Miten teidän miehet ovat suhtautuneet raskauspahoinvointiin?

["Hämmentynyt"]

Siinäpä tuo kysymys tulikin, ja perään oma vuodatus. Itse vain olen vihdoin alkanut ihmetellä että ovatko kaikki muutkin miehet odottavia vaimojaan kohtaan yhtä tylyjä kuin oma mieheni? Ekan raskauteni pahoinvointia mieheni ei ollut näkemässä, koska asui silloin toisella paikkakunnalla, ja muutimme yhteen vasta siinä vaiheessa kun pahoinvointi oli juuri loppunut. Muistan kyllä sen, miten silloin puhelimessa lähinnä ihmetteli - kun valittelin pahoinvointia ja väsymystäni - että enkö voisi vaikka syödä jotain kofeiinipillereitä tai muuta etten olisi niin väsynyt. (No hei haloo, kofeiinipillereitä raskaana olevalle!)

Seuraavilla kerroilla mies on ollut lähinnä turhautunut siitä mitä HÄN tässä joutuu sietämään. Katselemaan tuollaista pahoinvoivaa ja kurjan näköistä vaimoa, ei saa piparia pariin kuukauteen juuri koskaan, ja joutuu vielä ottamaan vastuuta lastenhoidosta ja kotitöistäkin. No onhan se nyt tietysti ihan kohtuutonta että aikuinen mies tuollaista joutuu kestämään. Nykyisestä raskaudesta kuullessakin ensi reaktio oli juurikin suuttumus siitä, että hän joutuu taas sietämään tällaista. Kuitenkin kyseessä on ollut vielä ns. normaali raskauspahoinvointi, joka on kestänyt sen pari kuukautta eikä ole vaatinut sairaalahoitoa.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Onko nämä teidän lapset suunniteltuja?

 

[Ken guru]

Ei meidän perhe toimisi jos siellä jotakin kohdeltaisi tuolla tavalla. En oikein ymmärrä aina että:

a) Minkälaisia nämä ihmiset sitten muilla ajoilla ovat? Kivoja? Kilttejä? Voiko niin paljon poiketa omasta persoonastaan toisen kivun/kärsimyksen/sairauden kohdalla että muuttuu joskikin muuksi mitä muulloin on?

b) Jos ovat muulloinkin tuollaisia, niin miten ihmeessä pystytte sellaisten ihmisten kanssa elämään ja jopa perustamaan perheitä?

C) Miten (normaalista?) ihmisestä kasvaa tuollainen myötätunnoton, itsekäs, ja ilkeä?

Ja vastauksena ap:lle, että mies on osallistuva (kuten aina), vastuunsa kantava ja myötätuntoinen jos olen kipeä.

 

["Hämmentynyt"]

Ensimmäinen ei ollut, mutta toinen ja kolmas kylläkin. Tämä neljäs raskaus nyt tuli vähän nopeasti - ajankohta ei ole ehkä otollisin mahdollinen - mutta ei tässä nyt varsinaisesti voi sanoa lapsen olevan "ei-toivottu". Ja se suhtautuminen on ollut siis ihan yhtä nihkeää näiden toivottujenkin lasten kohdalla.

 

[vierass]

Minun mieheni on yrittänyt ymmärtää ja auttaa parhaansa mukaan. Minulla on joka kerta ollut todella rankkaa pahoinvointia ja kyllä se on vienyt meidän kaikkien voimat. Ei ole ollut helppoa siis kenellekään.

Ymmärrän, että mies väsyy, kun suurin vastuu arjesta kaatuu hänen niskaansa ja vaimo vaan oksentaa ja makoilee. Sen vuoksi päätin, että kun mitään muuta en oikein jaksa ja pysty tekemään, niin valittaa minun ei ainakaan tarvitse. Sillä me selvittiin. Ja kun voimat palauivat, niin otin taas arjen sujumisen enimmäkseen omalle vastuulleni.

 

["Wieras"]

Onpa outo mies sulla!

