastensuojelussa. Hän on siihen hyvin mustavalkoinen ja ehdoton, eikä kyseenalaista omia mielipiteitään. Toivon, että tämä on vain nettiminä, ja töissä hän on oikeasti joustavampi näkemyksissään. Näin voi hyvin ollakin.

Siksi minä vastasin hänelle perinpohjaisemmin, kuin ehkä jollekin muulle.

Olen idealisti ja hieman ehdoton, myönnän sen mutta usko tai älä, olen kaikkea muuta kuin tiukkis lasten kanssa.

 

Tästä on aivan turha keskustella koska vertaat keskivertolapsia. Olen aivan samoin heidän kanssaan kun sinäkin; en todellakaan tee siitä numeroa, että Iivari ei jaksa/halua/viitsi maistaa ruokaa tällä kertaa tai sanoo että hänen lautasellaan oleva perunamuussi maistuu pahalta. Se on elämää.

Minä puhun tässä nyt hyvin nirsoista ja vähäsyömäisistä, ennakkoluuloisista ja häiriökäyttäytyvistä syömäreistä. Heidän kanssaan ei riitä nuo, halusit sinä sitä tai et.

Minä en työskentele normaalien lasten kanssa, ja lisäksi olen ennen tähän ammattiin valmistumista työskennellyt lastensuojelussa (nuorten kanssa).

 

Laitas linkki! En ole tällaisesta lukenutkaan, vaikka luen yleensä kaikki uutiset tämänkaltaisista aiheista. Ja nimenomaan maistattamisesta, ei pakkosyöttämisestä.. Missä tätä on tutkittu?

hely tuorila on tutkinut asiaa ja todennut että ruuan pakkoMAISTATTAMINEN jopa lisää ruokapelkoja eikä se vaikuta lasten kaikkiruokaisuuteen mitenkään. Pakkomaistatetut ei oo yhtään kaikkiruokaisempia kuin ne ketä ei oo pakotettu. Googleta hely tuorila ja ruuan pakkomaistattaminen. Kansankielellä lyhyesti löytyy iltalehden sivulta

 

hely tuorila on tutkinut asiaa ja todennut että ruuan pakkoMAISTATTAMINEN jopa lisää ruokapelkoja eikä se vaikuta lasten kaikkiruokaisuuteen mitenkään. Pakkomaistatetut ei oo yhtään kaikkiruokaisempia kuin ne ketä ei oo pakotettu. Googleta hely tuorila ja ruuan pakkomaistattaminen. Kansankielellä lyhyesti löytyy iltalehden sivulta

Oliko siis joku tutkimus? En nyt ainakaan heti löytänyt.

 

Minä en usko syömään pakottamisen ( ellei kyseessä ole pahasti aliravittu lapsi) hedelmällisyyteen. En suinkaan kyseenalaista rajojen merkitystä ja tärkeyttä kasvatuksessa, mutta syömisen suhteen en näe sellaista pakottamis- rankaisulinjaa hyvänä. Ruoasta ja ruokailusta ei saa tulla vallan väline, lapsi voi yrittää syömättömyydellän hallita, mutta aikuisen tehtävä ei ole silloin mielestäni ryhtyä valtataisteluun ja pakottaa lasta syömään, etenkään jos kyseessä on joku totaalisen vastenmielinen ruoka-aines.


Pidän maisteluun houkuttamista, kannustamista ja monipuolisen ruokavalioon ohjaamista tärkenä. Mutta pakottamalla ei mielestäni sitä tietä kuljeta.

 

Voi olla. Olen lukenut Happygirlin kommentteja muistakin aiheista, ja minua huolestuttaa se, että hän työskentelee lastensuojelussa. Hän on siihen hyvin mustavalkoinen ja ehdoton, eikä kyseenalaista omia mielipiteitään. Toivon, että tämä on vain nettiminä, ja töissä hän on oikeasti joustavampi näkemyksissään. Näin voi hyvin ollakin.

Siksi minä vastasin hänelle perinpohjaisemmin, kuin ehkä jollekin muulle.

