Miten teillä toimitaan ruokailuasioissa pienten kanssa?

[ruokanatsi]

Jos teillä on varattuna lapselle aamupalaksi vaikkapa jugurtti ja leipä, annat jugurtin ensimmäiseksi ja lapsi kieltäytyy syömästä, annatko leivän vai odotatko että lapsi syö jugurttinsa ensin?

Meillä on uhmiksen kanssa jatkuvaa vääntöä tällaisista asioista. Esim. itse pyytää banaania ja sitten kun sen saa, ei kelpaakaan, vaan pitäisi jo päästä syömään seuraavaa ruokaa. Meillä on se sääntö, että ensin syödään se mitä lautasella on ennenkuin voi saada seuraavaa. Mutta olisi kiva kuulla, miten nämä jutut muilla menee... Välillä tunnen itseni kamalalksi ruokanatsiksi, mutta muuten nuo lapset kyllä pompottavat ruokapöydässä mennen tullen, joten siksii pakko luoda tiukkoja sääntöjä.Meillä 3 lasta ja kaikki vähän nirson puoleisia.

 

[.....]

minä ainaki yleensä kysyn mitä lapsi haluaa syödä enkä itse varaa mitään valmiiksi. yleensä lapsi meillä haluaa muroja tai karjalanpiirakkaa. Mutta jos ei maistu ni on sitten syömättä.

 

[astrolabe]

Nirsous ei välttämättä ole sitä, että lapsi on tahallaan ronkelin hankala. Tiedän itse, että jotkut ruoat eivät rakenteen, hajun tms. muun syyn takia vaan mene alas. Tietysti on asia erikseen, jos tietää, että lapsi syö hyvällä ruokahalulla ruokaa x, mutta sitten heittää homman leikiksi huvikseen. Toisaalta ei minusta ole lasta näännyttämäänkään. Esim. puurolakko on iskenyt monen tutun lapsen kohdalla, mutta menee ajan kanssa ohi.

 

["Xxxx"]

No jos on jurgurtti ja leipä jo siinä pöydässä, niin syö molemmat/toisen/puolet niistä. Mut jos pyytää jotain eikä syökään sitä, ei saa muutakaan. Paitsi että mehu/maitolasi on juotava ennen hoitoon menoa (ovat niin huonoja juomaan että patistelen välillä.

Tänä aamuna tyttö ei halunnutkaan syödä päärynää mitä pyysi, mut tuntui aika kovalta kuoriessakin, niin annoin sen sijaan jugurttia. Siis että päärynä oli vielä vähän raaka niin ei maistunut hyvältä. Ja sanoin tämän syyn ääneen niin että ymmärsi miksi nyt säännöt joustivat.

 

[rgrfdg]

Saa itse valita mitä syö aamupalapöydän tarjoiluista. Voi ottaa vaikka vuorotellen leipää ja jukurttia ja hörpätä sitten maitoa päällle, ei kai se niin nöpönnuukaa ole kunhan jotain syö =)

Vai etkö itse syö koskaan useampaa sorttia vuorotellen? Pottuja+kastiketta, seuraava haarukallinen salaattia ja sitten haukku-pari leipää ja juotavaa päälle? Minä syön ja lapsikin saa syödä tuolla tavalla, tärkeintä on se että hän syö ja tulee kylläiskesi ruuasta.

 

["silakka"]

Aamupalalla ja iltapalalla syödään ensin puuro ja sitten vasta saa esim. leipää taikka banaania. Ei tarvitse kaikkea puuroa syödä jotta sitten saa sitä jotain muutakin. Katotaan sitten tilanteen mukaan.

Jossain vaiheessa tuntui ettei maistunut enää kuin se leipä ja puuroa syötiin vain juuri sen verran että saatiin sitä leipää. Silloin sitten vähän tiukennettiin linjaa ja taas maistuu puuro.

Ruoka-aikana syödään se mitä lautaselle laitetaan. Joskus nykyään on voinut jo laittaa leipää samaan aikaan pöytään ilman että ruokailu menee pelkän leivän syömiseksi. Joskus lautaselta syödään ne pelkät tomaatit tai raejuusto, mutta sille ei sitten voi mitään. Yleensä syödään hyvällä ruokahalulla melkein kaikkea.

Meillä ei olla mitenkään erityisen nirsoja mutta on joitain ruokia jotka ei hyvin laske joten niitä ei tehdä niin usein tai sitten saa helpommin jotain muuta lisäksi.

 

[lucifer]

no meillä muksut syö tasan sen mitä eteen laitetaan, jos ei kelpaa voi odottaa seuraavaa ruokaa. aamupalaksi on yleensä kaurapuuroa ja leipää ja maitoa, siitä saa syödä mikä kelpaa jos ei uppoa niin olkoon nälässä.

 

["silakka"]

Niin ja tosiaan jos syödään leipää ja jogurttia niin ne saa kyllä samaan aikaan pöytään, en itsekään syö niitä erikseen.