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Keitteli mulle joka päivä mannapuuroa (ainut asia mikä meni alas), hän ei syönyt kotona mitään mikä aiheutti mulle oksennusrefleksin ja kiltisti kuunteli mun marinaa.

 

[astrolabe]

Tuli mukaan sairaalaan, silitti poskeani kun itkin hoitsun hakatessa esiin kuivuneita suoniani tippaa varten. Tuli mukaan lääkäriin, jotta varmasti puhuisin totta enkä yrittäisi livahtaa saikutta. Laittoi teeveen makkariimme jotta mulla ois katsottavaa ja nipisti aina aikaa käydä katsomasssa vuoteen pohjalla lojuvaa vaimoaan. Koin vain hellyyttä, turvaa ja huolenpitoa.

 

["Hämmentynyt"]

En minäkään mikään valittajatyyppi ole. Siitähän mies vasta riemastuisinkin jos vielä valittamaan ryhtyisin.

En silti halua määräänsä enempää miestäni moittiakaan. Hän on rehellinen ja vastuuntuntoinen perheenisä, kaikin puolin kunnon mies. Ei vain ole koskaan saanut omilta vanhemmiltaan empatiaa osakseen, mikä tietysti selittää sen ettei oikein kykene antamaan muille sellaista mitä ei itsekään ole koskaan saanut.

 

[vierass]

Jos on jo ennestään kolme lasta, niin aika vaikea miehen on keskittyä pelkästään vaimoon. Kyllä ne lapsetkin pitää hoitaa. Sen vuoksi, on vähän eroa siinä odottaako joku ensimmäistä vai neljättä lasta.Ja kuinka isoja ne muut lapset ovat....

 

[Lispetti]

Kurjalta kuullostaa.:hug:

Millainen työ miehelläsi on?
Työ+kotihommia siihen päälle. Jospa kokee liian raskaaksi.

 

[astrolabe]

Jos on jo ennestään kolme lasta, niin aika vaikea miehen on keskittyä pelkästään vaimoon. Kyllä ne lapsetkin pitää hoitaa. Sen vuoksi, on vähän eroa siinä odottaako joku ensimmäistä vai neljättä lasta.Ja kuinka isoja ne muut lapset ovat....

No meillä asui viisi vanhempaa lasta. Mies kävi töissäkin. Jos oli työmatka tai pitkä päivä, järkkäs äitinsä tai sisarensa katsomaan perääni.

 

["Hämmentynyt"]

Itse asiassa mieheni sai kuulla töidensä loppumisesta juuri ennen kuin tieto tästä raskaudesta tuli. Eihän siinä tilanteessa kukaan vastuunsa tunteva mies toki voi tulevasta suurperheestä kovin reimuissaan olla kun on juuri mennyt työpaikka alta.

 

[vierass]

No meillä asui viisi vanhempaa lasta. Mies kävi töissäkin. Jos oli työmatka tai pitkä päivä, järkkäs äitinsä tai sisarensa katsomaan perääni.

Jos teillä olisi ollut 3 alle 5-vuotiasta (kotihoidossa) niin varmasti olisi ollut rankempaa kaikille. Ja mieskin olisi voinut väsyä arjen pyöritykseen sekä töissäkäyntiin.

Ei se anna kenellekään oikeutta olla tyly, mutta ymmärrään että väsyneenä ei kukaan ole parhaimmmillaan.

 

[Coffee Break]

Mun mies ymmärtää ja jeesaa, mutta mä luulen että se ei loppupeleissä tajua sitä kuinka kokonaisvaltaista pahoinvointi voi olla. Mulla on hereillä ollessa kolme olotilaa, pahoinvointi, kamala pahoinvointi ja kohta joudun oksentamaan pahoinvointi. Onneksi nyt alkaa jo helpottamaan, joten ehkä tässä alkaa pikkuhiljaa saamaan oman elämänsä takaisin

 

[Lispetti]

[QUOTE="Hämmentynyt";29435677]Itse asiassa mieheni sai kuulla töidensä loppumisesta juuri ennen kuin tieto tästä raskaudesta tuli. Eihän siinä tilanteessa kukaan vastuunsa tunteva mies toki voi tulevasta suurperheestä kovin reimuissaan olla kun on juuri mennyt työpaikka alta.[/QUOTE]

No kyllähän tuollainen masentaa. Varmaan valtava huoli tulevasta.
Väärin se silti on purkaa sitä tuolla tavoin sinuun.