Onhan se selvää, että ammattiminä on erilainen kun normaaliminä käyttäytyyhän varmaan monet/suurinosa töissä eritavalla kun kotona... Ei se vaimonhakkaaja esimerkiksi työkavereita hakkaa, vaan saattaa olla tosi hyvä ja luotettava työntekijänä kotiminästään huolimatta! Ja hei.. nuorilla ihmisillä on jyrkät mielipiteet asioissa.. ja ehkäpä myös mustavalkoista... Sekin asia normaalisti muuttuu ajan myötä, eikö? Itse olin ainakin todella ehdoton omissa asioissani nuorena, ja todella jyrkkä kannassani! Se on kasvua, ja kuuluu elämään.

 

http://m.iltalehti.fi/ruoka/2012022215161859_ru.shtml

Tiedän ettei iltalehti oo hyvä lähde mutta tuossa lyhyesti tutkimuksesta ja sen tuloksesta. Kokonainen tutkimuskin löytynee.

 

Ei meillä oikeastaan maistamispakkoa ole. Oikeastaan siksi, että kuopuksella on vaihe, kun mikään ruoka ei maistu ja kaikki olisi vaan pahaa. Hänen kanssaan oon linjalla, että sitä ruokaa mitä on tehty pitää syödä yhtä monta annosta kuin pojalla ikää on. Eli siinä mielessä pakko maistaa ja syödä.

Mutta jos meillä on jotain uutta tai eksoottista ruokaa niin ei ole pakko maistaa, annan lapsen siis itse kiinnostua ja maistaa sitten omalla ajallaan, kun on kypsynyt ajatukseen, jos koskaan kypsyykään.

Mutta siis jos makaroonilaatikko on mennyt monta vuotta ja nyt se yhtäkkiä onkin vaan niin pahaa, niin kyllä sitä syödään edes sen vähäsen ruoka-aikaan eikä lähdetä täyttämään vatsaa pelkällä leivällä tms.

Muoks sen verran, että ei meillä mitään pakko pakottamista ole, että itketään ja syödään tai oksennetaan ja syödään. Ihan sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä asia käydään läpi. Ja jos lapsi nyt vaikka kyökkii, että se makaroonilaatikko ei nyt vaan mene edes sitä yhtä lusikallista niin en väkisin siinä kohtaa lähde syöttämään.

 

Minä en työskentele normaalien lasten kanssa, ja lisäksi olen ennen tähän ammattiin valmistumista työskennellyt lastensuojelussa (nuorten kanssa).

Mitä rangaistusmenetelmää teillä sitten käytetään jos/kun lapsi toistuvasti kielloista huolimatta toimii väärin, esim. sotkee toisten leikit, satuttaa kaveria tms.?

 

hely tuorila on tutkinut asiaa ja todennut että ruuan pakkoMAISTATTAMINEN jopa lisää ruokapelkoja eikä se vaikuta lasten kaikkiruokaisuuteen mitenkään. Pakkomaistatetut ei oo yhtään kaikkiruokaisempia kuin ne ketä ei oo pakotettu. Googleta hely tuorila ja ruuan pakkomaistattaminen. Kansankielellä lyhyesti löytyy iltalehden sivulta

Poikkeuksia on esimerkiksi hyvin allergiset lapset. Minun poikani alkoi vasta 3 vuotiaana kokeilemaan muita makuja kuin vain bataattia, kukkakaalia ja poronlihaa. Välillä oltiin sairaalassakin kun hän sai pikkurillinkynnen kokoisen palan kaurapuuroa suuhnsa. Siis testejä tehtiin myös sairaalassa. Hänen ruokatottumukset ovat laajentuneet ja nykyisin kun on jo 13v suhde ruokaan on aivan toinen. Toki on edelleen erittäin epäluuloinen ja muistaa monien ruokien aiheuttamat ongelmat mutta nykyisin maistaa ihan vapaaehtoisesti ruokia. Vitamiinipitoisuudet ovat nousseet niin paljon, että mitään lisäraviteita ei enää tarvita eikä anemiastakaan ole enää vaivaa.

 

Miksi ei vanhemmat vaan ala totuttamaan jo pienestä pitäen lapsia kaikkiin ruokiin? Silloin vältytään pakkosyöttämiseltä!