 

["vieras"]

Meillä on neljä alle kouluikäistä lasta. Kaikki pääsääntöisesti syövät sitä mitä on tarjolla, siis lautasella. Aamupalaksi yleensä puuro, lapset eivät siis itse valitse vaan minä keitän puuron (vaihtelen eri puuroja aamuisin) ja laitan siihen päälle valmiiksi jotakin (sose, voisilmä, kaneli, marjoja..). Näin lapset eivät pääse valittamaan että haluaisikin syödä jotain muuta.

Lounaalla sama homma. Laitan lautasille valmiiksi ruoan kanssa syötävät kasvikset/vihannekset/hedelmät. Lapset saavat syödä lautasiltaan mitä haluavat, pakko ei ole syödä kaikkea, mutta mitään siihen ei lisätä ellei kaikkea ole syöty. Leivän saa sit kun on syöny kaiken lautasella olevan, jos haluaa.

Tätä rataa menee sit muutkin ruokailut. Mielestäni lapsille ei pidä antaa liikaa vaihtoehtoja ja päätäntävaltaa, varsinkaan, jos puhutaan uhmaikäisistä. Ruokailutilanteesta tulee helposti ihan turha valtataisto ja mahdoton vääntö. Kun on selkeät säännöt niin silloin ruokailut sujuu helpommin.

Jos meillä isommat alkaa kiukutella pöydässä pyydän heitä poistumaan, yleensä kukaan ei lähde pöydästä vaan jatkaa ruokailua ilman turhaa natinaa. Poikkeuksena tietysti meidän taapero, joka vasta opettelee itsenäistä ruokailua ja ei vielä ymmärrä näitä "meidän sääntöjä".

 

[Pesky Pixie]

En mä erikseen varaa mitään.. tai siis kysyn lapselta, mitä hän haluaa ja kaikkea sitä saa mitä kaapeissa on. Herkkuja ei kyllä. Ne, mitä lapsi pyytää, annan pöytään, that's it.

 

["noo"]

Meillä laitetaan kaikki ruoka tarjolle, mitä milläkin ruokailulla on tarjolla. Esim. aamupalalla on puuro, leipä, marjoja, maito/piimä/jugurtti. Syödään aamupala 4 kertaa viikossa kaikki yhdessä ja yleensä lapselle maistuu se puuro marjojen kanssa ja samalla menee leipää pienipala ja kyytipojaksi vaihtelevasti maito tai piimä.

 

["kolmen äiti"]

Meillä katetaan aamupala pöytään ja siitä sitten jokainen syö mitä haluaa. Musta on jotenkin hassu ajatus tuo, että äiti/isä päättää, syökä lapsi puuronsa marjojen/voisilmän/tms kanssa... kyllä meillä sen verran päätäntävaltaa on ihan jokaisella, samoin kun siinä, mitä laittaa leivälleen tai mitä juo (ja valinta siis tapahtuu tarjolla olevista vaihtoehdoista). Eikä joka aamu tarvitse syödä jokaista lajia, vaikka yleensä meillä lapset kyllä syö.

 

["Annika"]

Kyllä mä annan kaiken ruoan kerralla tarjolle, siis esim leivän ja omenan. Eikä tarvii syyä kaikkea, lisää ei toki saa jos vanhat on syömättä.

Kaikenlaiset ehdot ja valtapelit vaan lisää sitä nirsoilua, varsinkin tuommoinen että on pakko jotain syödä. Olis hyvä että laps oppis syömään siks ku sillä on nälkä, ei sen takia että sitte ku syö jotain niin saa jotain muuta.

 

[samuelinäiti]

no jos olis toi leipä ja jugu niin molemmat siihen nassun eteen. jos jompikumpi ei mee alas niin ei sitten vaan oo kova nälkä näköjään, että sitten menee muutamia tunteja kun saa sitten seuraavan kerran pöperöt eteensä. enkä jaksa pöydässä kattoa pelleilyä et jos se sellaseks menee niin sitten poistutaan keittiöstä, seuraavan kerran pöydän ääressä aika nopeasti ruoka katoaa suuhun meidän poika on viel aika pieni et puhetta ei sillai tuota mutta osaa viittoilla(osoittaa pöytätasoille) että mikä mahtais maistua aamupalaks/tms palaks. ruoka on sitten sitä mitä kaikki syö ja siinä ei valintavaihtoehtoja että jos ei uppoa niin eipä voi mitään. oon ite pienenä ollut niin nirso tapaus ja musta mulle on annettu liian helpolla periks niin en haluis samaa "kohtaloa" omalle lapselle vaikeuttaa kummasti syömistä kouluissa yms. jos ainoat ruuaks kelpaavat raaka aineet(riisi, pasta, lihapullat, kana...) on laskettavissa 10sormella. ite oon sitten aikuisiällä joutunut opettelemaan esim. vihannesten syöntiä ja voin sanoa että hankalaa on ollut.