 

["jaa-a"]

en kaipaa huomiota ja hellyyttä kipeänä ollessani, en raskauspahoinvoidessakaan.

Mies on osallistunut ja tehnyt juttuja mitkä on tuntuneet ylivoimaisilta tai ainakin ilmaissut halunsa auttaa. Mutta toisaalta minä en ole halunnut lakata elämästä normaalisti jonkun oksentelun takia. Jos joku juttu yökötti, niin sit käytiin oksella ja jatkettiin.

Mutta mulla raskauspahoinvointi on ollut normaalin rajoissa, eli pari kertaa päivässä n. puoleen väliin raskautta. En antanut sen häiritä elämääni, koska se kuuluu raskaanaolemiseen. Niin ja neljä lasta on.

 

[nuorallatanssija]

Työ+kotihommia siihen päälle. Jospa kokee liian raskaaksi.

Tää on se mitä mä en ymmärrä. Naisella on normaalisti työ+kotihommat. Onko meillä varaa valittaa siitä? Onko se nyt niin paha, jos se mies joutuu ne kotihommat suurimmaksi osaksi hoitamaan vaikka sen 9 kuukautta..

 

[Lispetti]

Tää on se mitä mä en ymmärrä. Naisella on normaalisti työ+kotihommat. Onko meillä varaa valittaa siitä? Onko se nyt niin paha, jos se mies joutuu ne kotihommat suurimmaksi osaksi hoitamaan vaikka sen 9 kuukautta..

Unohdit varmaan tahallaan aika oleellisen kysymyksen.
Kysyin millainen työ miehellä on!

Jos työ on todella raskasta niin ei mikään ihme että ei riitä energiaa.


En minäkään ymmärrä jos ihan normi duuni eikä kotihommeleihin kykene.

 

[nuorallatanssija]

Miksei naisella voisi olla sitä kuuluisaa raskasta työtä? Miksi oletetaan, että naisen työ on aina niin helppoa, että jaksaa kotitöitä ja miehen työ on miehisen raskasta, ettei sen tarvitse tehdä kotona mitään.

 

[Peyote]

niin mä en ymmärrä naisia, jotka haluaa olla tommosen tyypin kanssa. Mulla tulee vaan vähän ärsyyntynyt olo koko kertomuksesta.

 

["nasu"]

Jos on jo ennestään kolme lasta, niin aika vaikea miehen on keskittyä pelkästään vaimoon. Kyllä ne lapsetkin pitää hoitaa. Sen vuoksi, on vähän eroa siinä odottaako joku ensimmäistä vai neljättä lasta.Ja kuinka isoja ne muut lapset ovat....

Kyllä ainakin omalta mieheltä löytyi empatiaa raskauspahoinvoivaa vaimoaan kohtaan vaikka samalla oli kiireiset työkuukaudet ja työreissut, talon rakennus ja yksi lapsi kotona!! Vaikka olisi muita asioita hoidettavana, niin silt empatiaa pitäisi riittää raskaana olevalla vaimolle vaikka aika olisikin kortilla. Tässähän ei niinkään puhuta siitä, että kuinka paljon miehellä on aikaa raskaana olevalle naiselle vaan ihan perusempatiasta ja siitä, että silloin mies joutuu ottaa osaa enemmän kotitöistä ja lastenhoidosta.

Meillä ne kotityöt jäi hieman rempalleen (pyykinpesut pystyin jotenkuten hoitamaan, mutta aina sekään ei ollut muista raskausvaivoista johtuen mahdollista ja tiskikoneen täyttämään ja tyhjentämään - loppuraskaudesta sekään ei ollut aina mahdollista alakorien osalta).