 

Minä en usko syömään pakottamisen ( ellei kyseessä ole pahasti aliravittu lapsi) hedelmällisyyteen. En suinkaan kyseenalaista rajojen merkitystä ja tärkeyttä kasvatuksessa, mutta syömisen suhteen en näe sellaista pakottamis- rankaisulinjaa hyvänä. Ruoasta ja ruokailusta ei saa tulla vallan väline, lapsi voi yrittää syömättömyydellän hallita, mutta aikuisen tehtävä ei ole silloin mielestäni ryhtyä valtataisteluun ja pakottaa lasta syömään, etenkään jos kyseessä on joku totaalisen vastenmielinen ruoka-aines.


Pidän maisteluun houkuttamista, kannustamista ja monipuolisen ruokavalioon ohjaamista tärkenä. Mutta pakottamalla ei mielestäni sitä tietä kuljeta.

Niin kauhealle kuin se kuulostaakin niin leikin kautta meilläkin nuo ruokakokeilut aloitettiin.

 

Niin kauhealle kuin se kuulostaakin niin leikin kautta meilläkin nuo ruokakokeilut aloitettiin.

Leikin kauttahan lasta voi kannustaa vaikka mihin. =)

Meillä leikittiin paljonkin ruokapöydässä, kun lapset oli pieniä. Siis ei mitenkään siten, että pöydällä olisi ollut arsenaali leluja tai ruokaa olisi leikitellen viskelty sinne ja tänne. Mutta meillä oli erilaisia roolileikkejä ja ei niin mieluinen ruokakin teki paremmin kauppansa. =)

 

En tee ruokia, joista lapseni ei tykkää.
Maistamiseen ei ole ikinä uuden ruokalajin kohdalla tarvinnut houkutella, lapset kun tuppaa olemaan uteliasta sorttia.

 

Miksi ei vanhemmat vaan ala totuttamaan jo pienestä pitäen lapsia kaikkiin ruokiin? Silloin vältytään pakkosyöttämiseltä!

tiedä ripakopallisen muksuja jotka taaperona syö vaikka mitä mutta ykskaks ei enää kaikki kelpaakaan. Tiedän lapsia joilla on aistiyliherkkyyksiä minkä takia tietyn makuiset tai rakenteiset ruuat on kauhistus. On allergisia jotka vasta usean vuoden iässä saa syödä muutakin kuin niitä kahta ruoka-ainetta jolloin he on missanneet herkkyyskauden jolloin makuja pitäs maistella.

Meillä on ollu esim salaattia joka ikinen päivä tytön lautasella siitä kun tyttö oli pieni mutta silti ei syö salaattia vieläkään. Ei oo kyse siitä etteikö olis tarjolla monipuolista ruokaa. Sekään ei aina auta. Saat kaiken kuulostamaan niin helpolta. Tutustu aiheeseen ensin tarkemmin ja tuu vasta sitte kommentoimaan.

 

tiedä ripakopallisen muksuja jotka taaperona syö vaikka mitä mutta ykskaks ei enää kaikki kelpaakaan. Tiedän lapsia joilla on aistiyliherkkyyksiä minkä takia tietyn makuiset tai rakenteiset ruuat on kauhistus. On allergisia jotka vasta usean vuoden iässä saa syödä muutakin kuin niitä kahta ruoka-ainetta jolloin he on missanneet herkkyyskauden jolloin makuja pitäs maistella.

Meillä on ollu esim salaattia joka ikinen päivä tytön lautasella siitä kun tyttö oli pieni mutta silti ei syö salaattia vieläkään. Ei oo kyse siitä etteikö olis tarjolla monipuolista ruokaa. Sekään ei aina auta. Saat kaiken kuulostamaan niin helpolta. Tutustu aiheeseen ensin tarkemmin ja tuu vasta sitte kommentoimaan.

Hae vitamiinit apteekista jos ei edes salaatinlehdet mene alas.

Ps. Allergialapsista tuskin on ollut puhe tässä ketjussa.. heillä täysin eritilanne kun terveillä.